Jos kaikki menee kuten 19-vuotias Sani Brännfors on suunnitellut, kolmen vuoden päästä hänestä tulee kautta aikain toinen suomalainen naisvapaaottelija UFC:ssä.
– Minulle on päivänselvää, että tulen sinne pääsemään. Se on saavutus itsessään, mutta en minä ihan tyydy siihen, että sinne pääsen. Aion jäädä sinne, hän sanoo.
Sanojensa tueksi oululaisella Brännforsilla on näyttöjä.
Marraskuussa 2024 Sani Brännfors juhli uransa ensimmäistä aikuisten maailmanmestaruutta amatöörivapaaotteluliitto IMMAF:n kisoissa.
Tuoreimman MM-kullan myötä hänestä tuli ainoa naisvapaaottelija, joka on juhlinut maailmanmestaruutta niin alle 18-vuotiaissa, alle 21-vuotiaissa kuin aikuisissakin.
– Itsevarmuuteni tulee siitä, että käyn joka päivä treeneissä ja teen järkevää ja kovaa työtä.
Kovien tavoitteiden tekeminen selväksi on Brännforsin tapa luoda itselleen paineita. Urheilija haluaa osoittaa itselleen uskovansa omaan tekemiseensä, mutta myös tuoda suomalaiseen urheilukulttuuriin avoimuutta sanoa tavoitteet ääneen.
– Suomalaiset ovat hirveän kovia tekemään töitä. Mutta suomalaisilta puuttuu, että nähdään työ, mitä ollaan tehty, ja sitten mennään hakemaan se, mitä halutaan.
Hankala alku
Brännfors kuvailee olleensa epävarma ja ailahtelevainen ongelmateini, joka meni omia teitään.
– En tullut silloin niin hyvin toimeen äitini kanssa, vaan meillä oli paljon riitaa, Brännfors muistelee.
Kun hän 15-vuotiaana aloitti vapaaottelun, kaikki tuntui tekniseltä ja monimutkaiselta. Turhautti, ja jopa valmentaja nauroi hyväntahtoisesti, Brännfors kertoo ensimmäisestä kerrastaan lajin harjoituksissa.
Odotukset olivat olleet korkeammalla, sillä Brännforsilla oli kamppailulajitaustaa brasilialaisessa jujutsussa.
Intohimo syttyi vaikeuksista huolimatta – tai ehkä jopa siksi.
– Halusin näyttää ihmisille ja itselleni, että kyllä minä johonkin pystyn tässä.
Brännfors oli harrastanut uutta lajia vasta muutaman kuukauden, kun valmentaja ehdotti hänelle ensimmäistä ottelua. Siinä vaiheessa harjoittelusta tuli tavoitteellisempaa ja brasilialainen jujutsu jäi sivuun. Oma laji oli löytynyt.
Pian voitokkaan avausmatsin jälkeen Brännforsille väläyteltiin mahdollisuutta otella MM-kisoissa.
– Ajattelin, että jos minusta voi tulla maailmanmestari, niin kai minä lajin parissa jatkan.
Jätti lukion kesken
Kun Brännfors 17-vuotiaana lukiolaisena palasi harjoitusleiriltä Puolasta, hän ilmoitti isälleen heti automatkalla juna-asemalta kotiin lopettavansa koulun ja keskittyvänsä urheiluun sataprosenttisesti.
Ajatus urheilusta ammattina alkoi hiipiä mieleen jo aiemmin samana vuonna ensimmäisissä, kultajuhliin päättyneissä junioreiden MM-kisoissa.
– Huomasin kesälomalla, kuinka paljon enemmän minulla oli virtaa treeneihin ja treenin jälkeen. Kaikki opiskeluni liittyi lajiin. Huomasin, että tällainen elämäntapa sopisi minulle.
Brännfors opiskeli kaksi vuotta urheilulukiossa. Hän kuitenkin koki, etteivät lukion yksilöurheilijoille suunnatut yhteisharjoitukset, kuten juoksutreenit, tukeneet hänen tavoitteellista vapaaotteluharjoitteluaan.
– Vanhempani olivat ainoat ihmiset, jotka kannustivat minua oikeasti.
Äiti ja isä ilmoittivat auttavansa tytärtään mahdollisimman paljon ja lupasivat, että tämä saa asua kotona niin pitkään kuin haluaa.
– Minulle oli tärkeintä heidän kannustuksensa ja se, että he ovat siinä mukana.
Sani Brännforsin arki pyörii harjoitusten ympärillä.
Tyypilliseen päivään kuuluu kaksi lajiharjoitusta, ja mahdollisesti niiden välissä myös kuntosaliharjoittelua tai oheistreeniä. Brännforsia valmentaa Matias Pahkala.
”En ole väkivaltainen”
– Kukaan vapaaottelija, joka oikeasti pärjää kovalla tasolla, ei ole sellainen, joka on vain tarpeeksi vihainen ja lyö kovaa. He ovat erittäin fiksuja ihmisiä, Brännfors painottaa.
Eri kamppailulajeista piirteitä ammentanut laji vaatii paitsi kovan urheilusuorituksen tekemistä, myös taktiikkaa. Jos tekee virheen, voi käydä huonosti, Brännfors sanoo.
Urheilija itse ei juurikaan kuule lajistaan ennakkoluuloja. Hänen äidilleen sen sijaan päivitellään usein vapaaottelun kauheutta tai väkivaltaisuutta, jos tämä kertoo tyttärestään.
– Hän tuntee minut ja tietää, että en ole millään tavalla väkivaltainen. Olen erittäin intohimoinen lajiin ja mietin lajia teknisenä ja taktisena urheiluna, Brännfors sanoo.
Suomalaislupausta viehättää eniten lajin mentaalinen puoli. Mielellä on iso rooli stressaavassa kilpailutilanteessa.
– Iso tavoitteeni on näyttää, että ei tarvitse olla kaikista lahjakkain vaikka geneettisesti, vaan pitää olla sillä hetkellä, niissä isoissa painetilanteissa, paras.
Parhaimmillaan Brännfors on kehässä silloin, kun pystyy paineen alla olemaan rento. Sitä hän hakee miettimällä onnistuneita suorituksiaan ja tunnetilojaan niiden aikana.
Ennen kisaa hän visualisoi, mikä olisi pahinta, mitä voisi tapahtua, ja miten hän pystyisi tilanteesta nousemaan.
Kiitollinen äidilleen
Jopa pakkomielteinen suhtautuminen vapaaotteluun on tuonut Brännforsille oikeanlaista itsevarmuutta. Samalla hän on ymmärtänyt, mitä haluaa muulta elämältä.
– Haluan olla hyvä ihminen ja kehittää itseäni. Kaikki tietenkin liittyy siihen, että se auttaisi minua vapaaottelussa. Sanoisin, että olen kypsä ja itsetietoinen ihminen tämän ikäiseksi.
Kun kipuileva teini-ikäinen on kasvanut kypsänoloiseksi varhaisaikuiseksi, myös välit äidin kanssa ovat kohentuneet.
Juuri äitiin liittyykin toinen hänen elämänsä suurista tavoitteista: UFC-mestaruuksien saavuttamisen lisäksi hän haluaa ostaa äidilleen tallin.
– Hän tykkää ihan hirveästi hevosista ja eläimistä, ja hän on omistanutkin hevosia. Mutta hänellä on ollut sen verran töitä ja hän on joutunut hoitamaan minua ja siskoani, että hän on joutunut luopumaan harrastuksistaan, Brännfors taustoittaa.
– Isoimpia tavoitteitani on, että pystyisin jonakin päivä antamaan hänelle sen kaiken kaiken takaisin. Että hän pystyisi hoitamaan tallia ja tekemään vain sitä.