Krista Pärmäkoski lounasti tuttuun tapaan Pohjois-Italiassa, Val Senalesin jäätikön alapuolella sijaitsevan hotellikompleksin ravintolassa lokakuussa 2019.
Tässä paikassa hän oli hiihtomaajoukkueen kanssa käynyt harjoitusleirillä jo pitkään lähes vuosittain. Nyt jokin oli kuitenkin toisin. Pärmäkoski huomasi, että muut maajoukkuenaiset eivät pitäneet hänen läsnäolostaan jäätikköleirillä saati ruokapöydässä.
Näin Pärmäkoski muistelee kireitä tunnelmia torstaina ilmestyvässä elämäkerrassaan Avoin (kirj. Yle Urheilun toimittaja Laura Arffman, kust. Gummerus):
Krista koki, ettei hän kuulunut joukkoon, ja myös maajoukkueen muut urheilijat vaikuttivat olevan vahvasti sitä mieltä. Kristasta tuntui, että etenkin yhteisissä ruokailuhetkissä hänen olisi toivottu olevan jossain aivan muualla. Ilmapiiri tuntui syövän hänet elävältä.
Tunnelmiin vaikutti se, että Pärmäkoski oli edelliskeväänä ilmoittanut, ettei ottaisi A-maajoukkuepaikkaa harjoituskaudeksi vastaan. Hän treenaisi omillaan.
Syy ratkaisuun oli kirjan mukaan pitkälti se, että Pärmäkoski pettyi vain yhden kauden jälkeen päävalmentajan pestistä sivuun siirretyn valmentajansa Matti Haaviston Hiihtoliitolta saamaan kohteluun.
Nyt Haavisto oli asetelman räjähdysalttiutta huomioimatta varannut urheilijalleen saman majoituksen kuin A-maajoukkueen jäsenille.
Muut eliittinaiset olivat kokeneet ykköstähden irtioton A-maajoukkueesta epäluottamuslauseeksi. Kun valmennusjohto ennen maailmancupin alkamista ehdotti, että Pärmäkoski osallistuisi viimeisiin tehoharjoituksiin Muonion Olostunturilla, muu naisjoukkue ilmoitti ehdottomasti, ettei se käy.
Ikuisuusaihe
Naisten hiihtomaajoukkueen sukupolvesta toiseen jatkuvista ilmapiiriongelmista on Suomessa kirjoitettu ja puhuttu paljon, mikä tietysti johtuu myös siitä, että kyseinen maajoukkue on ollut erittäin seurattu ja menestyvä.
Ennen Pärmäkoskea näistä asioista puhui kirjallisessa muodossa Aino-Kaisa Saarinen, jonka 2016 ilmestynyt elämäkerta Tahto kiskaisi maajoukkueen henkilösuhteet kriisipalaveria huutaneeseen umpisolmuun aivan MM-kotikisakauden alla. Näihinkin tunnelmiin Pärmäkoski palaa elämäkerrassaan.
Avoin-elämäkerrassaan Pärmäkoskikin tulee paljastaneeksi, että on käytännössä tehnyt koko työuransa ilmapiiriltään varsin eriskummallisessa ja poikkeuksellisessa tiimissä.
Työnkuvan haasteita valottaa teoksessa esimerkiksi kahteen otteeseen päävalmentajana toiminut ja pitkään erityisesti naishiihtäjistä vastannut Reijo Jylhä:
Naisten valmentajan tärkein tehtävä on ymmärtää huoneeseen mennessä, että vaikka asioita käydään läpi, homma ei ole sillä selvä, vaan aina käynnistyy joku prosessi, joka on määräämättömän ajan kesken tai ei välttämättä lopu koskaan.
Jylhä toteaa, että ongelmia saattoi syntyä myös siitä, että hänen itsensä valmentama Saarinen oli lähes 12 vuotta nuoremman Pärmäkosken (aik. Lähteenmäki) lailla kova sanomaan asioista.
Suljettu lippuäänestys
Kerttu Niskasen ja Pärmäkosken, lukiokavereiden, aikanaan läheiset välit jälkimmäinen paljastaa elämäkerrassaan nykyään hyvin etäisiksi. Asiaan on vaikuttanut myös tähtien tiukka kilpailullinen asetelma.
Erityisesti kriisitilanteita ovat synnyttäneet hiihtäjävalinnat sekä henkilökohtaisille matkoille että erityisesti viesteihin, joissa mitalisauma itse kullekin seulanläpäisijälle on ollut monesti erinomainen.
Jylhä myöntää kirjassa yhdeksi jälkimmäisen päävalmentajakautensa suureksi virheeksi suljetun lippuäänestyksen, jolla valittiin pronssia hiihtänyt naiskvartetti Falunin MM-kisojen 4x5 kilometrin viestiin 2015.
Musiikin tauotessa ilman tuolia jäi Anne Kyllönen. Tälle oli varsin kova pala saada muulta joukkueelta tällainen epäluottamuslause, mikä tietenkin taas poiki omia vivahteitaan toiminta-arkeen.
Raivokohtauksia nähtiin huoltokopilla kirjan mukaan myös Pekingin olympiaviestin yhteydessä 2022. Pärmäkoski ei avaa tarkemmin tilannetta, koska ei itse ollut suoraan osallinen. Syy oli ”väärinkäsitys”.
Saarisen ukaasit
Näihin aspekteihin kirjan päähenkilö tutustui ensimmäisen kerran 2011 Oslon MM-kisoissa, joissa hän vain 20-vuotiaana saavutti pariviestin hopean ja viestin pronssin.
Joukkueen silloinen ykköstähti Saarinen ei Pärmäkosken mukaan salaillut, että olisi mieluiten hiihtänyt pariviestin pitkäaikaisen maajoukkuekaverinsa Pirjo Murasen kanssa:
– Muista, että minä en ole toista sijaa huonommin pariviestissä hiihtänyt koskaan, Saarinen tokaisi kirjan mukaan kokemattomalle aisaparilleen, joka halusi vinkkejä kilpailuun.
Kilpailun jälkeen Saarinen ilmoitti 20-vuotiaalle Lähteenmäelle poistuvansa dopingtestin kautta palauttavalle lenkille ja jättävänsä mediavelvoitteet juniorin vastuulle. Heikosti englantia puhuneen ja mediaa ujostelleen Lähteenmäen järkytys oli täydellinen.
Sittemmin hän kertoo kirjassa huomanneensa, etteivät Saarisen tunnetut letkautukset kummunneet pahansuopaisuudesta tai ilkeydestä.
Ystäviäkin Krista Pärmäkoski toki maajoukkueympyröistä toteaa kirjassa löytäneensä. Sellaisiksi hän ylentää jo uransa lopettaneet Riitta-Liisa Roposen ja Riikka Sarasoja-Liljan sekä 2019 edesmenneen Mona-Liisa Nousiaisen.
Lisätty klo 11.14: Kirjan kirjoittanut Laura Arffman on myös Yle Urheilun toimittaja.