Hurjaa, miten moni kertoo nykyään ”haluavansa muuttaa maailmaa”. Sehän on sama kuin sanoisi: ”Minä tiedän teitä paremmin miten asioiden pitäisi olla.” En itse kehtaisi haluta muuttaa maailmaa ja ainakin hävettäisi kamalasti, jos jäisin sellaisesta kiinni. Pitää olla aika nuori, että voi kuvitella olevansa viisaampi kuin kaikki muut, niin elävät kuin kuolleetkin. Ja pitää olla aika tyytyväinen itseensä, että voi vaatia muiden tekevän niin kuin minä haluan.
Sen lisäksi pitää varmaan jo lähtökohtaisesti olla järjetön.
Luin maanantaina tämän näytelmäkirjailija George Bernard Shaw’n kirjoittaman kaskun: ”Järkevä ihminen sopeutuu maailmaan. Järjetön ihminen yrittää saada maailman sopeutumaan häneen. Niinpä kaikki edistys riippuu järjettömästä ihmisestä.”
Hymähdin Shaw’n nokkeluudelle ja jatkoin elämääni, mutta torstaiaamuna heräsin vuoteestani ajatus kourassa kuin olisin sukeltanut sen unen järvestä:
Jos on järjetöntä koettaa saada maailma sopeutumaan omaan makuun, eikö niin toimiva ihminen ole luultavasti järjetön?
Silloin meillä olisi nyrkkisääntö järjettömien ihmisten tunnistamiseen: Haluaako joku muuttaa maailmaa? Häntä kannattaa varoa, sillä hän luultavasti kuuluu järjettömiin.
Järkevä ihminen epäilee itseään. Järjetön ihminen on varma.
Järjettömyydestä on kuitenkin suurta hyötyä järkevyyteen verrattuna.
Järkevä ihminen tietää, että maailma ja ihminen ovat monimutkaisia asioita, joita kenenkään yksilön on vaikea ymmärtää. Järjettömällä ihmisellä on aate tai ihanne tai iskusana, joka tekee kaikesta hyvin helppoa.
Järkevä ihminen epäilee itseään. Järjetön ihminen on varma. Järkevän ihmisen kanssa voi neuvotella, järjettömän ei.
Järkevä ihminen käyttää aikaa fundeeraukseen ja ehkä kohottaa sormensa pyytääkseen puheenvuoroa, mutta järjetön sen kun kohottaa ääntään ja kertoo, mitä pitää tehdä. Laumat ihailevat hänen määrätietoisuuttaan ja visiotaan, koska laumat kunnioittavat voimaa, ei järkeä, ja ne haluavat vastauksia, ei kysymyksiä.
”Intohimon ääni on järjen ääntä parempi, eiväthän kiihkottomat kykene muuttamaan maailmaa”, kirjoitti puolalaisnobelisti Czesław Miłosz runossaan Euroopan lapsi vuonna 1945. Lause on ironinen. Miłosz oli järkevä ihminen.
Tavallaan maailman muuttaminen on hirveän helppoa. Maailma kun muuttuu muutenkin niin kuin vuodenajat; ylhäällä oleva tippuu alas jo painovoiman vaikutuksesta. Pitkällä aikavälillä entropia aina voittaa, rakennukset tuhoutuvat, ihmiset ja heidän ajatuksensa korvautuvat uusilla. Maailmanmuuttaja tuuppaa kelkkaa alamäkeen, mikä on helpompaa kuin laskevan kelkan pysäyttäminen.
Oppiminen ja järkevöityminen pitää aloittaa joka sukupolvi uudestaan nollasta.
Darwinilainen teoria kertoo, että opitut piirteet eivät periydy. Kun ihminen kuolee, hän vie kaiken oppimansa mukanaan hautaan. Hänen tilalleen tulee lapsi, joka ei tiedä mistään mitään. Oppiminen ja järkevöityminen pitää aloittaa joka sukupolvi uudestaan nollasta.
Ihmiset ovat kuitenkin keksineet tavan välittää viisautta eteenpäin kuoleman muurin yli. Se on sivilisaatio, sen instituutiot, tavat, lait, arvot, klassikot ja perinteet… Eli juuri ne asiat, jotka järjettömät aina haluavat kaataa. Maailmanmuuttaja vetää näin mattoa alta mahdollisuudelta, että ihmiskunta järkevöityisi.
Nuori maailmanmuuttaja aloittaa nollasta. Hän haluaa että kaikki muutkin aloittavat nollasta. Tyhjälle taululle mahtuu isompi omakuva.
Me televisioiden äärellä nauroimme hassulle ukolle.
Siltikin… jotkut ihmiset ovat omalla panoksellaan osanneet muuttaa maailmaa paremmaksi. Eräs tällainen sankari on ruotsalainen Jan Boklöv.
Boklöv kesti vuosikausia urheasti ivaa siitä, että hän hyppäsi ensimmäisenä mäkeä v-tyylillä. Tuomarit veivät häneltä tyylipisteitä, kilpailijat haukkuivat harakaksi, me televisioiden äärellä nauroimme hassulle ukolle. Lopulta Boklövin v-tyyli voitti. Nyt kaikki käyttävät sitä.
Oliko Boklöv sitten järkevä vai järjetön ihminen?
No saiko hän aikaan edistystä?
Sai.
Luultavasti siis järjetön.
Joonas Konstig
Kirjoittaja on espoolainen kirjailija, joka suomensi Shaw’n lainauksen alkumuodosta: ”The reasonable man adapts himself to the world : the unreasonable one persists in trying to adapt the world to himself. Therefore all progress depends on the unreasonable man.” (Man and Superman, 1903). Euroopan lapsen suomensi Kirsti Siraste.