Euroopan turvallisuustilanne on heikentynyt Ukrainan sodan myötä merkittävästi.
– Tällä hetkellä ei ole nähtävissä minkäänmoista käännettä parempaan, sanoo Piritta Asunmaa, Suomen Nato-suurlähettiläs.
Kaksi vuotta sitten Nato totesi Venäjän olevan merkittävin suora sotilaallinen uhka. Silloin Venäjä oli hyökännyt Ukrainaan.
Tänä kesänä Washingtonin huippukokouksessa uhkan sanottiin lisäksi kestävän pitkään ja olevan moniulotteinen.
Asunmaa tuntee Naton syvällisesti ja on Nato-lähettiläänäkin toistamiseen. Edellinen kerta osui hetkeen, jolloin Venäjä oli juuri miehittänyt Krimin vuonna 2014 ja Suomi oli vasta Naton kumppani.
Tuolloin Nato riisui itseltään kriisinhallintajärjestön univormun ja alkoi uudelleen varustautua puolustamaan liittolaisia.
Nato rakentaa puolustusta monin paikoin melkein alusta
Vaikka Nato on Asunmaan mukaan yhtenäinen ja päättäväinen, se ei muuta sitä, että varustelu kestää ja maksaa.
– Vuosikymmeniä jätettiin yhteinen pelote ja puolustus aika vähälle, Asunmaa sanoo.
Puolustussuunnittelussa jäsenmaille on jaettu vastuut, joita on vahvistettava. Suunnitelmat eivät ole julkisia.
Kesällä Financial Times uutisoi diplomaattilähteisiin viitaten, että Natolla on vain viisi prosenttia ilmatorjuntaan itäreunalla tarvittavista kyvyistä.
– Ilma- ja ohjuspuolustus on osa keskeisiä tavotteita, Asunmaa vastaa.
Naton itärajan vahvistaminen tuo maajoukot myös Suomeen
Suomessa ja Natossa sanotaan Suomen ja Ruotsin liittymisen Natoon tuovan Natoon lisää turvallisuutta, koska mailla on vahva puolustus.
Asiassa on toinenkin puoli. Se on Suomen 1340 kilometriä Venäjän-vastaista rajaa, joka on turvattava.
– On selvää, että koska meillä on strateginen sijainti Venäjän naapurissa, on myös Naton etu olla sotilaallisesti läsnä Suomessa.
Toistaiseksi Suomi on ainoa Naton itäreunan valtio, jossa ei ole pysyviä maajoukkoja muista Nato-maista.
Tämä muuttuu, kun Suomeen tulee Naton Pohjois-Euroopan maajoukkojen esikunta sekä maajoukkoja muista Nato-maista.
Vielä Natoon liityttäessä huhtikuussa 2023 Suomi ei mielestään tarvinnut muiden maiden joukkoja. Mieli muuttui ja helmikuussa Suomi kertoi toiveistaan.
– On selvä, että kesti hiukan aikaa ennen kuin itse hahmotimme, mitä tarkoittaa olla sotilaallisesti liittoutunut.
Piti myös suunnitella, miten Suomen puolustus liittyy osaksi Naton muuta puolustusta ja pelotetta. Asunmaa pitää vauhtia kuitenkin hyvänä.
Naton Suomen-joukkojen yksityiskohtia ja läsnäolon tarkempaa mallia hiotaan. Suomi on hahmotellut joukkoja, jotka harjoittelisivat täällä säännöllisesti ja tilanteen mahdollisesti kiristyessä olisivat paikalla. Muissa maissa maavoimajoukot ovat koko ajan läsnä.
Tarvitaan myös maat, jotka haluavat ja voivat tuoda joukkoja Suomeen. Vaikka maavoimajoukot ovat rauhan ajan toimintaa, joukkoja on järkevää pyytää mailta, jotka tositilanteessakin olisivat puolustamassa Suomea.
Ylen tietojen mukaan alustavat neuvottelut useiden maiden kanssa ovat menossa. Ruotsin ulkoministeri Tobias Billström sanoi tällä viikolla Ruotsin selvittävän osallistumista näihin niin sanottuihin FLF forward land forces -joukkoihin.
Ylen lähteiden mukaan vielä ei ole löytynyt niin sanottua kehysvaltiota eli maata, joka vastaa Suomeen tulevista joukoista.
Asunmaan mukaan maavoimaläsnäolo muodostaa myös niin sanotun ensivasteen, jolla Nato vastaisi sotilaalliseen uhkaan tai voimankäyttöön jäsenmaata kohtaan. Siksi osallistuminen tähän toimintaan on merkittävä sitoutuminen.
Tuore nimitys vie Suomen lähemmäs Naton ydintä
Vahvan puolustuskykynsä ansioista Suomi on Natossa ”keskisuuri” toimija, Asunmaa sanoo.
Suomen osaamiseen luotetaan Natossa monessa kohtaa. Tuorein esimerkki on Tarja Jaakkolan nimitys Naton puolustusinvestoinneista vastaavaksi apulaispääsihteeriksi. Hän aloittaa syyskuun alussa.
Nimitys oli Asunmaan mukaan yllättävä siihen nähden, että Suomi on ollut jäsen vasta puolitoista vuotta. Nimitys hyödyttää myös Suomea.
– Se antaa meille paremman pääsyn Naton johtotason sisäiseen keskusteluun, Asunmaa sanoo.