Pariisin olympialaiset Ylen kanavilla 26.7.–11.8. Siirry kisasivustolle tästä. Kisojen koko ohjelman löydät täältä.
PARIISI. Uidaanko Pariisissa hitaassa altaassa?
Kysymys puhutti olympialaisten uintikeskuksessa La Defensessa jo ennen kuin yksikään uimari oli ehtinyt hypätä monitoimiareenan keskelle rakennettuun altaaseen.
Kun Kansainvälinen olympiakomitea KOK myönsi kisat Pariisille vuonna 2017, Kansainvälisen uimaliiton World Aquaticsin säännöissä kilpa-altaan minimisyvyydeksi oli määritelty kaksi metriä. Pariisilaisjärjestäjät tilasivat italialaiselta yritykseltä 2,15 metriä syvän altaan.
Normaalisti viiden renkaan kisoissa, kuten Tokiossa vuonna 2021, altaan syvyys on ollut noin kolme metriä. Pariisissa mitalit ratkotaan siis altaassa, joka on yli 25 prosenttia matalampi kuin kolme vuotta sitten.
Fysiologinen fakta on, että mitä kovemmiksi uimarien nopeudet kasvavat, sitä suurempaa aallokkoa he saavat aikaan. Vedessä etenevä uimari aiheuttaa pyörteitä myös altaan pohjaan, josta pyörteet kimmahtavat takaisin pintaan aiheuttaen veteen liikettä.
Uimari saa aina parhaan otteen niin sanotusta seisovasta vedestä. Pariisin kisojen ympärillä käydyssä keskustelussa päähuomio liittyykin kysymykseen, vaikuttaako normaalia matalammassa altaassa syntyvä turbulenssi negatiivisesti uimarien aikoihin.
– Siitä on jonkin verran näyttöä, että liian matalassa altaassa syntyy vasta-aaltoa enemmän ja se vaikuttaa uimarien nopeuksiin. Esimerkiksi Suomessa Hämeenlinnan uima-allas on aivan törkeän hidas, Yle Urheilun asiantuntija Ville Kallinen sanoi.
Ei tuttua ennätystehtailua
Puheenaihe kasvoi kisojen alkupäivinä.
Jos vuoden 2008 Pekingin olympialaiset jätetään pois laskuista – käytössä olivat uimareita auttaneet ja sittemmin kielletyt kumipuvut – 2000-luvulla olympialaisissa on totuttu näkemään 6–14 ME:tä ja 23–38 olympiaennätystä.
Kun Pariisin kisoja oli takana neljä päivää ja matkoista oli uitu 43 prosenttia, Pariisin altaassa oli nähty vain seitsemän olympiaennätystä eikä ainuttakaan maailmanennätystä.
Huomiota herättävä oli eritoten miesten sadan metrin rintauinti. Siinä voittoaika 59,03 oli peräti 1,66 sekuntia hitaampi kuin Tokiossa. Pariisin kulta-aika olisi riittänyt Tokion finaalissa seitsemänteen sijaan.
– Sen täytyy johtua hitaasta altaasta, olympiavoittaja ja viisinkertainen pitkän radan maailmanmestari Kyle Chalmers sanoi Washington Postin mukaan.
– Allas on järjettömän hidas, nimettömänä pysytellyt uintivirkailija sanoi Sports Illustratedin mukaan ja lisäsi:
– Ja kun käytössä on matala uima-allas, jossa on yhtä monta vedenalaista kameraa kuin nyt, se ei edesauta veden tasoittumista.
Suomalaiset eivät allekirjoita
Asiantuntijat eivät ole asiasta kuitenkaan yksimielisiä.
1990-luvun mestari Antti Kasvio ei allekirjoittanut edellä mainittuja väitteitä, kun Yle Urheilu haastatteli häntä keskiviikkoaamuna.
– En usko, että matala allas vaikuttaisi aikoihin noin yksiselitteisesti. Kyllä siinä on jotain muutakin. Olympialaiset eivät ole helppo paikka. On paljon sellaista, mikä poikkeaa muista arvokisoista, Kasvio sanoi.
Kasvion näkemystä tukevat tilastot, jos niiden tarkastelu ulotetaan laajemmalle kuin pelkkiin maailman- ja olympiaennätyksiin. Vaikka neljän kisapäivän jälkeen Tokiossa finaalipaikkoihin vaaditut ajat olivat Pariisia paremmat 13 matkalla 20:stä, voittoajat olivat Pariisin eduksi kahdeksassa tapauksessa 15:stä.
Kasvion kanssa uintialtaissa kultamitaleita kauhonut Jani Sievinen nimesi mitalitason takana nähtyihin tuloksiin merkittäväksi vaikuttajaksi olympialaisten karsintajärjestelmän.
– A-rajat olivat aivan helvetin kovia. Monilla on saattanut mennä paukut rajan metsästämiseen. Aiempiin kisoihin verrattuna harvempi uimari tekee täällä kauden parhaansa, Warner Bros. Discoveryn kommentaattorina Pariisissa toimiva Sievinen sanoi.
Mattsson samoilla linjoilla
200 metrin rintauinnin alkuerissä uinut Matti Mattsson jakoi suomalaislegendojen näkemykset. Hänen leipälajissaan urheilijat saapuivat Pariisiin huomattavasti kovemmilla tilastotuloksilla kuin Tokiossa, jossa tulosraja oli 0,67 sekuntia heikompi.
– Voi olla, että hitaus on vain monien asioiden summa. Olympia-alttari, keväällä tehdyt kovat ajat, yliyritys, altaan mataluus ja siitä aiheutuneet puheet, Mattsson luetteli.
– Olihan allas kieltämättä matalan tuntuinen, mutten tiedä, aiheuttiko se itselleni ongelmia tai fiiliksiä sen enempää.
Myöhemmin keskiviikkoiltana Ranskan supertähti Leon Marchand voitti 200 metrin rintauinnin kultaa olympiaennätyksellä 2.05,85. Mattssonin Tokiossa uima pronssiaika olisi riittänyt pronssiin myös Pariisissa.
Puheet altaan hitaudesta kokivat kolauksen heti Marchandin rintauinnin perään, kun kiinalainen Pan Zhanle kauhoi Pariisin kisojen ensimmäisen maailmanennätyksen sadan metrin vapaauinnissa. Aika oli tyrmäävä: 46,40.
Pan paransi omissa nimissään ollutta ME:tä 0,4 sekuntia. Edellisen kerran kyseisen matkan ME:tä on petrattu kertalaakista vähintään saman verran vuonna 1976. Keskiviikon viidestä finaalista neljässä tehtiin olympiaennätys.
Vaikka terävimmän kärjen osalta data ei tue ajatusta altaan hitaudesta, Ville Kallinen uskoo, että keskustelu jatkuu vielä kisojen päätyttyä.
– Vaikuttaisi tällä hetkellä siltä, että hitaan altaan teorialle ei ole selkeää näyttöä. Järjestäjien pitäisi tehdä tästä laajempi analyysi, ja veikkaan, että näin tapahtuu.
Jatkossa varmaa on kuitenkin, ettei Pariisissa käytetyssä altaassa ratkota enää olympiamitaleita. Kansainvälinen uimaliitto päätti nimittäin vastikään, että jatkossa altaan minimisyvyyden on oltava kaksi ja puoli metriä.