Kokkolan ystävyyskaupunkitoiminta ei ole lähtenyt uudelleen käyntiin koronan jälkeen.
Myöskään toiminnan näkyvintä muotoa eli Pohjoismaisia päiviä ei ole vietetty kymmeneen vuoteen.
Kaupungilla on nyt 14 ystävyyskuntaa, joista kaukaisimmat Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Kiinassa. Toiminnan jatko on pohdinnassa.
Pohjoismaisia päiviä järjestettiin neljän ystävyyskaupungin kesken yli 60 vuoden ajan.
Asiassa oltiin aikamoisia pioneereja, uskoo vuosikymmenien ajan tapahtumien järjestelyissä keskeisesti mukana ollut Kaija Jestoi.
– Kerrottiin, ettei missään päin maailmaa olisi ollut yhtä iäkästä ystävyyskaupunkitoimintaa.
Alkusysäyksenä avunanto sota-aikana
Kaikki alkoi jatkosodan aikana vuonna 1942, kun ruotsalainen Härnösandin kaupunki aloitti kummiystävätoiminnan Kokkolan kaupungin kanssa. Tavoitteena oli antaa apua Pohjanlahden tälle puolen.
1950-luvun alussa verkosto laajeni tanskalaiseen Fredericiaan ja norjalaiseen Kristiansundiin. Pohjoismaisten päivien järjestelyvuoro kiersi kaupunkien välillä.
Tapahtumaan kuului niin kulttuuria ja urheilua kuin myös virallista kanssakäymistä kaupunkien välillä.
Kokkolasta päiville lähdettiin useilla linja-autoilla, parhaimmillaan yli 300 hengen joukolla. Pääosa yöpyi yhteismajoituksissa, mutta viralliset vieraat useimmiten hotellissa.
Monta muistoa rikkaampana
Kaija Jestoi muistaa, miten hän kerran Tanskassa hoiti omaa delegaatiotaan niin huolellisesti, että jäi puolisoineen itse ilman hotellihuonetta.
Joku, jolla ei ollut varausta, otti yhden huoneen avaimet.
– Lopputulema oli, että nukuimme mieheni kanssa liinavaatevarastossa! Aamulla oli pikkusen vipinää siinä, että missä käydään pesulla ja missä voi laittaa kansallispuvun päälle, hän muistelee nauraen.
Kun Kokkola sai aikanaan ystävyyskaupungiksi silloisessa Neuvostoliitossa sijainneen Kapsukasin, vieraita kohdeltiin kuin valtion päämiehiä, kertoo Jestoi.
– Kaupungin rajalla oli liput liehumassa, oli katuja suljettuina ja kaikki muut odottivat, että juhlaseurue menee.
Tapaamisten merkitys monella tasolla
Kaija Jestoi pitää ystävyyskaupunkitoimintaa tärkeänä.
Hän arvioi, että Pohjoismaiset päivät olivat monelle nuorelle ensimmäinen kokemus ulkomaista. Samalla opittiin toista kulttuuria ja saatiin kieliharjoittelua.
– Kyllä ystävyyskaupungit ovat lähentyneet. Monelle päättäjälle kansainvälisyys on tullut näiden tapahtumisen kautta. Se vaikuttaa myös päätöksentekoon, kun tietää enemmän eikä katso vain omaan napaan.
Hän toivoo, että yhteistyö muihin Pohjoismaihin pysyisi voimissaan ja erityisesti nuoret pääsisivät mukaan. Yhtä tärkeänä hän silti näkee, että asioita hoitavat poliittiset henkilöt tapaisivat toisiaan.
– Ystävyyskuntatoiminnassa kaupalliset intressit eivät ole olleet pääasia, mutta sopivat mukaan hyvänä lisänä, sanoo Jestoi.