Tanssinopettajani veti taannoin herneen nenään. Kilparyhmämme huteran harjoituksen jälkeen hänen kasvoilleen levisi ikimuistoisen hapan ilme. ”Tehkää! Paremmin!” hän huusi.
Vaikutus oli välitön. Vedettiin uudestaan, ja tehtiin paremmin.
Sama yksinkertainen kehotus voisi ratkoa suomalaisen työelämän tuottavuusongelmaa.
Automaation piti aikoinaan luoda tuottavuusloikka, mutta mitenkäs kävikään: tuottavuuden kasvu on ollut vuosikausia hidasta, ja tahmeaa. Ihminen ei päihitä konetta tekemällä jotain enemmän, mutta asetelma muuttuu, jos teet jotain konetta paremmin.
Automaation piti aikoinaan luoda tuottavuusloikka, mutta mitenkäs kävikään.
Tietotyössä tätä paremmin tekemistä ovat esimerkiksi vuorovaikutus, ongelmanratkaisu, poikkeustilanteiden ymmärrys ja luova ajattelu. Jokainen näistä edellyttää hyvää keskittymistä, pitkäjänteistä ajattelua ja terveitä aivoja.
Tuntuu, että suomalaisorganisaatiossa on luotu työtapoja, jotka nimenomaan haittaavat tätä kaikkea.
Näin taannoin esimerkiksi työpaikkailmoituksen, jossa etsittiin johtotehtävään ihmistä, joka on hyvä ”multitaskamaan”, eli vaihtamaan tiuhaan tarkkaavaisuutensa kohdetta. Taisteluhävittäjän ohjaamossa se voi ehkä olla tarpeen. Väitän, että muuten on hyvin vähän työtehtäviä, joissa multitaskaaminen johtaa parempaan yhteistyöhön, ongelmanratkaisuun tai innovointiin kuin pitkäjänteinen ajattelu.
Toista suomalaisyritystä koskevassa artikkelissa näin kummallisen sanan: ylityökulttuuri. Monessa organisaatiossa liiallinen kuormitus on nykyään niin tavallista, että se on jo vakiintunut toimintatapa ja osa ammattisanastoa.
Tuntuu, että suomalaisorganisaatiossa on luotu työtapoja, jotka nimenomaan haittaavat tuottavuutta.
Tällaiset työkulttuuria muovaavat asenteet ja valinnat vaikuttavat suoraan tuottavuuteen. Tutkimusten mukaan liika stressi heikentää aivojen etuotsalohkojen toimintaa ja voi kroonistuessaan johtaa jopa kudostuhoon näillä alueilla. Etuotsalohkot ovat juuri tärkeitä keskittymiselle, suunnitelmallisuudelle, ongelmanratkaisulle ja yhteistyölle, – eli olennainen osa inhimillisen tuottavuuden perustaa.
Tuottavuuden kannalta on siis huono juttu, jos työssäkäyvät uupuvat vuosi vuodelta enemmän.
Mutta miten sitten luoda tuottavuutta tekemällä paremmin?
Yhdysvaltalainen tietojenkäsittelytieteen professori ja tietokirjailija Cal Newport tarjoaa tuoreessa Hidas tuottavuus - saavuttamista ilman uupumusta - kirjassaan muutamia, aivan arkijärkisiä vastauksia. Esimerkiksi: kannattaa keskittyä yhteen asiaan kerrallaan ja antaa itselleen enemmän aikaa tehtävän loppuunsaattamiseen.
Newport puhuu tietotyön ”näennäistuottavuudesta”. Se on käytännössä sitä, kun ihmiset lähettelevät lukuisia meilejä ja luuhaavat palaveriputkissa – itse asiassa puhumassa töistään töiden tekemisen sijaan.
Todellista tuottavuutta on se, mitä työstä kaiken tuon hälyn ohella oikeasti syntyy. Näennäistuottavuuteen liittyvä tohina syö vain aikaa.
”Näennäistuottavuus” on sitä, kun ihmiset lähettelevät lukuisia meilejä ja luuhaavat palaveriputkissa.
Moni voi tajuamattaan pitää organisaatiossaan yllä näennäistuottavuuden kulttuuria. Tällainen on esimerkiksi johtaja, jonka on vaikea luottaa alaisiinsa: mistä sitä tietää, että työntekijät tekevät mitään, jos he eivät jatkuvasti pölise jollain kanavalla tai lähettele raportteja? Ja mihin johtajaa sitten tarvitaan, jos ei vahtimiseen?
Tuottavuuden ongelmia voivat yhtä hyvin luoda myös työkaverit. Kun ongelmat monimutkaistuvat, tarvitaan ajattelun kuorman jakamista. Silti moni kilpailee toisia vastaan ja pelaa valtapelejä. Se rapauttaa luottamuksen, joka on hyvän yhteistyön perusta.
Paljon voi onneksi vaikuttaa yksinkin. Kontrollin kokemus omaan työhön vähentää tutkimusten mukaan stressiä ja parantaa suoriutumista. Ja päinvastoin, jos heittää vastuun omasta kuormituksesta ja johtamisestaan täysin pomolleen, antaa itseltään pois samalla tärkeän hyvinvoinnin työkalun.
Jos suomalaiseen työelämään halutaan lisää tuottavuutta, minusta pitäisi aivan ensiksi tähdätä työkulttuureihin, joissa työnteon tavat eivät tuhoa aivokudosta. Ja jos sitten halutaan vielä vähän nostaa rimaa, voitaisiin miettiä, minkälainen kulttuuri tukee oppimista, luovuutta ja pitkäjänteistä ajattelua.
Tuottavuus ei parane tekemällä enemmän, vaan paremmin. Useimmat meistä kyllä tietävät, mitä se paremmin on.
Ehkä tarvitaan vain riittävän kipakka kehotus.
Katri Saarikivi
Kirjoittaja on tutkija, tiedeviestijä ja yrittäjä, joka yrittää tehdä vähemmän, mutta paremmin, ja on ajoittain ollut takuulla työkaverina kamala sählääjä ja tuottavuuden tuho.