Suora lähetys lumilautailun halfpipesta Yle Areenassa perjantaina klo 07.55. TV2:ssa lähetys klo 12.15.
Antti Autti, Markku Koski, Peetu Piiroinen. Halfpipe eli lumikouru on ollut suomalaisille lumilautailijoille menestyksekäs laji 2000-luvulla.
Autti voitti Suomelle MM-kultaa ja Koski sekä Piiroinen taiteilivat olympiamitaleille.
Olympiatasolla halfpipe oli ensimmäistä kertaa ohjelmassa vuoden 1998 Naganon olympialaisissa. Siitä lähtien Suomella oli täysi neljän urheilijan edustus aina vuoden 2014 kisoihin asti. Vuoden 2018 olympialaisissakin suomalaisia oli kolme.
Viime vuoden Pekingin viiden renkaan kisoissa Suomella ei ollut kuitenkaan yhtään edustajaa kyseisessä lajimuodossa. Yle Urheilun asiantuntijana toimiva Piiroinen toteaa ääneen karun faktan.
– Suomessa halfpipen laskeminen on käytännössä lopetettu. Juuri kukaan ei laske pipea.
Suomen lumilautailumaajoukkueen GM Antti Koskinen komppaa Piiroista. Maajoukkueessa ei ole tällä hetkellä yhtään halfpipessa kisaavaa laskijaa.
– Iso muutos tapahtui vuonna 2018, kun Janne Korpi, Markus Malin ja Peetu Piiroinen lopettivat uransa. He olivat viimeiset mohikaanit kansainvälisessä kilpailussa. Heidän jälkeensä ei ole noussut ketään, joka olisi kiinnostunut pipessa kilpailemisesta, ex-päävalmentaja Koskinen kertoo.
Lumilautaliitto on joutunut myöntämään realiteetit.
– Kun kotimainen olosuhde ei tue pipen laskemista, meidän on pitänyt tarkkaan miettiä, kuinka paljon siihen panostamme. Ei ollut mahdollisuutta luoda erillistä halfpipeohjelmaa, Koskinen sanoo.
Kallista ja työlästä
Koskinen kuvaa lumilautailun kehityskulkua mielenkiintoiseksi. Halfpipe oli lumilautailun freestylelajeista (hyppylajit) ensimmäinen, joka nousi maailmancup-tasolle. Muita lajeja ovat big air sekä slopestyle, joka on tällä hetkellä niistä suosituin kisamuoto.
Koskisen mukaan keskeinen syy halfpipen suosion hiipumiseen johtuu olosuhteista. Lumikouruista on tullut 2000-luvun aikana entistä suurempia.
Vancouverin olympialaisiin mennessä kisoihin tuli seitsemän metrin korkuisia kouruja.
– Törmättiin sellaiseen ilmiöön, että ison pipen rakentaminen on kauhean kallista ja työlästä. Lisäksi se piti rakentaa sellaiseksi, ettei siinä ole isoja virheitä. Jos pohjalla on pikku töyssy, siitä tulee todella laskukelvoton.
Monella laskettelukeskuksella onkin hankaluuksia rakentaa isoa kourua hinnan sekä sen vaatimuksien takia.
– Koen niin, että halfpipe on erikoistunut liian pitkälle.
Koskinen sanoo, että esimerkiksi Naganon olympiakouru oli selvästi nykyisiä kouruja pienempi.
– Torinossa 2006 se oli lähellä nykyistä kokoa, mutta se oli pikkuisen pienempi. Vancouverin olympialaisissa oltiin jo nykystandardeissa kiinni.
Muiden lajien ehdoilla
Koskisen mukaan Suomessa satsattiin 1990-luvun kouruihin, koska halfpipe oli tuolloin ainut kilpailtu laji. Sen ajan suomalaisia kärkinimiä olivat muun muassa halfpipen ensimmäinen suomalainen maailmanmestari Satu Järvelä, Aleksi Litovaara sekä Sebu Kuhlberg.
– Slopestyle oli silloin tuntematon käsite. Useimmissa suomalaisissa laskettelukeskuksissa oli pipeja. Se oli ensimmäinen lumilautailuun rakennettu suorituspaikka. Se oli suosittua.
Koska pipet olivat pienempiä, niitä pystyttiin rakentamaan useassa paikassa. Vielä 1990-luvulla Suomessa pystyttiin vastaamaan kansainvälisen huipun vaatimuksiin.
– Alkuinvestointi ei ollut niin valtava. Kunnostus hoitui käsin tai pienellä konevoimalla. Nyt tarvitaan hyvinkin massiivisia työkaluja niiden rakentamiseen ja huoltamiseen, Koskinen avaa.
Ison kokonsa takia pipet valmistuivat Suomessa myöhemmin, minkä takia kausi on lyhyempi pipen laskemiseen. Samaan aikaan big airin ja slopestylen suosio alkoi nousta.
Koskisen mukaan yhtä pipea varten tarvittavalla lumimäärällä voidaan rakentaa 4–5 hyppyriä tai vähintään sama määrä erilaisia reilejä. Se palvelee laajaa käyttäjäkuntaa.
– Kehitys meni siihen suuntaan, että rakennetaan hyppyreitä ja reilejä, koska niitä saadaan vähemmillä lumimäärillä aikaan. Ympäristön myötä käyttäjäkunta muovautuu siihen suuntaan, mitä on tarjolla.
Lumikouruharjoittelua lähinnä kisatreeneissä
Koskisen ja Piiroisen mukaan Suomessa on tällä hetkellä vain joitakin kouruja.
– Isoin mahdollinen pipe olisi mahdollisuus rakentaa Rukalle ja Vuokattiin. Kummatkin keskukset ovat joutuneet niistä toistaiseksi vetäytymään, Koskinen toteaa.
Piiroinen treenasi pipea lähinnä kisatreeneissä ja joillakin ulkomaan leireillä.
– Opin aika monta temppua kisatreeneissä. Kisoissa oli pipet viimeisen päälle.
Pienempään suuntaan?
Piiroinen pitää mahdollisena, että halfpipe voi pudota olympialaisten kisaohjelmasta.
– Osanottajia on vähemmän kuin slopestylessa. En tiedä, voiko se ajan myötä tipahtaa pois. Olisi kiva, jos Suomessakin porukka innostuisi laskemaan pipea.
Koskisen mukaan kansainvälisessä lumilautailussa pohditaan sitä, miten halfpipea saataisiin elvytettyä. Hän esittää yhden keinon, jolla halfpipe saataisiin pidettyä elinvoimaisena lajina.
Koskinen näkee, että lajin pitää ottaa askeleita taaksepäin.
– Voitaisiin tietoisesti rakentaa pienempiä pipeja, joissa voitaisiin käydä maailmancupin kisoja. Toki temput eivät olisi samoja kuin nyt, mutta se voisi asettaa uudenlaisen haasteen lajiväelle.
– Se voisi tuoda pipen laskemista lähemmäs tavallista harrastajaa. Kisalaskeminen saattaisi näyttää houkuttelevammalta.
Koskinen sanoo, että maajoukkueessa halfpipea yritetään pitää silti esillä.
– Slopestylea ja big airia laskevan lautailijan on hyvä osata laskea pipea ainakin perustasolla. Siitä on hyötyä ainakin pipen puolella.
Koskisen mukaan halfpipella on selvä etu verrattuna esimerkiksi slopestyleen.
– Ei tarvitse hypätä pisteestä a pisteeseen b niin kuin hyppyrissä. Pipea voi laskea myös hiljaisella vauhdilla. Voi opetella keräämään enemmän vauhtia.
Freestylen ja lumilautailun MM-kisat näkyvät Ylen kanavilla. Alla Suomen joukkue sekä aikataulut.