Montrealiin kesällä siirretyn Patrik Laineen haaveille paluusta NHL-eliittiin oli ennakkoon helppoa asettaa yksi selkeä riskitekijä: kestäisivätkö laitahyökkääjän paikat?
Laine on ajautunut Winnipeg-vuosiensa jälkeen äärimmäisen raskaaseen vammakierteeseen. On ollut vatsalihasvammaa, kyynärpää- ja solisluuvamma, nilkkavammaa, koronatartuntaa ja niin edelleen.
Viime talvena Laine liittyi NHL:n hoito-ohjelmaan, josta palasi vasta kesällä. Hoito-ohjelman tarkoitus on auttaa mielenterveys-, päihde- tai muista ongelmista kärsiviä pelaajia. On kiistatonta, että jatkuvat loukkaantumiset ovat lyöneet tamperelaispelaajan uralle isosti jarrua.
Edellinen täysi kausi Laineelta löytyy kuuden vuoden takaa.
Laine on menettänyt syksystä 2019 lukien lähes 40 prosenttia kaikista peleistä.
Tätä taustaa vasten pahin painajainen realisoitui aikaisin sunnuntaiaamuna pelatussa harjoitusottelussa Torontoa vastaan. Toronton Cedric Pare taklasi Lainetta Montrealin hyökkäyssiniviivan tuntumassa polveen sillä seurauksella, että Laine jouduttiin taluttamaan kaukalosta eikä tämä palannut peliin.
Taklaus ei vaikuttanut erityisen törkeältä tai tahalliselta, mutta leveässä haara-asennossa siniviivaa ylittäneen Laineen polvi vääntyi tilanteessa todella pahannäköisesti. Diagnooseja on kuitenkaan turha alkaa antamaan Atlantin tältä puolen.
Laineen on parempi ristiä kätensä jalan suhteen.
Painajaismaista
Lähes minkä pituinen sairausloma tahansa on Patrik Laineen paluuhaaveille lähes täydellinen painajainen. Vaikka tamperelainen selviäisi takaisin kaukaloon muutamassa viikossa, sekin on pois harjoittelusta, jonka makuun olkapäävammasta hoito-ohjelman aikana toipunut hyökkääjä on vasta pääsemässä.
Laineen tapauksessa aikaa ei olisi hukattavaksi, sillä fysiikan pohjat eivät missään nimessä ole kahden todella rikkinäisen edellisvuoden jäljiltä betoniin valettuja. Vakavampi polvivamma tuhoaisi näkymät vaarallisella tavalla pidemmällekin horisonttiin.
Laine tarvitsisi kipeästi puhtaita papereita polvestaan. Panokset ovat kaikkien vaikeuksien jälkeen tämän NHL-uran kannalta valtavat.
Pahimmassa tapauksessa koko kausi voisi olla paketissa, mikä olisi Laineelle murskaava tuomio. Alla on neljä karmivaa vuotta Columbuksessa, joiden aikana Tappara-kasvatin NHL-osake syöksyi lähes pohjalukemiin – sinänsä kohtuullisista tehoista huolimatta. Samalla syöksyi pelaajan itseluottamus ja koko urakuva kellarikerroksiin.
Peli ei kulkenut, pelaaja voi huonosti ja koko korttitalo sortui.
Kun Columbus vihdoin siirsi Laineen Montrealiin, jälleenmyyntiarvoa ei ollut jäljellä käytännössä lainkaan.
Laine ei ehtinyt edes aloittaa korttitalon uudelleenrakennusprojektia Montrealissa, kun ensimmäisetkin paikalleen hahmotellut palaset sortuivat Paren taklaukseen.
Käsittämätön hulabaloo
Laineen ensitahdit Montrealissa ovat muutenkin olleet värikkäät. Oli toki alusta alkaen selvää, että Laineen jokaista liikettä tullaan seuraamaan suurennuslasilla, mutta valtava hulabaloo tamperelaisen ympärillä jo harjoituskauden aikana on saanut kulmakarvat nousemaan.
Jo ensimmäisessä harjoitusottelussa yksi ei mihinkään johtanut pidempi kuljetus sai kotiyleisön ulvomaan ja haukkomaan henkeään.
Ja jotta mopo saatiin oikein kunnolla penkan puolelle, päävalmentaja Martin St. Louis meni ottelun jälkeen vertaamaan Lainetta Canadiens-legenda Guy Lafleuriin.
Kierrosmittari Laineen suhteen huutaa punaisella, vaikka perussarjaa ei ole pelattu peliäkään.
Etenkin Laineen tapauksessa tämä on merkittävä asia. Käsillä ei ole mikä tahansa seurasiirto, vaan uransa kanssa totaalisen sivuraiteille joutuneen pelaajan lähestulkoon viimeinen yritys palata maailman kovimman jääkiekkoliigan eliittiin.
Paineet ovat järisyttävän kovat, jopa epäinhimilliset, kun huomioon otetaan edellisvuosien tapahtumat. On puhuttu 40 maalista, on puhuttu 50 maalista eikä pelaajan itsensä odotukset ole alhaiset nekään.
Lätkäyhteisö Montrealissa on ottanut Laineen vastaan avosylin ja monin paikoin mediaa myöten on haluttu antaa positiivista raporttia suomalaisen ensimmäisistä käänteistä kaupungissa. Ilme on raikas, hymy huulilla ja jalkakin käy.
Vaikka raportit ovat positiivisia ja kansalla alkutaipaleella hyvä tahto, totuus tulee esiin vasta myöhemmin. Sikäli, kun Laine pelikuntoon toipuu. Pihapelivauhtisissa harjoitusotteluissa edukseen esiintyminen ei Laineen tasoiselle pelaajalle edusta mitään. Vastustaja saattaa pelata kakkosjoukkueellaan ja niin edelleen.
Jos Laineen jalka käy ja ilme on raikas vielä joulu-tammikuulla, voidaan tehdä ensimmäisiä positiivisia linjavetoja huipulle paluun suhteen. NHL:n runkosarja on armoton 82 ottelun maraton, eikä siitä selviä ainakaan kärkipelaajan roolissa ilman kovia fysiikkatasoja.
Lienee selvää, ettei Patrik Laine ole kahden edellisvuoden jäljiltä lähimainkaan sellaisessa kunnossa luistelun tai fysiikan kanssa, että tämä jaksaisi pelata 20 minuuttia illassa tulosyksikön roolissa. Tätäkin vasten sunnuntain polvivamma tuli karmivaan rakoon. Jokainen viikko sivussa tositoimista kasvattaa takamatkaa fysiikkapuolella.
Laine ei voinut viimeisimmälle loukkaantumiselleen mitään, mutta kylmää ja jopa hieman inhottavaa raatorealismia on, että tämäkin takaisku on Laineelle erityisen raskas hänen itsensä tekemien valintojen vuoksi. Laine on ollut paljon loukkaantuneena itsestään riippumattomistakin syistä, mutta samaan aikaan kysyä voi, onko tämä lyönyt harjoittelun ja huippu-urheilun näkökulmasta NHL-vuosien aikana sekaan kaiken?
Jos ja kun läksyjä oli jo aiemmin rästissä, uusia takaiskuja tulee helpommin ja ne ovat aina vain raskaampia.
Ehkä vielä ei ole liian myöhäistä, mutta vakavampi polvivamma tähän saumaan tekisi takamatkasta valtavan pitkän.