Pariisin olympialaiset Ylen kanavilla 26.7.–11.8. Siirry kisasivustolle tästä. Kisojen koko ohjelman löydät täältä.
Suomen kivääriampujan Aleksi Lepän, 29, ensimmäiset olympialaiset ovat ohi.
Sunnuntaina hän oli karsinnan 22:s 10 metrin ilmakiväärin karsinnassa. Finaalin pääsivät kahdeksan parasta.
Nyt keskiviikkona Leppä ampui 50 metrin pienoiskiväärin asentokilpailussa (3x20 ls) tuloksen 586. Se riitti karsinnassa sijaan 24. Kahdeksan parhaan finaaliin kovatasoisessa karsinnassa vaadittiin tulos 590.
Lähtökohdat Lepän olympiadebyytille olivat tunnetusti kaikkea muuta kuin helpot. Olympialaisten alla Leppää, tämän lähipiiriä ja suomalaista ampumaurheilua kohtasi suuri suru-uutinen.
Aleksi Lepän isä ja valmentaja Marko Leppä kuoli, kun hän oli perjantaina matkalla seuraamaan poikansa kilpailuja.
59-vuotiaana kuollut Marko Leppä oli maineikas valmentaja, tuomari ja kilpailunjärjestäjä, joka työskenteli Puolustusvoimien Urheilukoulussa kesälajien valmennuksen koordinaattorina ja ammunnan luotilajien valmentajana.
Keskittyminen piti
Keskiviikon kilpailun jälkeen haastatteluun saapui kaikkensa antanut ja suoritukseensa tyytyväinen urheilija.
– Ai minä pääsin niin lähellä? Okei, Leppä totesi ja hymyili, kun hän kuuli jääneensä neljä pistettä finaalipaikasta.
– Täytyy sanoa, että tänään annoin ihan kaikkeni ja taistelin ihan loppuun saakka. Olin tosi lähellä todella hyvää ammuntaa. Paljon sellaisia ysejä juuri reunassa, ettei ihan kympissä. Kokonaisuudessaan onnistunut ammunta ja yritin taistella ihan viimeiseen laukaukseen saakka.
Alku oli hieman nihkeä. Leppä päästi voimasanoja, kun polvelta ampuessa tuli ysi. Leppä kasasi itsensä nopeasti. Makuulta ammunta oli tasaista, samoin pystyammunta.
– Kokonaisuudessaan tosi tasainen ja hyvä kisa. Lähellä... Vaikka pisteissä on paljon, mutta tekemisen kannalta lähellä, että olisi voinut olla parempikin tulos.
Keli oli yllättävän tuulinen.
– Ammuin aika paljon ennakoilla. Joutui paljon keskittymään ja tarkkailemaan tuulta. Sen takia minullakin meni melkein koko ammunta-aika. Joutui olemaan niin paljon hereillä, miten se tuuli vie.
”Isä olisi ollut ylpeä”
Kun otetaan huomioon kaikki tapahtunut, kilpailut olivat Lepälle tietenkin emotionaalisesti raskaita.
– Sanotaan, ettei tämä helpoin lähtökohta ollut tällä tasolla lähteä kisailemaan. Olen ylpeä itsestäni, että pystyin pitämään itseni koossa ja ampumaan loppuun saakka. Haluaisin vielä kiittää isää kaikista näistä vuosista, Leppä sanoi ääni väristen.
Terveiset menivät varmasti perille pilven reunalle.
– Näin minä toivon. Uskon, että isä olisi ollut ylpeä.
Kannustusta ja viestejä on tullut paljon niin muilta kilpailijoilta, Suomen olympiajoukkueelta kuin etenkin suurena tukena olleelta omalta perheeltä.
– Joo, kyllä se on ihanaa, kun on perhettä katsomossa ja tukijoita paikalla. Meidän lajissa se ei ole niin yleistä. On mukavaa muutenkin, kun on yleisöä ja hässäkkää niin sanotusti.