Yhteiskuntapolitiikan professori Teppo Kröger on seurannut huolestuneena suomalaisen vanhustenhoidon kehityssuuntaa jo vuosia. Jyväskyläläinen Kröger johtaa ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksikköä, johon kuuluu tutkimusryhmiä Jyväskylän, Tampereen ja Helsingin yliopistoista.
Hyvinvointialueiden alkutaival vaikuttaa tutkijan silmiin kaikkea muuta kuin hyvältä.
– Tilanne ei suinkaan näytä olevan helpottumassa vaan päinvastoin edelleen vaikeutumassa, hän arvioi.
Keskustelu vanhusten huonosta hoivasta kävi erityisen kuumana vuonna 2019, kun julkisuuteen tuotiin karuja esimerkkejä hoivakotien epäkohdista. Kröger sanoi tuolloin Ylen haastattelussa, että vanhustenhoitoon tarvittaisiin miljardi euroa lisää, jotta päästäisiin pohjoismaiselle keskitasolle.
Edelleenkään palvelua ei ole riittävästi tarjolla, ja myös ongelmien juurisyy eli rahapula on Krögerin mukaan ennallaan.
– Suomessa ikääntyneiden palvelujen rahoitus on edelleen selvästi tarpeita jäljessä ja muita Pohjoismaita alempana.
Hoivakriisi ei ratkea palveluja keventämällä
Hyvinvointialueiden ensimmäisen toimintavuoden eli vuoden 2023 tilinpäätökset kertovat karua kieltä rahoituksen riittämättömyydestä. Monilla alueilla etsitäänkin nyt kymmenien miljoonien säästöjä ja leikkauskohteita sen sijaan, että palveluja vahvistettaisiin.
Lakkautuslistalla on paikoin myös vanhusten palvelutaloja. Samaan aikaan nykyisetkään palvelutalopaikat eivät riitä.
Esimerkiksi Keski-Suomessa ympärivuorokautiseen asumiseen jonotti 22. helmikuuta 112 vanhusta. Lisäksi 130 ikäihmistä oli pitkäaikaisessa laitoshoidossa, joka ollaan valtakunnallisen linjauksen mukaan lopettamassa vuoden 2027 loppuun mennessä.
Keski-Suomessa hoivapaikkoja ei olla vähentämässä, mutta viranhaltijatyönä tehty hyvinvointialueen sote-palveluverkkosuunnitelma toteaa, että niitä ei voida myöskään lisätä, koska henkilökuntaa ei ole riittävästi.
Ratkaisuksi esitetään nykyistä kevyempien palvelujen, kuten yhteisöllisen asumisen, ennaltaehkäisevän toiminnan ja kotihoidon lisäämistä.
Teppo Kröger sanoo, että käsillä oleva vanhusten hoivakriisi ei ratkea palveluja keventämällä. Suuret ikäluokat tulevat vanhuusikään tällä ja seuraavalla vuosikymmenellä, joten hoivan tarvekin lisääntyy merkittävästi.
Toimintatapojen muutoksilla voidaan Krögerin mukaan parantaa joitakin asioita vanhuspalveluissa. Myönteistä vaikutusta voi olla esimerkiksi sillä, että johtamista kehitetään ja työntekijöiden sekä vanhusten ja heidän omaistensa mielipiteitä kuullaan palvelujen järjestämisessä.
Koko palvelujärjestelmän ongelmia nämä eivät kuitenkaan paranna, ellei palvelun resursseja lisätä sitä mukaa kuin hoidettavien määrä kasvaa.
Kolme vaikeaa vaihtoehtoa
Kröger näkee vanhushoivan tulevaisuudelle yksinkertaistettuna kolme vaihtoehtoa, jos palvelujen määrä ja saatavuus edelleen vähenee.
Yksi on se, että omaiset ottavat entistä suuremman roolin hoivassa. Tällöin moni keski-ikäinen, usein nainen, joutuu jäämään pois työelämästä hoitamaan ikääntyneitä vanhempiaan.
– Tällä on vaikutusta myös kansantalouteen ja työmarkkinoihin.
Toinen vaihtoehto on yksityisten palvelujen käytön lisääntyminen. Tämä on mahdollista vain hyvätuloisille eläkeläisille, ei läheskään kaikille.
Kolmas ja karuin vaihtoehto on Krögerin mukaan se, että vanhat ihmiset eivät saa hoitoa ja kuolevat kotiinsa. Hän pitää mahdollisena myös sitä, että tilanne johtaa maailmalla jo nähtyihin traagisiin tilanteisiin, joissa uupunut omainen surmaa hoidettavansa ja mahdollisesti itsensäkin.
– Nähdäkseni näitä asioita tulee Suomessakin tapahtumaan entistä enemmän, ellei palvelujärjestelmä pysty vastaamaan kasvavaan tarpeeseen.
Mediahuomiota on tullut, vaikutuksia vähemmän
Kröger on tuonut tällaisen hoivaköyhyyden ongelmaa esiin jo siitä alkaen, kun hänen johtamansa Suomen Akatemian alainen huippuyksikkö aloitti toimintansa.
Krögerin mukaan ikääntymisen tutkimus on saanut huomiota osakseen mediassa, ja myös tutkijat itse pyrkivät aktiivisesti kertomaan tutkimustuloksista monia reittejä pitkin. Teppo Krögerkin on kysytty luennoitsija ja haastateltava.
Entä onko tutkimustietoa hyödynnetty siellä, missä vanhuspalveluista päätetään?
– Kyllä se on varsin rajallista, miten ne tulokset näkyvät varsinaisessa päätöksenteossa, Kröger sanoo.