Eduskuntavaaleista ei ole kuin reilu vuosi. Kun valmistauduimme valitsemaan nykyisiä kansanedustajia keväällä 2023, puhuttiin paljon taktisesta äänestämisestä.
Presidentinvaaleista on vielä vähemmän aikaa. Mistä puhuimme silloin, viime talvena? Aivan niin – taas taktisesta äänestämisestä.
Juuri EU-vaalit tarjoavat laajimmat mahdollisuudet äänestää mieluummin ”ahtaan puutteellisesti kuin puhtaan aatteellisesti”.
Nyt olemme aivan EU-vaalien kynnyksellä, mutta hupsis: taktikoinnista puhutaan kovin vähän.
Se johtuu siitä, että nyt äänestämisestä ylipäätään puhutaan vähemmän kuin muiden vaalien alla. Ja kuitenkin juuri Euroopan parlamentin vaalit tarjoavat mitä laajimmat mahdollisuudet taktikointiin – eli äänestää mieluummin ”ahtaan puutteellisesti kuin puhtaan aatteellisesti”.
EU-vaalit keksittiin vasta 1970-luvulla. Monissa maissa niistä tuli aluksi tilaisuus vastustaa kulloisenkin kansallisen hallituksen tekemisiä.
Eikä eurovaalien idea ole vieläkään ihan auennut puolueillemme: siitä päätellen, että Suomen toiseksi suurimman puolueen puheenjohtaja luuli kuukausi ennen vaaleja, että maastamme valitaan europarlamenttiin 20 edustajaa.
Todellinen luku on 15, vaikka jokainen puolue tai vaaliliitto voi toki asettaa listalleen 20 ehdokasta.
Jos puoluetuki olisi osaltaan sidottu eu-vaalien tulokseen, se voisi tarjota kannustinta kampanjointiin.
On turha moittia kansalaisia EU-vaalien väheksymisestä, jos ei niitä puolueissakaan oteta vakavasti. Siksi pohdiskelin, mitä asialle olisi tehtävissä.
Ainakin yksi idea virisi. Puoluetukihan jaetaan eduskuntavaalien tuloksen perusteella. Mitä enemmän puolue saa läpi kansanedustajia, sitä kivemmin euroja kilahtaa tilille.
Jos puoluetuki olisi edes viidesosaltaan sidottu eurovaalien tulokseen, se voisi tarjota uudenlaista kannustinta kampanjointiin.
Tämä nyt vain ajatuksen ituna pohdittavaksi poliitikoille, jotka usein sanovat, että 80 prosenttia suomalaisia koskevasta lainsäädännöstä tulee Brysselistä. Viime aikoina on lisätty, että EU-säännöstö on myös 45 prosentissa kuntien päätöksenteon taustalla.
Taktisen äänestämisen teema liittyy populistisen laitaoikeiston pelkoon.
Taktista äänestämistä vielä selvästi ikävämpää on taktinen hiljaisuus. Politiikan strategit osaavat laskea. He tietävät, milloin puolue hyötyy korkeasta ja milloin matalasta äänestysprosentista. Tällainen laskelmointi voi vähentää intoa käyttää rahaa ja aikaa vaalityöhön. Tähänkin tautiin sopisi lääkkeeksi puoluetuen sitominen osaltaan eurovaalituloksiin.
Tulevien vaalien merkittävin taktisen äänestämisen teema liittyy populistisen laitaoikeiston pelkoon. Niin sanottua eurojytkyä odotettiin jo edelliskerroilla viisi ja kymmenen vuotta sitten.
EU-parlamentti on silti pysynyt maltillisten, keskeltä hieman oikealle ja vasemmalle olevien voimien hallussa. Niinpä perinteiset liberaali-, demari- ja keskustaoikeistopuolueet kehottavat äänestäjiä antamaan tukensa niille, koska koko tuo vaikutusvaltaa.
Maltillinen vasemmisto on lisännyt tähän pelottelua, että perinteinen keskustaoikeisto vehtaa entistä innokkaammin populistisen radikaalioikeiston kanssa.
Euroopan parlamentti on siitä viehättävä eliö, että siellä on vain vähemmistöjä. Unionilla ei ole hallitusta. Siksi sillä ei ole oppositiotakaan.
Päätösten edellyttämiä enemmistöjä kootaan enemmän suomalaista kuntapolitiikkaa kuin eduskuntaa muistuttavalla tavalla. Siksi taktikointi on myös vaikeampaa kuin kansallisissa vaaleissa.
Eurooppa on koko ajan heikommalla maailmannapojen, Kiinan ja Yhdysvaltojen, taloudellisissa pyrkimyksissä.
Uusi näkökulma eurovaaleissa liittyy geopolitiikkaan. Puolueet ja poliitikot ovat korostaneet näiden vaalien alla sitä, että nyt tehdään geopoliittisia linjauksia. Joku lisää siihen, että samalla haetaan unionille strategista autonomiaa.
Enää pitäisi tietää, mitä näillä hienoilla termeillä tarkoitetaan.
Ihmisten kielellä kyse on siitä, että jos rehellisiä ollaan, niin Eurooppa on koko ajan heikommalla maailmannapojen, Kiinan ja Yhdysvaltojen, taloudellisissa pyrkimyksissä.
Ja jos suomalaiset puolueetkin tämän todella oivaltaisivat, ne muuttaisivat tapaansa puhutella äänestäjiä.
Näissä vaaleissa ei näet ole kyse siitä, miten pieni Suomi pärjää suuressa Euroopassa.
Nyt on keksittävä, miten pieni Eurooppa selviytyy suuressa maailmassa.
Nämä eivät ole ”Suomi kuntoon” vaan ”Eurooppa kuntoon” -vaalit.
Matti Mörttinen
Kirjoittaja on eurooppalais-pirkanmaalainen tietokirjailija ja toimittaja, joka äänestää miten lystää.