Näet Yle-sovelluksesta ja Ylen nettisivuilta tuoreeltaan Susijengin otteluiden ja Lauri Markkasen kohokohdat MM-kisoissa. Suomi pelaa seuraavaksi ensimmäisen sijoitusottelunsa torstaina 31.8. Vastustaja selviää keskiviikkona. Ylen verkossa MM-kisoja seurataan tässä artikkelissa.
Suomen koripallomaajoukkue hävisi kaikki kolme MM-kisojen alkulohkon otteluaan. Viimeisessä Saksa oli parempi pistein 101–75. Suomi jäi lohkon viimeiseksi, vaikka etukäteen spekuloitiin jopa mahdollisella jatkopaikalla kahden parhaan joukossa.
– Tämä on hurja pettymys. Odotuksiin nähden ei oltu lähelläkään sitä, mitä tavoiteltiin, Yle Urheilun asiantuntija Pieti Poikola painottaa.
Susijengin turnaus jatkuu alemman jatkosarjan lohkossa torstaina ja lauantaina. Vastustajat selviävät keskiviikkona. Vastaan tulee kaksi maata joukosta Georgia, Kap Verde ja Venezuela.
Poikola näkee Suomen pelaamisessa toistuvat ongelmat, jotka jatkuivat läpi alkulohkon.
1. Puolustuspeli vuotaa armottomasti
Vastustajat tekivät Suomea vastaan keskimäärin 99 pistettä alkulohkossa. Kuten takamies Ilari Seppälä sanoi Saksa-ottelun jälkeen Ylen haastattelussa, tuolloin Suomen on vaikea voittaa. Poikolan mukaan Suomelta puuttuu kollektiivista kamppailua puolustuspäässä, ja joukkue häviää järjestään yksi vastaan yksi -tilanteita.
– Joko puhtaita yksi-ykkösiä tai sitten ”screenitilanteissa” kommunikaatiokatkosten kautta, Poikola perkaa.
Tämä aloittaa ketjureaktion, jossa Suomi joutuu niin sanottuihin rotaatioihin. Eli pelaajat joutuvat reagoimaan, vaihtamaan puolustettaviaan ja auttamaan toisiaan.
– Monesti apu on myöhässä tai avussa ollaan passiivisia. Saattaa olla tilanteita, joissa kaksi pelaajaa on puolittain avussa, mutta pelaajat eivät tarkkaan tiedä, kenen pitäisi auttaa, Poikola avaa.
Myös Saksaa vastaan nähtiin tilanteita, joissa apu ei tämän takia ollut riittävää. Vahvasti joukkueena pelannut Saksa piti syöttämällä pallon liikkeessä, ja Suomi oli jatkuvasti myöhässä.
Koripallovalmentaja Poikola korostaa, että tällöin tilanteissa vaadittaisiin puolustajilta hurjaa kamppailua ja yrittämistä loppuun asti. Suomelle käy kuitenkin päinvastoin. Päät painuvat.
– Kun joukkue on rotaatiossa, he ikään kuin luovuttavat tilanteen. Antavat kaverin mennä ohi tai tehdä helpon korin, Poikola paukauttaa.
Suomi on muuttanut puolustamistaan menneitä vuosia passiivisemmaksi, sillä esimerkiksi isoja ja urheilullisia pelaajia on aiempaa enemmän. Tätä on seurannut Poikolan mukaan ongelma.
– Suomi ei ole nyt missään vaiheessa intensiivinen. Puolustuksessa puuttuu paine pallolta, ja vastustajan syöttäminen Suomea vastaan on ihan liian helppoa.
Saksa hyödynsi tätä, ja huippumaa sai antaa Poikolan mukaan kaikki ne syötöt, jotka joukkue halusikin.
Puolustamisessa ero aiempiin vuosiin on iso. Kommunikointi, apupuolustaminen ja puolustamisen intensiteetti ovat asioita, joiden avulla Suomi on viimeisen reilun vuosikymmenen aikana pystynyt voittamaan ennakolta parempia joukkueita.
– Nyt Suomi on muita maita jäljessä, häviää joukkuepuolustamisessa. Sen takia tämä näyttää näin rumalta ja Suomi on lohkon jumbo, Poikola sanoo suoraan.
Hän muistuttaa, että ongelmat ovat seurausta siitä, että joukkueella on vähän kokemuksia yhdessä. Joukkue on vuosikausiin nuorin Suomen maajoukkue.
2. Hyökkäys ei tuota etuja
Suomi on yksittäisiä jaksoja lukuun ottamatta tuskaillut myös hyökkäyspelinsä kanssa. Susijengin vahvuus ei ole niin sanottu hidas puolenkentän hyökkääminen organisoitua vastustajaa vastaan. Joukkueella ei ole edunluojia, jotka voittaisivat pallollisena yksi vastaan yksi -tilanteita.
Tämän lisäksi hyökkäys ei ole riittävän yhtenäistä.
– Pallo ei liiku riittävän hyvin, vaan jää passiivisen pelaajan käsiin, Poikola konkretisoi.
Suomi ei ole puolestaan päässyt nopeisiin tai puolinopeisiin hyökkäyksiin, koska puolustus ei ole toiminut ja tuottanut pallonriistoja. Nämä ovat olleet aiempina vuosina Suomen vahvuus.
– Nyt Suomi hyökkää jatkuvasti huonosta asemasta, Poikola sanoo.
– Kun hyökkäys on helppoa, löytyy flow sekä luottamus tekemiseen. Tällöin myös puolenkentän hyökkääminen on paljon helpompaa, hän vertaa.
Suomen pelaajat tekevät kokeneen valmentajan mukaan paljon vääriä syötön- sekä jopa heitonvalintoja. Hyökkäys ei tällöin tuota laadukkaita tai helppoja korintekomahdollisuuksia.
– Tämä kertoo mielestäni epävarmuudesta. Ei ole riittävästi kokemuksia yhdessä tai sitten puuttuu yksilötaitoa, Poikola analysoi.
3. Suomi häviää levypallot
Saksa kyykytti Suomea hyökkäyslevypalloissa. Nimivahva maa voitti 44 prosenttia oman hyökkäyspäänsä levypalloista. Suomella vastaava prosentti oli 30.
– Hyökkäyslevypallot olisivat mahdollisuus helppoihin koreihin, kun ollaan jumissa. Puolustuslevypallot olisivat avain nopeisiin hyökkäyksiin, Poikola tiivistää.
Puolustuspäässä osa levypallotappioista selittyi sillä, että Suomen joukkue oli jatkuvasti vastustajaa jäljessä. Poikola muistuttaa kuitenkin energian ja yrittämisen merkityksestä.
– Osittain levypallotappiot selittyvät sillä, ettei joukkue kamppaile riittävästi. Energiataso ei ole riittävä, Poikola painottaa.
Hänen mukaansa joukkue tarvitsisi nimenomaan ”extrayritystä”, kun Susijengi on puolustaessa vastustajaa jäljessä. Tästä syntyisi positiivinen kierre, jossa pelaajat kamppailisivat itsensä parempaan levypalloasemaan. Paremmassa asemassa taas olisi helpompi kamppailla levypallosta ja voittaa se.
Kamppailua Poikola kaipasi joukkueelta myös Saksan repäistyä reilun johdon toisella puolikkaalla.
– Kun matsi on ratkennut, näyttää todella rumalta, kun hävinnyt joukkue lopettaa pelaamisen, Poikola lataa.
Hän korostaa kokemattomuuden merkitystä lohkossa, jossa vastustajat ovat olleet äärimmäisen yhtenäisiä. Saksa ja Australia ovat vakuuttaneet taktisesti, Japani on puolestaan pelannut hurjalla energialla.
– Nämä ovat olleet Suomen vahvuuksia, joilla Suomi on pystynyt aiemmin kilpailemaan, Poikola vertaa.
Maajoukkueesta lähti hurjasti kokemusta Petteri Koposen ja Shawn Huffin lopetettua viime syksynä. Poikolan mukaan heidän poissaolollaan on varmasti merkitystä.
– Vaikeilla hetkillä tarvittaisiin pelaajia, jotka ovat ennenkin olleet vastaavissa tilanteissa.