Lahjasukusolujen määrä ei riitä Suomessa.
Lahjasiittiöitä joutuu odottamaan tällä hetkellä Helsingissä reilun vuoden ja lahjamunasoluja 1,5–2 vuotta.
Pulaa pahentaa se, että Uudenmaan erikoissairaanhoidosta vastaavassa HUS-yhtymässä lahjasoluhoitojen kysyntä ja määrä kasvaa.
HUSissa erityisen kova tarve on munasolun lahjoittajista.
Viime vuonna HUSissa tehtiin noin 40 prosenttia enemmän lapsettomuushoitoja lahjasiittiöillä ja -munasoluilla kuin vuonna 2022, HUSin lisääntymislääkeketieteen osastonylilääkäri Hanna Savolainen-Peltonen kertoo.
Helsingin pitkien odotusaikojen vuoksi asiakkaita on hakeutunut hedelmöityshoitoihin Tampereelle.
– Tampereella siittiöjonossa on tällä hetkellä toistasataa henkilöä, Tampereen yliopistollisen sairaalan (Tays) hormoni- ja lapsettomuuspoliklinikan osastonylilääkäri Katja Ahinko toteaa.
Tampereella odotusajat ovat olleet aiemmin vain muutaman kuukauden mittaisia. Nyt siitiöitä joutuu sielläkin odottamaan 9–12 kuukautta ja munasoluja 6–9 kuukautta.
Kati Jaakonen luovutti munasolujaan jo parikymppisenä
Media-alalla yrittäjänä työskentelevä tuusulalainen Kati Jaakonen päätti jo 21-vuotiaana luovuttaa omia munasolujaan niitä tarvitseville.
Siitä on nyt aikaa 27 vuotta. Jaakonen oli silloin lukenut lehdestä, että munasoluja tarvitaan.
Hänellä oli lähipiirissään henkilö, joka oli käynyt lapsettomuushoidoissa ja yrittänyt useampaan kertaan saada lasta siinä onnistumatta.
– Näin sen surun vierestä ja ajattelin, että jos voin omalla pienellä teollani auttaa, niin teen sen. Se oli syy, miksi lähdin luovuttamaan, Jaakonen kertoo päätöksestään.
Jaakosellaan on itsellään neljä tytärtä, joista kolme asuu jo omillaan. Silloin pienten lasten äidille luovuttaminen tarkoitti useampaa lääkärikäyntiä.
Lopulta Jaakosen sisällä kasvatetut 23 munarakkulaa kerättiin talteen.
– Sain tietää, että kaksi pariskuntaa tuli raskaaksi minun munasoluillani.
Hän ei tiedä, sujuivatko raskaudet hyvin ja syntyikö lapsia. Jos niin kävi, he olisivat Jaakosen laskujen mukaan nyt 26-vuotiaita.
Vajaat kolmekymmentä vuotta sitten Suomessa ei ollut vielä olemassa lainsäädäntöä hedelmöityshoidoista.
Jaakonen kuitenkin allekirjoitti vapaaehtoisen paperin, jossa hän antoi tiedoksi oman henkilöllisyytensä ja luvan ottaa yhteyttä häneen sitten, kun lapsi on aikuinen.
Yhteydenottoa ei toistaiseksi ole kuulunut.
– En tiedä, onko lapsille, jos he ovat syntyneet, ikinä kerrottu heidän alkuperäänsä, Jaakonen pohtii.
Lahjasoluhoidot monille ainoa tapa lapsiperheellistyä
Lahjasoluhoitoihin hakeutuvat ovat usein toivoneet lasta jo pitkään.
Julkisella puolella naisten ikäraja hoidoissa on 40 vuotta. Odotusaikojen pidentyessä yhä useammilla jonossa olevilla voi tulla tämä ikäraja vastaan.
Sukusoluja voivat yleensä lahjoittaa 20–45-vuotiaat miehet ja 20–35-vuotiaat naiset, joiden suvussa ei ole vakavia periytyviä sairauksia.
Yliopistosairaaloiden lapsettomuusklinikat käyttävät hoidoissa vain kotimaista alkuperää olevia soluja.
Lahjoittamisesta kiinnostuneelle tehdään ensin terveystarkastus ja hänen kanssaan käydään läpi lahjoittamiseen liittyvät oikeudelliset, eettiset ja psykologiset seikat.
– Kymmenestä siittiönluovuttajasta vain kolme–neljä voidaan hyväksyä luovuttajaksi, Taysin osastonylilääkäri Katja Ahinko sanoo.
Sukusolujen lahjoittajalla ei ole oikeuksia tai velvollisuuksia lahjasoluhoidoista alkunsa saanutta lasta kohtaan. Kaikki lahjoittajat rekisteröidään Valviran ylläpitämään luovutusrekisteriin Luoteriin.
Lahjasoluhoitojen avulla syntyvällä lapsella on täysi-ikäistyttyään oikeus saada tietää luovuttajan henkilöllisyys.