Nuorena aikuisena päätin taistella kyynistymistä vastaan kaikin voimin. Nykyisessä maailmantilanteessa se on välillä vaikeaa. Toisinaan, tai oikeastaan usein, maailman tapahtumien seuraaminen tuntuu minusta musertavalta.
Globaalit murrokset ja poikkeustilanteet eivät ole enää poikkeuksia vaan ihan tavallinen perjantai. Joka päivä kohtaan uutisia, jotka järkyttävät, saavat huolestumaan, välillä pelkäämäänkin. Omat vaikuttamismahdollisuudet tuntuvat olemattomilta ja olo voimattomalta.
En usko, että tekee hyvää todistaa tuhoa ja kuolemaa kännykän ruudulta jatkuvasti.
Huonojen uutisten uuvuttavuutta ei vähennä se, että saamme tietoa maailmasta enemmän ja nopeammin kuin koskaan ennen.
Toimittajat ja tavalliset ihmiset julkaisevat salamannopeasti tietoa, spekulaatioita ja valokuvia paikan päältä. Sosiaalisen median postausten ja livelähetysten avulla on mahdollista seurata omalta puhelimelta reaaliajassa tulvia, pommituksia tai vaikkapa poliisiväkivaltatilanteita mistä päin maailmaa tahansa.
Väkivalta, sota, sorto, luonnonkatastrofit ja poliittiset kärhämät ovat kaikkialla; lööpeissä, sosiaalisen median postauksissa tai vaikkapa työmatkalla naaman edessä bussin infotaululla.
Meillä on enemmän ja monipuolisempaa tietoa kuin koskaan ennen, ja se tekee maailmasta demokraattisemman paikan. Tiedon lisääntyminen on siis hyvä asia, mutta en usko, että tekee hyvää todistaa tuhoa ja kuolemaa kännykän ruudulta jatkuvasti.
Noudatan shokkikuvien välttelyn taktiikkaa.
Kun Ukrainan sota alkoi, tajusin nopeasti, etten kestä kuvajournalismia aiheesta. Janoan tietoa, mutta sodan kuvat ovat minulle tuttuja vuosikymmenten ajalta, ja jokainen kuva ja video hävityksestä aiheutti syvää ahdistusta.
Podcastien rakastajana ratkaisu oli helppo: lopetin lehti- ja nettiuutisten katselemisen aiheesta ja siirryin Areenan uutispodcastien päivittäiskuuntelijaksi. Nautin hyvin taustoitetuista jutuista, joissa hyökkäystä ja sen seurauksia analysoitiin älykkäästi ja monipuolisesti asiantuntijoiden ja tutkijoiden voimin.
Palestiinan tilanteen kanssa noudatan myös shokkikuvien välttelyn taktiikkaa. Etsin ja jaan ensisijaisesti kirjoitettua tietoa kuvamateriaalin sijaan ja se on tuntunut hyvältä toimintatavalta.
En sano että uutisista kieltäytyminen on kestävä ratkaisu, mutta olen ehdottomasti itsesäätelyn ja itsesuojelun puolella.
Kun epätoivo maailman tilanteesta kasvaa suureksi, yritän pitää mielessä kontekstin: Maailmassa on ollut kamalia tapahtumia aina, mutta emme ole koskaan saaneet niistä tietoa näin nopeasti ja kattavasti.
On myös hyvä pitää mielessä, että uutiset tehdään kulutettavaksi. Ihmiset ovat taipuvaisempia klikkaamaan otsikoita, jotka herättävät pelkoa, inhoa tai kummastusta. Uumoilen, että aurinkoisilla otsikoilla harvoin saavutetaan suurta lukijatulvaa.
Perinteinen suomalainen talkoomeininki on sekin yhteisen hyvän luomista.
Uskon myös, että meidän jokaisen toiminnalla on merkitystä. Oman mielen hyvinvointia voi edistää myös auttamalla toisia. Ihminen kun saa mielihyvää auttamisesta.
Eli vaikka täältä pohjolasta voi tuntua vaikealta vaikuttaa siihen, mitä maailmassa tapahtuu, on paljon asioita, joita meistä jokainen voi tehdä. Lukuisat järjestöt tekevät äärimmäisen tärkeää työtä maailman kriisialueilla ja täällä kotimaassa monenlaisten ihmisten tukemiseksi. Tee kertalahjoitus tai ryhdy kuukausilahjoittajaksi!
Eikä hyvän tekeminen toki ole kiinni taloudellisesta tilanteesta. Voit perehtyä käynnissä oleviin boikotteihin ja postikorttikampanjoihin.
Paikallisesti voit tehdä hyvää lahjoittamalla aikaasi ja osaamistasi tekemällä vapaaehtoistyötä. Hommia riittää kaikille, kertaluontoisista tehtävistä säännöllisiin.
Järjestäytyneen toiminnan ulkopuolellakin voi tehdä vaikka mitä: perinteinen suomalainen talkoomeininki on sekin yhteisen hyvän luomista. Lapiota tai lumikolaa käytellessä on sitä paitsi mahdotonta doomscrollata.
Auttaminen ja hyvät teot ovat hyvä keino kurottaa omasta olosta ulospäin. Pienistä puroista syntyy voimakkaita virtoja, jotka saavat paljon hyvää aikaan.
Raisa Omaheimo
Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija, joka tekee mielellään talkooporukalle ruuat.