Jari Litmanen on ”Kuningas” ja Teemu Rannikko ”Taikuri”. Molemmat heistä muistetaan tahoillaan erinomaisesta pelisilmästä, mistä molemmilla palkkiona on vähintäänkin ylevä lempinimi.
Se tiedetään, että esimerkiksi pallopeleissä toiset tuntuvat näkevän kentällä enemmän kuin muut. Näillä kyseisillä yksilöillä tuntuu aina olevan aikaa enemmän kuin muilla, he näkevät vapaana olevat joukkuekaverit paremmin ja vastustajat aikaisemmin, koska heillä on pelisilmää.
Mutta mitä on ”pelisilmä”? Onko pelisilmässä kyse yhtä monimutkaisesta orgaanisesta yhdistelmästä kuin urheilijan päivän kunto?
Huippu-urheilun instituutti Kihun entinen johtaja Sami Kalaja selittää pelisilmän pitkälti silmän toiminnalla.
– Muillakin aisteilla on merkitystä, mutta näköaisti on se keskeisin aisti urheilussa, kertoo nykyään liikunnan työelämäprofessorina Jyväskylän yliopistossa työskentelevä Kalaja.
Pelisilmä, pelikäsitys ja peliäly ovat usein käytettyjä termejä, ja hyvän pelisilmän juurisyytä on pyritty selittämään. Teemu Rannikon pelisilmän terävyydestä on kysytty mieheltä itseltäänkin. Silmä ei kuitenkaan esiinny noissa selityksissä.
– Teknologia on vasta aivan viime vuosina kehittynyt sille tasolle, että pääsemme aidoissa urheilutilanteissa mittaamaan ja analysoimaan sitä, mitä silmä tekee, kertoo Kalaja.
Kiinnostus silmään ja silmän valmentamiseen oraalla
Koripallon miesten ykkösdivisioona A:n ottelussa Jyväskylässä olivat vastakkain akatemiajoukkeet, jyväskyläläinen JBA ja helsinkiläinen HBA. Joukkueiden kokoonpanot vilisevät maan lahjakkaimpia koripallojunioreita, joiden fyysiset ominaisuudet ja testitulokset ovat hyvinkin tarkasti valmentajien tiedossa.
Tietoa pelaajien silmistä ei kuitenkaan ole kerätty.
– Silmään ja näkökykyyn fysiologisesti emme ole kiinnittäneet huomiota. Meillä ei ole tullut edes eteen, että tutkittaisiin silmää, toteaa HBA:n ja Suomen miesten A-maajoukkueen valmennusjohtoon kuuluva Hanno Möttölä.
Silmä itsessään ei ole se, mitä kutsumme pelisilmäksi, silmä ei tee päätöksiä. Kuitenkin merkittävä osa päätöksenteon tueksi haettavasta informaatiosta tapahtuu koripallossakin silmän välityksellä.
– Nykyään tietoa on hirvittävän paljon tarjolla, kyse on siitä, mikä on relevanttia. Jos tässä pistetään pojat riviin ja tiedän heidän silmiensä hyvyyden tai haasteet, niin ei se arjessa minulle hirvittävästi anna, minun pitää pystyä auttamaan ja kehittämään pelaajia, kertoo Möttölä.
Vaikka silmiin ei toistaiseksi ole kiinnitetty huomiota, ei Möttölä suinkaan tyrmää Kalajan puheita silmän merkityksestä.
– Ehkä se isossa kuvassa antaisi valmennuksen puolelle enemmän, jos tutkittaisiin valtava määrä pelaajia. Tutkittaisiin, kenellä on harjaantuneempi silmä ja kuka pystyisi hahmottamaan näitä tilanteita etukäteen, ja millaisia harjoitteita voitaisiin tehdä niille, joilla se ei ole niin kehittynyt. Erittäin mielenkiintoinen aihe, pohtii Möttölä.
Lohdullista on, että huono pelisilmä, eli puusilmäisyys, ei johdu ainakaan pelkästään, huonosta karmasta tai tähtikartan epäedullisesta asennosta syntymäajankohtana, vaan kyse voi olla esimerkiksi silmälihaksien heikkoudesta.
– Ihmisellä on kuusi lihasta, jotka liikuttavat silmää. Ne ovat lihaksia siinä missä muutkin lihakset ja niitä pystyy harjoittamaan. Niitä kannattaa harjoittaa ja hyvät urheilijat harjoittavatkin, kertoo Kalaja.
Esimerkiksi Isossa-Britanniassa ollaan Suomea edellä urheilijoiden silmiin liittyvissä asioissa.
– Urheilu on menossa siihen suuntaan, että yhä enemmän näihin kiinnitetään huomiota. Meillä oli marraskuussa Ison-Britannian olympiajoukkueen näköasiantuntija vieraana ja hän kertoi, että siellä on näitäkin kiviä jo käännetty, kertoo Kalaja.
Ennakointi on hyvän pelisilmän avain
Ihminen liikuttaa silmiään keskimäärin 3–4 kertaa sekunnissa, eikä kykene silmien liikkeen aikana keräämään informaatiota.
Urheilussa tilanteet voivat vaihtua tavattoman nopeasti, joten sillä on suuri merkitys, milloin silmiä liikuttaa ja mihin katseen kohdentaa.
– Kyse on siitä, että pelaaja osaa kiinnittää katseensa oikeaan kohtaan ja hakea informaationsa oikeasta lähteestä. Urheilussa on hyvin tärkeää, milloin silmä liikkuu ja milloin se ei liiku. Kun silmä liikkuu, emme pysty keräämään informaatiota ympäristöstä, luettelee Kalaja.
Pelisilmästä puhuttaessa kyse pitkälti on ennakoinnista. Valoenergia ei muokkaudu aivoissamme kuvaksi samalla hetkellä, kun se kulkee silmän verkkokalvon läpi.
Käytännössä se tarkoittaa, että olemme koko ajan todellisuutta perässä, eli se mitä luulemme nykyhetkeksi, onkin jo millisenkunteja sitten mennyt.
– Urheilussa tämä on krittiistä, sillä jos tartut hetkeen, olet aina myöhässä. Täytyy löytää näkemästään ne vihjeet, ja ennakoida, mitä tulee tapahtumaan, toteaa Kalaja.
Kalaja ottaa esimerkin nyrkkeilystä. Muhammad Alin lyönti kesti 40 millisekuntia ja tavallisen ihmisen reaktiokyky on keskimäärin 200 millisekuntia, eli Alin nyrkkien alta pois ehtimiseksi täytyi kerätä jo etukäteen informaatiota tulevasta ja ennakoida.
– Samoin jos tenniksessä syöttö tulee yli kahtasataa, syötön palautuksen täytyy alkaa jo ennen kuin syöttö on lähtenyt, muuten on myöhässä, luettelee Kalaja kertoen seuraavan esimerkin rangaistuspotkun torjumisesta jalkapallossa.
Esimerkkitapaus löytyy myös siitä, että hyväkin pelisilmä voi heikentyä vaikkapa jännityksen tai stressin seurauksena.
– Erään englantilaisen maahockeypelaajan suoritukset olivat huomattavasti heikompia peleissä kuin harjoituksissa. Selvisi, että kyseisen pelaajan näkökenttä supistui 30 astetta peleistä johtuvan jännityksen ja stressin vuoksi, kertoo Kalaja.
Voit keskustella aiheesta lisää 15.2.2023 klo 23.00 saakka.