Yleisurheilun MM-kisat 19.8.–27.8. Ylen kanavilla. Katso kisojen aikataulu ja lähetystiedot tästä linkistä.
BUDAPEST. Váci utca on yksi Budapestin pääkävelykaduista, joka sijaitsee Pestin puolella, vain kivenheiton päässä kaupunkia halkovasta Tonavan joesta.
Turisti löytää vanhojen arvotalojen välissä puikkelehtivalta kadulta kaiken tarvitsemansa: hotelleja, vaate- ja kenkäkauppoja, pubeja, kahviloita ja ruokaravintoloita. Suomalaisen on käveltävä katua laput silmillä, jos yksi ravintoloista ei kiinnitä huomiota erityisesti.
Vácin kadun postinumero 15:ssä sijaitsevan ravintolan ovensuuta koristavat molemmin puolin viritetyt keihäät. Niistä ensimmäisenä silmään osuu kärkiosan violetti väritys. Yleisurheiluentusiasti ei tarvitse enempää tietoa ymmärtääkseen, kenen ravintolasta on kyse.
Ravintolan takaosassa, tiskin läheisyydessä istuva herrasmies huudahtaa hey ja viittoo ovensuussa seisovaa kävelemään peremmälle.
– Tervetuloa. Mitä saisi olla? arvokkaasti harmaantunut mies tervehtii ja puristaa kättä jykevästi ollakseen 76-vuotias.
Mies on suomalaisille pitkän linjan yleisurheiluseuraajille tuttuakin tutumpi Miklos Nemeth, keihäänheiton vuoden 1976 olympiavoittaja. Ja tämä on hänen ravintolansa.
Nemeth on lounastanut juuri ennen haastattelua. Ruokajuomaksi nautitusta pienestä oluesta on jäljellä vielä puolet. Sitä Nemeth siemailee seuraavan puolentoista tunnin aikana tehtävässä haastattelussa kostuttaakseen kurkkuaan. Sillä hän ehkäisee ajoittain pahaksi äityvää yskää.
– Mitä tulee terveyteeni, siitä et saa mitään muuta tietoa kuin sen, etten heitä enää keihästä, Nemeth ilmoittaa ja naurahtaa perään.
Olut on myös olennainen osa paikkaa, jossa nyt ollaan – ravintolan nimi Sörforrás tarkoittaa nimittäin suomeksi oluen lähdettä. Mitä tulee Nemethiin, häntä voisi puolestaan tituleerata hyvällä omallatunnolla keihäänheiton lähteeksi.
Vihjasi Virénille tulevasta
Ravintola on Nemethille bisnestä, jonka alkujuuret juontavat vuoteen 1998. Keihäänheiton kannalta taas Nemeth teki uraauurtavan ratkaisun 11 vuotta aiemmin. Vuonna 1987 hän perusti Budan puolelle jokea nimeään kantavan keihästehtaan, jonne on ravintolasta puolen tunnin ajomatka.
Nemeth myöntää, että hänen elämäänsä merkittävästi vaikuttaneet hetket sattuivat taannoin 11 vuoden sykleissä. Kun peruutetaan keihästehtaan perustamisvuodesta taaksepäin vielä toiset 11 vuotta, päästään vuoteen 1976 ja Montrealin olympialaisiin.
Maanantai 26. heinäkuuta 1976 oli ympyröity monen suomalaisen kisaohjelmaan punatussilla. Ilta pitäisi keihäsfinaalin lisäksi sisällään miesten seiväshypyn ja 10 000 metrin loppukilpailun.
Seipäässä Antti Kalliomäki sai hopeaa. Radalla Lasse Virén puolusti menestyksekkäästi neljän vuoden takaista kympin olympiakultaansa.
Suomen keihäskolmikkoon Seppo Hovinen, Jorma Jaakola ja Hannu Siitonen kohdistui myös kultaodotuksia, sillä Hovinen oli voittanut karsinnan tuloksella 89,76. Kultaa ei tullut, koska unkarilainen Nemeth tyrmäsi Hovisen avausheitollaan 94,58. Se oli uusi maailmanennätys, joka sai kotikatsomot haukkomaan henkeään.
– Tiesin, mitä on tulossa. Kun tulin lämmittelyalueelta kohti maratonporttia, törmäsin Lasse Viréniin ja sanoin hänelle, että pitäkää varanne, Nemeth kertoo.
Nemethin ME-heitto on miesten keihäänheiton olympiahistoriassa monin tavoin erityinen. Se on paitsi edelleen viimeisin arvokisoissa heitetty maailmanennätys myös voittomarginaaliltaan suurin: hopeaa Montrealissa saanut Siitonen jäi Nemethistä 6,66 metriä.
Nemethin lisäksi vain norjalainen Egil Danielsen on voittanut miesten keihäässä olympiakultaa ME-tuloksella, Melbournessa vuonna 1956.
Melbournen olympialaiset muistetaan kotikatsomoissa keihään osalta siitä, ettei Suomen joukkue lähettänyt kisoihin ainuttakaan urheilijaa. Unkarissa taas kisat jäivät historiaan ainoina, jolloin se ei saanut moukarimitalia aikavälillä 1948–1968.
Mitaliputken käynnisti lajin pioneereihin kuulunut Imre Nemeth, joka saavutti olympiakultaa Lontoossa 1948 ja neljä vuotta myöhemmin Helsingissä vielä pronssia.
71 vuoden iässä vuonna 1989 menehtynyt Imre Nemeth oli Miklos Nemethin isä. Sattumalla oli sormensa pelissä, miksei poika seurannut isänsä jalanjalkiä moukaripaikalle. Matka sinne oli yksinkertaisesti liian pitkä.
– Kun kävelin yleisurheilukentälle ensi kerran, moukaripaikka oli toisessa päässä kenttää. Sitä ennen minulle huudettiin, että tule kokeilemaan keihästä. Enempää ei tarvittu, Nemeth muistelee.
Moukarinheiton lisäksi Budapestissa oli 1950- ja 1960-lukujen taitteessa tarjolla maailmanluokan keihäsosaamista. Siitä vastasi Nemethin nuoruusvuosina Jozsef Varszegi, vuoden 1948 olympiapronssimitalisti ja EM-pronssimitalisti vuodelta 1938.
Kun vuosina 1960–1968 kolmissa peräkkäisissä olympialaisissa himmeämpiä keihäsmitaleja kaulaansa saanut Gergely Kulcsar otti vielä nuoren Nemethin siipiensä suojaan, palaset menestyvään yhtälöön alkoivat olla koossa.
Oppi-isä oli jäädä suojattinsa varjoon jo vuoden 1966 Budapestin EM-kisoissa, joissa Kulcsar oli pronssilla ja Nemeth viides. Nemethin lopullisen läpimurron piti tapahtua seuraavissa arvokisoissa, vuoden 1968 Meksikon olympialaisissa.
Kulcsar pysyi kuitenkin unkarilaisten keskinäisessä otatuksessa edellä ja otti pronssia Janis Lusisin ja Jorma Kinnusen vanavedessä.
Nemethin mukaan syy löytyi vuodesta 1967, jolloin hän oli 21-vuotiaana maan ykkösheittäjä tuloksella 87,20. Ennätyskesä päättyi pahanlaatuiseen lähentäjälihaksen vammaan, joka varjosti Nemethin uraa pitkään ja pakotti hänet lopulta muuttamaan tekniikkaansa.
– Jalkatyöni ei ollut enää entisensä, koska lähentäjän liikkuvuus ei palautunut vammaa edeltävälle tasolle. Kulcsar takoi päähäni vuosia, ettei minun pidä muuttaa tekniikkaani, mutta lopulta minun oli pakko lähteä omille teilleni, Nemeth sanoo.
Nemethin laadukkaista juoksuominaisuuksista kertoo jotain, että miehen parikymppisenä hyppäämä pituusennätys on 727. Jatkossa keihäsmetrejä olisi haettava kuitenkin yläkropasta.
Nemeth suuntasi Suomeen tutkimaan kanssaheittäjien tekniikoita. Niistä silmään pistivät Siitosen ja Pauli Nevalan heittotaidot.
– He kaksi ja Kulcsar vaikuttivat eniten siihen, miksi minusta tuli olympiavoittaja, Nemeth ylistää.
Muisto suomalaiselta kuntosalilta saa Nemethin silmät kostumaan. Tupakkamiehenä tunnettu unkarilainen ei ollut ylävartalovoimiltaan suomalaisten veroinen – eikä kessuttelutottumuksiltaan.
– Kun rautaa oli noussut kova sarja, kaverit pistivät heti tupakaksi. Siinä oli nuorella miehellä ihmettelemistä, Nemeth muistelee lämmöllä ja herkistyy.
Tunteellisuus juontaa muistoihin kilpakumppaneista, joiden maanpäällinen taival on päättynyt viime vuosina. Maanmies, Unkarin keihäshistorian pisimmän laakin heittänyt Ferenc Paragi siirtyi ajasta ikuisuuteen vuonna 2016. Jorma Kinnunen seurasi Paragia taivaallisille kentille vuonna 2019 ja Kulcsar vuotta myöhemmin.
– Hienoja miehiä, hienoja muistoja, Nemeth sanoo ja pyyhkii silmäkulmiaan.
Nemethin Montrealin olympialaisten voittotulos kesti maailmanennätyksenä lähes neljä vuotta. Lopulta Paragi vei häneltä ME:n heittämällä 96,72 Unkarin Tatassa huhtikuussa 1980.
Paragin ME toimi pelinavaajana 1980-luvulle, joka muistetaan välinekehityksen vuosikymmenenä – osittain pakon sanelemana. Itäsaksalaisen Uwe Hohnin vuonna 1984 heittämä 104,80 oli osoitus, että yleisurheilukentät alkoivat olla silloiselle keihäsmallille liian pieniä.
Heittouransa vuonna 1982 paketoinut Nemeth lähti välinekehitykseen mukaan vuonna 1987. Välissä hän ehti aloitella myös valmennusuraansa Italian naisten maajoukkueessa ja vaikuttaa vuoden 1984 olympiavoittajan Tessa Sandersonin taustalla.
Tunnetuin valmennettava oli kuitenkin vasta tulossa Nemethin alaisuuteen.
Välirikko
Vuodet 1987 ja 1988 olivat suomalaisen keihäänheiton juhlaa, kun ensin Seppo Räty pääsi juhlimaan kultaa Rooman MM-kisoissa ja seuraavana vuonna Tapio Korjus teki saman Soulin olympialaisissa.
Tšekkosslovakian lupaus Jan Zelezny oli kisoissa pronssilla ja hopealla. Hän teki tappioista johtopäätöksensä ja hakeutui Nemethin ohjaukseen.
Zeleznystä kehittyi Nemethin valmennuksessa ME-heittäjä, mutta arvokisamitalit kiersivät kaksikkoa. Zeleznyn hirmuinen menestysputki alkoi vuoden 1992 Barcelonan olympialaisista, joita edelsi Nemethin ja Zeleznyn välirikko.
Se juonsi kesäkuussa 1992 heitettyyn Oslon kisaan, jossa Zelezny heitti Nemethin keihäällä neljä kertaa yli 90 metriä, mukaan lukien uuden keihäsmallin ME:n 94,74.
Mutta. Tuolloin nimellä IAAF kulkenut Kansainvälinen yleisurheiluliitto ei ratifioinut ME:tä, koska Nemeth myönsi muokanneensa keihästä. Nemethin mielestä keihäs täytti muokkauksesta huolimatta sääntöjen kriteerit, mutta IAAF oli eri mieltä.
Nemeth kertoo, että innovaatio oli tietoinen päätös. Se maksoi lopulta Zeleznyn luottamuksen.
– Se oli tyhmä väärinkäsitys. Innovaationi meni liian pitkälle. En halunnut valehdella, vaan kerroin asiasta haastattelussa avoimesti. Sen jälkeen emme löytäneet Janin kanssa enää yhteistä säveltä, Nemeth kertoo.
Zelezny löytyy löytyy silti Nemethin ravintolasta, taulun muodossa. Pääsyy on, että 94,74 on edelleen paras Nemethin keihäällä heitetty tulos. Zelezny heitti voimassa olevan miesten ME:n 98,48 Saksan Jenassa vuonna 1996 Ote-merkkisellä keihäällä.
Sen sijaan 1990-lopulla käyttöön otettu naisten nykyinen keihäsmalli on ollut Nemethiltä menestys, joka on noteerattu historiankirjojen ME-lehdillä useasti.
Trine Hattestad (2000), Osleidys Menendez (2005) ja Barbora Spotakova (2008) ovat pitäneet huolen, että Nemethin violetti nimikkokeihäs on pysynyt valokeilassa. Spotakovan 72,28 on edelleen voimassa oleva maailmanennätys.
– Olen siitä hyvin ylpeä, Nemeth toteaa.
Yhtä muutosta hän pohtii edelleen miesten keihääseen.
– Jos keihään halkaisijaa pienennettäisiin hieman nykyisestä, parhaat heitot eivät välttämättä olisi enää yhtä pitkiä kuin nyt, mutta keihään lentoradasta tulisi sulavampi. Minulle keihäänheitossa olennaista on esteettisyys, Nemeth sanoo.
Yksinäiset vuodet herkistävät
Kello 12 alkanutta haastattelua on takana reipas tunti. Sen aikana ravintolaan on virrannut lounastavia turisteja ja paikallisia. Myös Nemethin nykyinen vaimo ja pariskunnan pojat ovat paikalla.
– Minun pitäisi varmaan olla keihäsmies, mutta kykyni eivät tee kunniaa isälleni, Nemethin 20-vuotias poika Miklos Nemeth nuorempi sanoo saapuessaan ravintolaan.
Ravintola on Nemethien pääkallonpaikka, jota voi kutsua myös perheen toiseksi kodiksi. Se täyttää pian 26 vuotta.
– Meillä oli onnea, kun saimme ostettua tämän paikan 1990-luvun lopulla. Nykyisissä hinnoissa sellainen ei tulisi kuuloonkaan. Etenkin viime vuosien vaikeuksien vuoksi.
Nemeth viittaa koronapandemiaan, joka tyrehdytti turistivirran Budapestiin lähes tyystin. Jatkuva epävarmuus ja muuttuneet viranomaismääräykset olivat Nemethille lopulta liikaa, ja hän sulki ravintolan lähes kolmeksi vuodeksi.
Avajaisia vietettiin vasta tämän vuoden toukokuussa. Toisin kuin vanhassa, uudessa ravintolassa keihäänheitto ja Nemeth ovat vahvasti näkyvillä.
– Halusimme tuoda lajin ihmisten lähelle ja juhlia yleisurheilua. Tämä on ollut ikään kuin uusi alku.
Nemeth elää uutta aikakautta myös yleisurheilussa. Hän on osallistunut puolen vuoden ajan Unkarin keihästoivon György Herczegin valmennukseen. 19-vuotias Herczeg ponnahti keihäskansan tietoisuuteen kuukausi sitten, kun hän paiskasi keihäänsä lukemiin 84,98 Saksassa käydyssä kilpailussa.
Nemethin mukaan kyseessä on heittäjä, jonka tulevien vuosien suurin kysymys liittyy pään kestämiseen.
– Sanon vain sen, että hänen isänsä vei hänet lajin pariin tämän ollessa 5-vuotias, Nemeth kertoo.
Kokonaisuuden hallintaan vaikuttaa myös, että Herczeg pääsi paikalliseen yliopistoon opiskelemaan taloustieteitä ja matemaattista analyysiä.
– Toivon, että pystyn pitämään hänet oikealla tiellä. Se olisi paras lahja, jonka voisin saada valmentajana. Omalla urallani se ei aina onnistunut, Nemeth sanoo ja hiljenee.
Vaikka Nemethin ulkokuori on rautaa ja hänet tunnetaan olympiavoittajana, kommunistisessa Unkarissa kasvaminen oli nuorelle miehelle rasti, jonka jäljet tuntuvat edelleen. Ja näkyvät.
Nemeth kertoo kokeneensa raastavaa yksinäisyyttä järjestelmässä, jossa tunteiden näyttäminen ei tullut kyseeseen. Nuoren miehen mieli oli katkeamispisteessä useaan otteeseen.
– Meillä ei ollut psykologeja, joille puhua vaikeuksista. Hitto, sellaisista ei ollut tietoakaan. Taistelin ongelmieni läpi, mutta se ei ollut helppoa. Kun olin 21–25-vuotias, minulla ei ollut ketään tukenani. Mutta minä selvisin, Nemeth sanoo kyynelten keskellä.