Kaikki alkaa musertavasta henkilökohtaisesta epäonnistumisesta. Englanti pelaa Saksaa vastaan EM-kilpailujen välierissä kotikentällä vuonna 1996.
Tulee Gareth Southgaten vuoro laukoa. Hän epäonnistuu rangaistuspotkussaan ja Englannin matka finaaliin katkeaa. Southgatesta tulee antisankari, maajoukkueen epäonnistumisen kasvot.
Ottelua seuraa tuolloin 13-vuotias poika, James Graham, joka yrittää ymmärtää, miksi tappio tuntuu niin musertavalta.
Lähes kolmekymmentä vuotta myöhemmin hän kirjoittaa näytelmän Dear England.
Se kertoo Gareth Southgaten matkan jalkapallon hylkiöstä mieheksi, joka tuo ilon ja toivon takaisin kansalliseen kuningaslajiin, jalkapalloon.
Dear England on kuin shakespeaarinen kuningasnäytelmä, jossa kruununsa menettänyt, häpeään tuomittu entinen prinssi opettaa tulevia pelaajia kohtaamaan pelkonsa ja onnistumaan siinä, missä itse epäonnistui.
Näytelmästä kasvaa ilmiö, ja esitys välitetään elokuvateattereihin kautta maailman, myös Suomeen ensi maanantaina 19. helmikuuta.
Katso tämän linkin takaa Southgaten kohtalonhetki.
Vähemmän uhoa, enemmän empatiaa
Dear England alkaa hetkestä, jolloin Gareth Southgate kaikkien yllätykseksi valitaan maajoukkueen valmentajaksi vuonna 2016.
Harva uskoi tuolloin, että mies, joka oli antanut kasvot Englannin jalkapallon ongelmille, pystyisi kehittämään joukkuetta.
Joskus totuus on tarua ihmeellisempää. Southgatesta tuli uuden aikakauden valmentaja. Hänen johtoajatuksensa oli: vähemmän uhoa ja perinteistä maskuliinisuutta, enemmän empatiaa, pelkojen kohtaamista ja niistä puhumista.
– Vallankumous alkoi jo siitä, että Southgate tunnisti ja nimesi ongelmat, joita aiemmat valmentajat eivät olleet uskaltaneet käsitellä, näytelmäkirjailija James Graham sanoo Ylelle videohaastattelussa.
Katso tämän linkin takaa Dear England -esityksen traileri.
Miksi Englannin pelipaita painaa?
Näytelmää työstäessään Graham kävi keskusteluja Gareth Southgaten ja hänen tiiminsä kanssa. Kirjailija vietti aikaa Englannin maajoukkueen harjoittelupaikassa St George’s Parkissa, joka sijaitsee runsaat parisataa kilometriä Lontoosta luoteeseen.
Graham kertoo, että Southgatea hämmästytti, ettei pelaajien kanssa ollut koskaan keskusteltu identiteetistä tai siitä, mitä merkitsee vetää maajoukkuepaita ylleen. Pelaajiin kohdistuu kuitenkin Englannissa valtavia odotuksia.
Epäonnistumisten hetkellä odotukset purkautuvat fanien vihana, huliganismina, väkivaltana ja rasismina. Tämän Southgate halusi muuttaa.
Southgate lähti rakentamaan joukkueesta yhteen hitsautunutta yksikköä. Hän ei puhunut vain taktiikasta tai harjoituttanut pelaajia, vaan kysyi, mitä näille merkitsee olla englantilainen.
– Gareth istutti nämä rikkaat miljonääripelaajat alas ja järjesti heille workshoppeja. Pelaajat olivat aluksi ymmällään, mutta Southgate yritti ymmärtää, miksi Englannin paita tuntuu raskaammalta kuin minkään muun maan pelipaita.
Mitä tapahtuu pilkulla?
Uusi valmentaja tarttui myös toiseen käsittelemättömään ongelmaan: rangaistuspotkuihin. Menestys niissä oli surkea.
Joukkueessa ei ollut tapana puhua siitä, mitä tapahtuu, kun pelaaja kävelee yksin pilkulle, kun miljoonat katseet kohdistuvat yhteen ihmiseen, kun mielen täyttävät historian painolasti, odotukset ja paineet.
– He olivat kuin rangaistuspotkuja ei olisikaan. He olivat niissä huonoja, joten niitä välteltiin. Tämä on laajempi ongelma Englannissa: ei haluta katsoa tai nimetä sitä asiaa, joka eniten pelottaa, Graham sanoo.
Southgate palkkasi joukkueelle psykologin, Pippa Grangen, joka alkoi vuodesta 2018 työstää pelaajien kanssa näiden pelkoja ja puhua siitä, miten niitä voisi lähestyä.
Graham kertoo, että pukukopeissa ei yleensä keskustella haavoittuvuudesta, peloista tai epäilyksistä. Niitä pidetään heikkouden merkkeinä. Southgate kuitenkin halusi rohkaista pelaajiaan tunnistamaan pelkonsa.
– Ihmiset pyörittelivät silmiään ja sanoivat, että se on aivan turhaa ja järjetöntä. Mutta kentällä alkoi näkyä tuloksia.
Southgaten kipparoimana Englanti on pelannut paremmin kuin koskaan, iloisesti – ja pelottomasti.
Peli luo kansan
Dear England -näytelmä on saanut nimensä Southgaten kirjeestä, jonka tämä kirjoitti Englannin kansalle ennen vuoden 2021 EM-kilpailuja.
Kirjeessä Southgate puhuu siitä, miten jokainen peli luo kansakunnan identiteettiä ja kollektiivista tietoisuutta, miten MM-kisojen muistot säilyvät läpi elämän.
Hän puolustaa pelaajiaan rasismia ja herjauskulttuuria vastaan sekä muistuttaa tasa-arvosta ja suvaitsevaisuudesta.
– Hän puhuu siinä tunteikkaasti ja älykkäästi, tavalla, jolla yksikään valmentaja ei ole koskaan puhutellut joukkueen kannattajia, Graham sanoo.
Mutta Gareth Southgate ei olekaan perinteinen valmentaja. Usein urheilussa oletetaan, että johtajalla on tiettyjä ekstroverttejä, maskuliinisina pidettyjä piirteitä: että hän on vahva, kova ja päättäväinen.
– Gareth tiesi jo varhain, että sellainen ei ole hänelle ominaista. Hän on sanonut olevansa introvertti ja ujo.
Fiennes hermoili roolista
Southgate vaikuttaa hyvin epätodennäköiseltä kuningasnäytelmän päähenkilöltä.
Häntä näyttelee Dear Englandissa Joseph Fiennes, jota rooli hermostutti etukäteen.
– Yleensä shakepeaarinen sankari on äänekäs sotilashahmo, miekka kädessä, huutaa takariville asti. Mutta Gareth ei ole sellainen. Garethin suuruus on hänen lempeydessään. Miten tehdä lempeydestä ja kunnollisuudesta jotain suurta, Graham kysyy.
Grahamille jalkapallo on itsessään kuin shakespeaarinen kamppailu. Pelaajat käyvät taistoon, yrittävät saada kaapattua pyhän maljan, joka saa kansan tuntemaan itsensä hyväksi.
– Shakespearella on usein yksi hahmo, päähenkilö, jonka taustalla kuningaskunnat nousevat tai sortuvat. Ja juuri sellainen hahmo Gareth on minulle.
Saako kuningas kruununsa?
Dear England päättyy Qatarin MM-kisoihin 2022, mutta tosielämässä Southgaten matka jatkuu.
Grahamin yllätykseksi Southgate on valmentajana mukana tämän kesän EM-kilpailuissa. Viimeistä näytöstä ei siis ole vielä näytelty. Kisat käydään Saksassa, Englannin pahimman jalkapallovastustajan kotikentällä.
Onnistuuko Gareth Southgate lunastamaan kruununsa ja tuomaan pystin kotiin?
– Näytelmän sanoma on, että on opittava häviämään, ennen kuin voi oppia voittamaan. Ja tapahtui mitä tahansa, ajattelen, että se ainakin on opittu.
James Graham: Dear England esitetään elokuvateattereissa Helsingissä, Tampereella ja Turussa 19.2. kello 17.30.
