– Hän oli valoisa mies ja vauhdikas mies. Lujaa kulki sekä radalla että sen ulkopuolella.
Näin muisteli nykyisestä kotikaupungistaan Berliinistä tavoitettu aitajuoksusuuruus Arto Bryggare kestävyysjuoksulegenda Henry Ronoa, joka kuoli torstaina Nairobissa 72 vuoden iässä. Bryggare tutustui hyvin kansainvälisten kilpailukiertueiden aikana seitsemän vuotta vanhempaan kenialaiseen.
Suomi muistaa kestävyysjuoksukauden 1978 erityisesti Martti Vainiosta, joka syyskuun alussa Prahan EM-kisoissa juoksi Suomen tuoreimman arvokisakultamitalin sileillä ratamatkoilla.
Globaalisti kyseinen kausi oli kuitenkin Ronon juhlaa. Huhtikuun 8:nnen ja kesäkuun 27. päivän välissä kenialainen juoksi maailmanennätykset 3 000:lla, 5 000:lla ja 10 000 metrillä sekä 3 000 metrin esteissä. Temppu oli ja on hurja.
– Henryn peruslahjakkuus oli käsittämätön erityisesti hapenoton osalta. Teknisesti emme sen sijaan puhuneet ihan loppuun saakka hiotusta timantista, Bryggare naurahtaa.
Hän kuvaa Ronon askeltamista hieman pomppivaksi; tekniikka toi pika-aitojen 5-kertaisen arvokisamitalistin mukaan mieleen jossain määrin Kaarlo Maaningan, joka 1980 saavutti kestävyysjuoksussa kaksi olympiamitalia.
”Ei hallinnut estetekniikkaa”
Ronon kesän 1980 maailmanennätyksistä parhaiten aikaa on kestänyt esteaika 8.05,4, joka löytyy kaikkien aikojen maailmantilastosta edelleen sijalta 34.
– Se on siihen nähden uskomatonta, että estetekniikkaa Henry ei hallinnut lainkaan. Hän juoksi esteiden välit kovaa ja hyppäsi mitenkuten puomien yli. Ei löytynyt jaloista Anders Gärderudin (ruotsalainen olympiavoittaja ja ME-mies) teknistä finessiä eikä yläpäästä Topi Raitasen tietokonetta.
Siinä missä Bryggare sai yrittää olympiamenestystä kolmesti ja saavuttikin kerran mitalin, Ronolle ei tätä suotu. Kenia boikotoi kesäolympiakisoja sekä 1976 että 1980.
– Henry on varmasti kovimmasta päästä niitä urheilijoita, jotka eivät saaneet kisoissa edes yrittää.
Viina maistui
Ronon uraa leimasivat jo parhaina vuosina 1970-luvun lopussa ja 1980-luvun alussa ajoittainen alkoholin liikakäyttö, mielialanvaihtelut ja painon heittely.
– Oli aika hurjan näköistä, kun hän kilpaili 10 kiloa ylipainoisena.
Suomessa Rono kilpaili joitakin kertoja. Turussa hän 7. heinäkuuta 1981 kilpaili 5 000 metrillä rapakuntoisena ja juoksi ajan 15.40,85. Tuolla kaudella 147 suomalaismiestä juoksi kyseisen matkan lujempaa kuin kenialaistähti.
Mahalaskua seurasi melkoinen ryhtiliike, sillä 13. syyskuuta Norjan Knarvikissa syntyi samalla matkalla uran viimeiseksi jäänyt ME-aika 13.06,20.
Uransa hiivuttua Rono vaikutti pitkään USA:ssa, jossa nuorena myös opiskeli Washingtonin osavaltiossa. Unohdettu suuruus elätti itseään sekalaisilla töillä.
– Meidän pitää muistaa, millainen oli se 1960–70-lukujen Kenia, jossa Henry kasvoi ensin lapsesta nuoreksi ja sitten nuoresta aikuiseksi. Siellä ei ollut ihan helppoa rakentaa kestävää visiota sellaisesta asiasta kuin urheilu-ura. Pitkäkestoinen päämäärätietoisuus puuttui täysin. Jos hän olisi saanut sitä vaikka Sebastian Coelta edes gramman, jälki olisi ollut karmeaa. Edes kiloa ei olisi tarvittu, Bryggare viittaa saman aikakauden englantilaiseen tähtimaileriin.
Eteenpäin on Keniassa toden totta menty. Bryggare nostaa esimerkiksi maratonjuoksun megatähden Eliud Kipchogen.
– Kun katsoo, miten hän panostaa suorituskykyynsä, palautumiseensa ja uraansa kokonaisuutena, siinä saa jo rinnalle laittaa ihan kenet tahansa.
Kenian kansallislajissa kulunut viikko on ollut raskas, sillä maratonin 24-vuotias ME-mies Kelvin Kiptum kuoli auto-onnettomuudessa sunnuntaina.