Uinnin pitkän radan MM-kisat 2003, Barcelona.
Radan päätyyn ilmestyy ensimmäisenä sukunimi Seppälä. Nimen edessä koristaa numero yksi. Selostaja Hannu-Pekka Hänninen intoutuu ansaittuihin suosionosoituksiin.
Vaikka Hanna-Maria Seppälä oli vastannut 100 metrin vapaauinnin alku- ja välierissä nopeimmasta ajasta, nuoren uimarin maailmanmestaruus tuli 20 vuotta sitten monelle suomalaiselle suurena yllätyksenä. Hänestä tuli samalla ensimmäinen uinnin maailmanmestaruuden voittanut suomalaisnainen.
Voidaan puhua Wilma Murron EM-kullan kaltaisesta sykähdyttävästä urheiluhetkestä. Epäusko paistoi myös kykynsä tienneen voittajan kasvoilta maalissa.
– On hulluutta sanoa, ettei se olisi ollut Suomen kansalle iso yllätys, uintiasiantuntija Ville Kallinen muistelee.
Nykyään Hanna-Maria Hintsana tunnettu ex-urheilija oli saavuttanut hyviä tuloksia jo ennen MM-kultaansa. 18-vuotiaalle lukiolaiselle maailmanmestaruus oli kuitenkin merkittävä käännekohta uralla.
Hintsasta tuli tunnettu nimi myös urheilumedian ulkopuolella.
– Olen selkeästi introvertti ihminen, joten en ollut tottunut siihen, että kaikki kiinnittävät huomionsa minuun. Se mahdollisti kuitenkin monia asioita. Sai yhteistyökumppaneita ja tunnettavuutta, sen kautta kautta moni asia helpottui. Piti vain käsitellä julkisuus oikein, Hintsa sanoo.
Kaiken käsittelyssä auttoi Hintsan taustatiimi. Tärkein tukija oli valmentajaäiti Mirjami Seppälä.
– Siellä oli myös Uimaliiton päävalmentaja Petteri Laine, jonka kanssa tein läheistä työtä. Lisäksi tiimissä oli monia muita, jotka tukivat. He yrittivät jollain tavalla suojella minua siltä mellakalta, joka siinä oli ympärillä. Itse en ollut mitenkään valmistautunut siihen.
Elämän parasta aikaa
Julkisuutta ja valokeilaa tosiaan piisasi välittömästi. Hänet valittiin vuoden 2003 päätteeksi Vuoden urheilijaksi. Hintsa oli mukana myös Linnan juhlissa.
Suomalaiselle urheilulle on ollut jo pitkään ominaista, että meillä on nuoria superlupauksia, jotka menestyvät nuorten arvokisoissa, mutta joilla on kuitenkin huomattavia vaikeuksia nousta aikuishuipulle.
Hanna-Maria Hintsasta poikkeuksellisen tekee puolestaan se, että hän voitti 18-vuotiaana aikuisten MM-kultaa, mutta pystyi tämän jälkeen pysymään usean vuoden ajan hyvällä kansainvälisellä tasolla.
18-vuotiaan Hintsan tilannetta piti tasapainossa myös urheilupsykologi. Sellaisista on alettu suomalaisessa urheilussa puhua kunnolla vasta myöhemmin.
Hintsalla urheilupsykologi oli osa urheiluarkea jo 14–15-vuotiaasta lähtien.
– Mitä kauemmin urani kesti, sitä tärkeämpi osa kokonaisuuteen siitä tuli, Hintsa kokee.
Keravalta kotoisin oleva Hintsa oli maailmanmestaruutensa aikoihin Mäkelänrinteen urheilulukiossa. Hän kirjoitti ylioppilaaksi samana syksynä.
Kaikki palaset olivat kohdillaan urheilumenestystä ajatellen.
– Se on ollut elämäni parasta aikaa. Panostin enemmän urheiluun kuin opiskeluun silloin. Tekeminen oli helppoa, mikä näkyi myös tuloksissa.
Mikä erottaa voittajan muista?
Hanna-Maria Hintsa saavutti MM-kultansa jälkeen 16 lyhyen- tai pitkän radan arvokisamitalia. Komea ja pitkä uintiura päättyi vuonna 2016.
Yksi Hintsan uran kohokohdista on myös vuoden 2008 Pekingin olympialaisten nelossija. Monet muistavat vain mitalistit, mutta Hintsan arvoasteikossa kyseinen saavutus on erittäin korkealla.
– Itse arvotan olympialaisten nelossijan samalle viivalle maailmanmestaruuden kanssa. Olympialaiset ovat kuitenkin vain kerran neljässä vuodessa. On ollut hirveät paineet ja kovat kilpakumppanit vieressä, silti on päässyt jopa neljänneksi, Hintsa miettii.
Hintsa haki 18-vuotiaana vielä omaa identiteettiään. Saavutuksen arvo ei avautunutkaan kunnolla nuorelle urheilijalle.
Urheilijalle voimaannuttavaa on se, kun saa kuulla, millainen vaikutus omilla suorituksilla on ollut.
– Opiskelen Milanossa lääketiedettä. Ihmiset ovat saaneet tietää siellä jostain, että hei, olitko se sinä, joka oli olympialaisissa monta kertaa ja on voittanut maailmanmestaruuden.
– Onhan se maailmanmestaruus jotain sellaista, mitä muilla ei ole. On hienoa, että taustoissani on jotain noin mahtavaa, Hintsa iloitsee.
Olympiauinnit käydään pitkällä, 50 metrin radalla, joten siksi esimerkiksi pitkän radan MM-kisoissa menestyneet uimarit arvotetaan korkealle. Hintsa ylsi MM-kultansa jälkeen henkilökohtaiseen mitaliin pitkällä radalla vain kerran.
Hän on silti edelleen Suomen viimeisin olympiamatkalla MM-kultaan yltänyt suomalaisuimari. Hänen jälkeensä Matti Mattsson on yltänyt parhaimmillaan MM-pronssiin.
Hintsa on oiva esimerkki siitä, mikä erottaa voittajan muista.
– Se on se pitkäjänteinen tekeminen. Hyvä porukka tukee ympärillä tekemistä. Tietynlaista lahjakkuutta pitää olla. Pää kestää kovassa paikassa, Hintsa tuumii.
Urheilijan ammatti kyseenalaistettiin
Ajatus lääkärin ammatista oli Hintsan mielessä jo silloin, kun hän oli parikymppinen huippu-urheilija. Hän tiedosti, ettei lääkärin ammatin ja uintiuran yhdistäminen ole mahdollista ainakaan Suomessa.
Vuosien saatossa Suomessa on keskusteltu urheilun ja opiskelun välisestä suhteesta. On pidetty tärkeänä, että heittäydytään molempiin yhtäaikaa.
400 metrin aitajuoksija Viivi Lehikoinen kertoi elokuussa Yle Urheilulle ajatuksistaan suomalaisena huippu-urheilijana. Hänen mukaansa ammattiurheilija ei ole suomalaisessa yhteiskunnassa arvostettu ammatinvalinta.
2000-luvun alun näkyvimpiin suomalaisurheilijoihin kuulunut Hintsa näkee, että urheilijoille annetaan nykyään mahdollisuus tehdä molempia tai keskittyä urheiluun kokonaan.
Toisin oli vielä 20 vuotta sitten.
– Kun sanoi, että urheilee ammatikseen, kysyttiin, mitä teet työksesi. Se oli sellaista kaivamista. Mielestäni keskustelu on parantunut.
Hintsa näki uransa aikana maailmaa. Urheilun arvostukseen liittyvät nyanssit eivät jääneet huomaamatta.
– Esimerkiksi Australiassa urheilun arvostus oli ihan eri tavalla esillä kuin Suomessa. Kun meni kauppaan ja joku näki uintikassin, hän tuli juttelemaan ja totesi, että vau, sä olet uimari! Tällaista ei ollut Suomessa silloin, kun olin nuorempi, Seppälä muistelee.
Ihminen, joka pystyy auttamaan
Urheilu-uran loputtua Hintsan piti hakea hetken aikaa omaa identiteettiään. Hän kyseli jo etukäteen neuvoja uransa lopettaneelta alppihiihtäjä Tanja Poutiainen-Rinteeltä.
Hintsalla oli vielä opinnot kesken Jyväskylän liikuntatieteellisessä.
– Kun urani loppui uinnissa, jatkoin opintoja melkein koko seuraavan vuoden. Se antoi lisäaikaa miettiä, mitä uran jälkeen teen, Hintsa avaa.
Ajatus lääkärin ammatista vahvistui. 38-vuotiaan Hintsan opinnot Milanossa ovat puolivälissä. Hänen mukaansa urheilu-uralle ja lääkärin ammatille samoja piirteitä ovat esimerkiksi pitkäjänteisyys ja järjestelmällisyys.
– Kun teki lopputentit, huomasi, onko lukenut koko kevään vai vain pari viikkoa ennen koetta. Se oli palkitsevaa. Sama se oli uintiuralla.
Hintsa kokee, että hän tekee tällä hetkellä ikään kuin toista urheilu-uraa. Lääkärin ammatti on samanlaista heittäytymistä ja tunteiden vuoristorataa kuin mitä urheilussa oli. Ikinä ei tiedä, milloin voi tarvita lääkärin apua. Voi tulla onnettomuus tai aavistamaton sairaskohtaus.
– Olisi ihanaa olla se henkilö, joka voi nostaa käden pystyyn ja sanoa, että minä tulen auttamaan. Se on tavoitteeni.