Hiihdon A-maajoukkue oli ladannut suuria odotuksia viikko sitten alkaneeseen ja 22. lokakuuta päättyvään harjoitusleiriin Itävallan Ramsaussa. Noin 2 700 metrin korkeudella merenpinnasta sijaitseva Dachsteinin jäätikkö on perinteinen hiihtoparatiisi, jossa hiihtäjät ovat vuosikymmeniä ottaneet ensikosketuksiaan lumella hiihtämiseen ennen kauden alkua.
Tällä kertaa tilanne on dramaattisesti toinen. Jäätikkö on hengenvaarallisessa kunnossa, ja viranomaiset eivät laske sinne ketään. Suomen leiri kutistui kokonaan sulan maan tapahtumaksi, jonka ohjelmaan kuuluu pääasiassa rullahiihtoa, juoksua ja sauvarinneharjoituksia. Asia varmistui torstaina.
– Silloin tuli lopullinen tieto, että jäätikkö pidetään koko syksyn suljettuna. Lunta ei ole lainkaan, pelkkää jäätä ja hengenvaarallisia railoja. Pitäisi tulla puoli metriä tai jopa metri uutta lunta, jotta hiihtäminen voisi siellä olla mahdollista, päävalmentaja Teemu Pasanen kertoo Yle Urheilulle.
Paljon maajoukkueita
Suomi ei ole ainoa tilanteeseen pettynyt maajoukkue, vaan merenpinnasta 1 135 metrin korkeudella sijaitsevassa Ramsaun kylässä on koolla useiden eri maiden maastohiihto- ja ampumahiihtomaajoukkueita.
Suomi on jo pitkään leireillyt näihin aikoihin lokakuussa Pohjois-Italiassa Val Senalesin jäätiköllä, joka on merenpinnasta yli 3 000 metrin korkeudella. Nyt paikka on suuren hissiremontin vuoksi suljettu.
Vaikka urheilijat olivat kovasti odottaneet hiihtolenkkejä, ilmastonmuutoksen etenemistä jo pitkään seurannut päävalmentaja suhtautui tilanteeseen alun perinkin skeptisesti leirin harjoitusrunkoa suunnitellessaan.
”Ei jättipettymys”
– Hiihtoharjoituksia jäätiköllä kuului alkuperäiseen ohjelmaan kahdeksan kappaletta kahdessa viikossa, mikä on suhteellisen vähän. On tietysti pettymys, ettei päästy hiihtämään, mutta leirin harjoitusvasteiden kannalta se ei ole missään nimessä jättipettymys.
Lumilaji-ihmisenä Pasanen myöntää olevansa hyvin huolissaan siitä, miten ilmastonmuutos jo aivan lähitulevaisuudessa vaikuttaa myös talviurheiluun.
– Olen näitä paikkoja 10–15 vuotta kiertänyt, ja tuntuu kuin joka vuosi olisi heikommat olot kuin edellisvuonna. En yllättyisi, jos jo 10 vuoden päästä nämä perinteiset jäätikkö- ja lumileirit Keski-Euroopassa jäisivät kokonaan historiaan ja jäätäisiin syksyllä vain Pohjolaan odottelemaan lumentuloa.
Ramsauhun matkusti miesten maajoukkue lukuun ottamatta kisakauteen saakka omillaan treenaavaa Iivo Niskasta, leirioloissa turhan herkästi sairastuvaa Ristomatti Hakolaa sekä ensimmäistä kauttaan A-maajoukkueessa olevaa Niko Anttolaa.
Runsas kaksi viikkoa sitten armeijasta päässyt Anttola, 20, osallistui elokuussa kolmen viikon korkean paikan leirille Italian Passo Lavazessa, 1 800 metriä merenpinnasta. Pasanen katsoi, että yksi pitkä kova leiri korkealla riitti näin nuorelle miehelle. Talousongelmissa oleva Hiihtoliitto kustansi A-maajoukkueelle vain nämä kaksi ulkomaanleiriä tälle harjoituskaudelle.
Naisten A-maajoukkueesta Johanna Matintalo harjoittelee Ramsaussa ja Krista Pärmäkoski omalla leirillään USA:ssa. Muut ovat Kittilän Levillä, jossa pääsee jo hiihtämään useiden kilometrien mittaisella ladulla.
Loistavat treeniolot
Ramsaun porukka on ottanut seudun muista, sulan maan, harjoitusoloista kaiken irti.
– Sulan maan leirinä tämä on erinomainen: 5,7 kilometrin rullarata, erinomaiset sauvarinteet ja tarvittaessa rullahiihtolenkillä vaikka tuhat nousumetriä yhtä soittoa, jos halutaan. Lämmintä 20 astetta ja aurinko paistaa, Pasanen kertoo.
Rullahiihto on Suomessa myöhään syksyllä vaarallista, koska puista tippuu lehtiä asfaltille. Valoa on niukasti, ja yöpakkanen liukastuttaa asfaltin ja vie sauvojen piikeistä pidon.
Ennen marraskuussa alkavaa kilpailukautta suurin osa A-maajoukkueesta kokoontuu omakustanteiselle leirille Muonion Olostunturille, jossa ohjelmaan kuuluu paljon suksitestausta. A-maajoukkueen viimeinen leiri järjestetään Kuusamon Rukalla ennen siellä marraskuun päätösviikonloppuna alkavaa maailmancupia.