Rautjärven kirkon tuhopoltto on järkyttänyt monia. Nopeasti edennyt tulipalo tuhosi puukirkon maan tasalle. Kirkon koko omaisuus tuhoutui.
Samalla käynnistyi keskustelu historiallisten kirkkorakennusten turvaamisesta. Vantaan seurakuntayhtymässä asiaa on pohdittu paljon.
– Tietysti huolestuttaa, että miten meidän omien kirkkojen kanssa käy. Kirkot ovat aika usein olleet ilkivallan ja rikoksen kohteena, kiinteistöjohtaja Timo Kraufvelin sanoo.
Yksi niistä on suosittu vihkikirkko, 1400-luvulla rakennettu Pyhän Laurin keskiaikainen harmaakivikirkko. Se on pääkaupunkiseudun vanhin rakennus.
Myös Pyhän Laurin kirkossa on ollut tulipalo. Vuonna 1893 syttynyt palo sai alkunsa lämmitysjärjestelmästä. Palosta onnistuttiin pelastamaan muun muassa kirkon kattokruunuja sekä tuntemattoman taiteilijan tekemä alttaritaulu.
Kirkko korjattiin ja otettiin uudelleen käyttöön jo seuraavana vuonna.
Noin 800:sta Suomen evankelisluterilaisesta kirkosta lähes 600 on suojeltu.
Kirkkopaloja on keskimäärin seitsemän vuodessa ja niistä koituu miljoonien eurojen vahingot.
Kirkkojen turvaamiseksi on jo tehty paljon, ja paljon on vielä tehtävää, toteaa kulttuuriperintöasiantuntija Saana Tammisto kirkkohallituksesta.
Hänestä suurin muutos tapahtui heti Ylivieskan 200-vuotiaan puukirkon palon jälkeen vuonna 2016. Seurakunnat heräsivät tarkistamaan omien kirkkojensa paloturvallisuutta sekä vakuutuksia.
Pelastusalan keskusliitto, kirkkohallitus, museovirasto ja vakuutusyhtiöiden äänitorvena toimiva Finanssialan keskusliitto tarkistivat tuolloin ohjeistustaan seurakunnille.
Saana Tammiston mielestä Rautjärven tragedian takia ohjeistuksen tarkistaminen on jälleen ajankohtaista.
– Ainakin puolet seurakunnista on tarkistuttanut kirkkorakennusten ja esineistön vakuutusmäärän perusteet. Siihen on selvästi nyt panostettu, Tammisto toteaa.
Niin myös Vantaalla.
– Tarkistamme vuosittain kaikki turvallisuussuunnitelmat.
– Pyrimme siihen, että teemme myös muita turvatoimenpiteitä kuin mitä laki tai vakuutussopimus vaativat, kiinteistöjohtaja Timo Kraufvelin sanoo.
Arvokkaiden esineiden luettelointi retuperällä
Seurakuntien kulttuuriperinnöstä vastaavana asiantuntijana Saana Tammistoa huolestuttaa eniten se, että monilla seurakunnilla esineistön inventointi on jäänyt hoitamatta.
Kirkolliskokous antoi kehotuksen luetteloinnista vuonna 1998.
– Esineiden inventointeja on vieläkin paljon tekemättä, vaikka kehotuksesta on jo yli 20 vuotta.
Seurakunnilla on arvokasta esineellistä kulttuuriperintöä keskiaikaisista veistoksista moderneihin taidetekstiileihin.
– Ne omistavat muun muassa kirkkotaidetta, ehtoollisvälineitä- ja hopeita, kastemaljoja, valaisimia, liinoja, alttareita ja polvistumispenkkejä, Tammisto luettelee.
Hän arvioi, että esineistä vasta noin puolet, eli 65 000 on saatu luetteloitua.
Nyt työlle on annettu aikaraja: seurakuntien on tehtävä inventointi viimeistään vuoden 2024 aikana.
Se on esineiden säilyttämisen kannalta tärkeää. Tietoa tarvitaan myös pelastustoimien suunnittelussa.
– Inventointi auttaa päättämään, mitä kriisi- sekä evakuointitilanteessa ensimmäisenä pelastetaan, jos se on mahdollista, Saana Tammisto sanoo.
Timo Kraufvelin ja Saana Tammisto painottavat, että vaikka kirkkojen paloturvallisuutta parannetaan, omaisuutta vakuutetaan sekä lisätään vartiointia, kirkon ovien on oltava tulijoille avoinna.
– On tärkeää, että kirkoissa uskalletaan edelleenkin pitää ovet auki ja jatkaa toimintaa, eikä anneta pelolle valtaa, Tammisto sanoo.
– Rakennukset on tarkoitettu käyttöä varten ja tehty ihmisille, Kraufvelin toteaa.
Mitä ajatuksia juttu herättää? Voit keskustella aiheesta 2.1. kello 23:een saakka.
Lue lisää: Tuhopolttaja on useimmiten nuori mies – kysyimme psykologilta, miksi tuhopolttaja iskee kirkkoihin