Yliopistossa ”pummina” olemista on lähes mahdotonta estää.
Yle uutisoi maanantaina hyväpalkkaisesta Janista, joka on kirjoilla yliopistossa läsnäolevana opiskelijana, mutta hänellä ei ole aikomustakaan suorittaa tutkintoa. Pelkkä opiskelijastatus oikeuttaa alennuksiin ja etuihin monista sellaisista palveluista, joita Jani käyttää arjessaan jatkuvasti.
Opetusministeriön korkeakoulu- ja tiedepolitiikan osaston ylijohtaja Sirkku Linna tunnistaa ilmiön. Sen yleisyydestä valtakunnallisesti ei kuitenkaan ole tietoa.
Kaikkiaan viime vuonna Suomessa oli 35 700 opiskeluoikeutta, joille ei ollut kertynyt yhtään opintopistettä. Tämä on noin 12 prosenttia kaikista opiskeluoikeuksista.
– Pääosa on varmasti hyvin perusteltuja, esimerkiksi terveyteen tai elämäntilanteeseen liittyviä tilanteita. Lisäksi mukana ovat ennen vuotta 2005 opiskelun aloittaneet, joilla on niin sanottu ikuinen opinto-oikeus.
Päätös on lopulta opiskelijan oma
Aalto-yliopiston oppimispalveluiden johtaja Eija Zitting pitää sitä harmillisena, jos joku hakeutuu yliopistoon vain etuuksien perässä. Kuitenkaan Aalto-yliopistossa hän ei ilmiötä tunnista.
– On toki opiskelijoita, jotka etenevät äärimmäisen rauhallisesti. Heillä saattaa olla opiskelukyvyssä tai opiskelun edellytyksissä haasteita.
Yliopisto seuraa sitä, kuinka opinnot etenevät. Lähtökohta on se, että opiskelijaa pystytään tarvittaessa tukemaan niiden suorittamisessa.
– Nykyään opiskeluoikeus on määräaikainen. Jos se on päättymässä, pyydämme toteuttamiskelpoista opintosuunnitelmaa. Jos näyttöjä ei ole eikä henkilöä opiskelu huvitakaan, ei ole taattua, että jatkoa myönnetään.
Helsingin yliopistossa monissa koulutusohjelmissa tehdään opiskelijoille opintojen suorittamissuunnitelma.
– Pointtina on seurata juuri sitä, jos suoritukset hidastuvat tai niitä ei tule lainkaan. Tarjoamme erilaisia tukitoimia ja ohjausta sellaisille opiskelijoille, sanoo yliopiston opetus- ja opiskelijapalveluiden kehitysjohtaja Anu Haapala.
Suorittamattomista opinnoista ei kuitenkaan mitenkään rangaista. Jos henkilö siis haluaa olla opiskelijastatuksella vain etuuksien vuoksi, yliopisto ei mahda asialle juuri mitään.
– Viime kädessä opiskelija itse päättää, edistääkö hän opintojaan vai ei, Haapala toteaa.
Osa innokkaista jää ilman paikkaa
Ylijohtaja Sirkku Linna opetusministeriöstä ei myöskään näe keinoa, jolla asiaan voisi suoraan vaikuttaa.
– Ainoa vaihtoehto olisi jonkinlainen opintopistekohtainen vuosiraja, mutta kuten sanottu, monella on hyvinkin oikeutettu syy taustalla. Pitäisi tarkkaan harkita, millainen kokonaissäätely kannattaisi tehdä poikkeustapausten vuoksi.
Toinen mahdollisuus olisi ensikertalaisten suosiminen opiskelijavalinnoissa ja tutkintojen suorittaminen tavoiteaikojen puitteissa. Ensi vuoden alussa voimaan tuleva uusi rahoitusmalli kannustaa Linnan mukaan yliopistoja tähän.
Vaikka opiskelijaetuudet ovat opiskelijabudjetilla eläville tärkeitä, hän ei niinkään ole huolissaan etuuksien säilymisestä.
– Enemmän olen huolissani siitä, että kaikki turhan takia tai etujen toivossa vastaanotetut paikat ovat pois niitä ihmisiltä, jotka olisivat todella motivoituneita opiskelemaan.