Joel Pohjanpalo on aloittanut ensimmäisen Italian Serie A -kautensa tehokkaasti. Venezia FC:n kapteeni on tehnyt kaksi maalia viiteen Italian pääsarjakamppailuun, vaikka hänen kipparoimansa joukkue on sarjan viimeisenä seitsemän ottelun jälkeen.
– Se on henkilökohtaisesti hyvä alku. Meillä on myös parannettavaa pelissämme. Myös itse tiedän, kuinka paljon pelillisessä roolissani ja kapteenina pelisuoritukseni vaikuttavat joukkueeseen, Pohjanpalo luonnehti Yle Urheilulle maanantaina Helsingissä.
Viime kaudella Pohjanpalo nappasi sarjatasoa alempana Serie B:ssä maalikuninkuuden 22 maalillaan. 30-vuotiaana hänestä on tullut Euroopan viiden parhaan jalkapallosarjan seuran tähtipelaaja ja seuraikoni.
Silti hänen peliminuuttinsa ovat olleet Suomen maajoukkueessa viime aikoina vain murusia. Huuhkajien kahdessa ensimmäisessä Kansojen liiga -pelissä Kreikkaa ja Englantia vastaan Pohjanpalo sai yhteensä 28 minuuttia aikaa kentällä.
– Pelitapamme muuttui hiljattain, ja ehkä ihmiset ymmärtävät, ettei se ole minulle ideaalein. Sen takia peliaika on varmasti ollut kortilla. Kunnioitan kuitenkin kaikkea ja valmennusjohto tekee omat päätöksensä.
– Jos en olisi pettynyt omaan tämän hetken rooliini A-maajoukkueessa, niin olisin väärässä paikassa. Siltikään Suomen maajoukkueessa ei ole varaa egoilulle. Jokaisella pelaajalla on oma roolinsa, ja meidän kaikkien pitää puhaltaa yhteen hiileen, jos haluamme saavuttaa yhtään mitään, hän sanoo.
Ei draamaa, muttei uusi tilanne
Tilanne ei ole uusi.
Pohjanpalon roolia ja vastuuta maajoukkueessa on käyty läpi viime vuosien aikana useampaan otteeseen. Hän on tehnyt tärkeitä maaleja sekä maa- että seurajoukkueessa jatkuvasti.
Silti peliajan määrä on ollut sinivalkopaidassa päävalmentaja Markku Kanervan alaisuudessa vaihtelevaa, ja selvä rooli on uupunut.
Yle Urheilun jalkapalloasiantuntija Toni Koskela ei lähde kuitenkaan dramatisoimaan Pohjanpalon julkista ulostuloa liiaksi.
– Ammattilaisen antamat ammattimaiset kommentit asiasta. Kukaanhan ei voi olla tyytyväinen silloin, kun ei pääse pelaamaan, sehän on selvä. Samalla hän kuitenkin mainitsi asioista, joita hänen omat vahvuutensa eivät palvele. Nämä ovat juttuja, joista on keskusteltu aiemminkin, Koskela kuvaa.
– Näen tämän itse isona kokonaisuutena. Kyse ei ole vain yhden pelaajan vahvuuksien ulossaamisesta, vaan miten muut pelaajat ympärillä tukevat niitä vahvuuksia, joita esimerkiksi hänellä on.
Miten Pohjanpalon vahvuuksia hyödynnetään?
Pohjanpalon vahvuudet ovat kyvyssä viimeistellä maalipaikoista maaleja. Hän nauttii kuudentoista alueella pelaamisesta, jossa hän on osoittanut moneen otteeseen olevansa korkeatasoinen viimeistelijä maassa ja ilmassa.
Pohjanpalolle pallo pelataan ensimmäisenä puolustuslinjan eteen, ei sen taakse.
– Hän on boksipelaamisessa ylivoimaisesti Suomen paras pelaaja. Hän vaistoaa sen, mihin pallot päätyvät ja on oikeassa paikassa. Hän on kansainvälisen tason maalintekijä, Koskela näkee.
– Tulemme esimerkiksi siihen, minkälaisia pelaajia hänen ympärilleen tarvittaisiin. Hän kaipaa vauhdikkaita pelaajia pelaamaan kanssaan. Hän kaipaa boksiin palloja, joista viimeistellä maaleja. On eri kysymys, miten nykyinen Suomi pystyy toteuttamaan noita asioita.
Pystyisikö sitten nykyinen Huuhkajat hyödyntämään paremmin Pohjanpaloa, kun hän kentälle pääsee?
Seurajoukkueessaan Veneziassa suomalaishyökkääjän rooli on toimia avauspelissä pallonjakajana.
Kun venetsialaiset rakentavat peliä alhaalta, pelataan pallo usein Pohjanpalolle, joka jatkaa pallon seuraavaksi nopeille hyökkääville pelaajille tai pudottaa pallon takaisin alaspäin.
– Tällöin hän saapuu kuudentoista-alueelle ”toisessa aallossa”, missä hän on myös hyvä. Näistä Pohjanpalon laukaukset, maalipaikat ja yksi maali ovat syntyneet. Mielestäni tämä voisi teoriassa sopia Suomellekin. Huuhkajat voisi löytää hänen ympärilleen kolme sellaista nopeaa pelaajaa, jotka pystyvät saapumaan boksiin ensimmäisenä.
Tämä tarkoittaisi käytännössä nopeita laitapelaajia sekä keskikenttäpelaajaa, jotka pystyisivät juoksemaan vauhdikkaasti ja useita metrejä hyökkäystilaisuuksien koittaessa.
Ei erityiskohtelulle
Tämänkaltainen rooli ainakin sopisi Pohjanpalolle itselleen hänen omien sanojensa mukaan.
– Varmasti kaikki tietävät, että haluan saada pallon puolustuslinjan eteen, en sen taakse. Pidän myös siitä, että voin pudota keskikentälle hyökkäyksessä, jakaa ja tiputella palloa joukkuekavereille. Tahdon olla mahdollisimman osallisena peliin ja siinä olemme onnistuneet seurajoukkueessa, hän arvioi.
– Tietty elän myös siitä, että saan palloa boksiin ja se on minun kontillani tehdä niistä tilanteista maaleja. Totta kai toivoisin, että pääsisin pelaamaan niillä vahvuuksillani.
Suomi ei kuitenkaan ole vaikkapa keskityksiä viljellyt. Markku Kanervan valmennusryhmän tuoma tuoreehko pelitapa näytti esimerkiksi Kreikkaa vastaan sen, kuinka Suomi pyrki palloa hallitessaan murtautumaan vastustajan puolustuksesta syöttöketjuilla tiiviissä tilassa keskemmältä kenttää.
Vaikka Pohjanpalolla on edellytyksiä tähän tapaan hyökätä, ei hänen mukaansa juuri hyökkääjää kaivata kyseiseen rakenteluvaiheeseen.
– Hyökkääjää ei ihan siihen keskelle haluta, vaan muualle. Pelitapamme on tosiaan erilainen ja haluamme parantaa siitä, siihen valmennusjohdolla on varmasti hyvät suunnitelmat. Jossain määrin se toimikin.
Vaikka Pohjanpalo kaipaa kentälle, ei hän kaipaa erikoiskohtelua.
– Olen kuitenkin vain yksi pelaaja muiden joukossa, emme mieti vain minun vahvuuksiani vaan kaikkien. Se on sitä mainitsemaani egoilua, jos vain minua ajateltaisiin. Menemme koko joukkueen etu edellä ja teemme tämän yhdessä. Silti pitää myös olla pettynyt, eikä tarvitse olla vain tyytyväinen, jos en pelaa.