Huippuhiihdossa on viime aikoina intoiltu ja kohistu yhdestä aineesta, natriumbikarbonaatista eli ruokasoodasta.
Sen käytöstä hiihdossa on kerrottu Pohjoismaissa lukuisissa jutuissa, muun muassa Expressenin, NRK:n ja Ilta-Sanomien voimin.
Norjan hiihtokuningas Johannes Hösflot Kläbo kertoi käyttävänsä ruokasoodaa, kuten myös Ruotsin tähtisprintteri Maja Dahlqvist.
Suomen miesten joukkueen valmentaja Ville Oksanen kertoi Ilta-Sanomissa maastohiihdon maailmancupin ykköstapahtumassa Tour de Skillä, että osa Suomen maajoukkueurheilijoista käyttää ruokasoodaa. Suomalaiskäyttäjistä löytyy niin sprinttereitä kuin normaalimatkan hiihtäjiä.
Ruokasoodan käyttö on monelle tuttua leipomisesta, mutta mitä merkitystä sillä on urheilemisessa?
Urheiluravitsemukseen perehtynyt laillistettu ravitsemusterapeutti Jaakko Mursu kertoo Ylelle ruokasoodan nauttimisen vähentävän elimistön happamuutta.
Ruokasoodalla voidaan siis parantaa suorituskykyä kovatehoisissa suorituksissa, joissa syntyy voimakasta happamuutta.
Mursu on tehnyt yli 20 vuotta tutkimus-, opetus- ja asiantuntijatyötä yliopistossa sekä urheilun ja urheilijoiden parissa. Hän on ollut luomassa Suomeen muun muassa ensimmäisiä urheiluravitsemuksen yliopisto-opintoja.
Mursu alleviivaa kirkasta viestiä, kun joku miettii ruokasoodan käyttämistä urheillessaan. Täyttääkö urheileminen sen ehdon, että suoritus kestää yhdestä kymmeneen minuuttia ja aiheuttaa voimakasta happamuutta?
– Kun mietin hiihtoa, sen pitää siis synnyttää voimakasta happamuutta. Yksi treenimuoto, jossa ruokasoodasta voi olla hyötyä, ovat muutaman minuutin kovat vedot. Onko sitten kilpailussa hyötyä? Sprinttihiihto voi olla yksi tällainen tilanne.
– Jos hiihdetään Tour de Skitä tai yksittäistä maailmancupia, hyöty on rajoilla. Teoriassa jollain työpätkällä tai ylämäessä kovemmilla tehoilla mentäessä voi olla hyötyä, Mursu avaa.
Mursun käsityksen mukaan suoraa tutkimusnäyttöä ruokasoodan hyödyistä hiihtämiseen ei ole.
Hän pohtii yleisellä tasolla, että urheilijat turvautuvat muiden urheilijoiden käyttämiin keinoihin ja ruokasoodan hyötyjä ei ole välttämättä tarkkaan mietitty.
– Hyötyä tai haittaa on hankalaa todeta tulosluettelon pohjalta, Mursu toteaa.
Ruokasoodasta on tehty Mursun mukaan tutkimuksia ainakin 1970-luvulta asti. Sinällään sen käyttäminen urheillessa ei ole siis mikään uusi juttu.
– Tutkimuksia on tehty niin, että ajetaan kuntopyörällä joku tietty matka tai työmäärä. Silloin on todettu, että suorituskyky parantuu yhdestä neljään prosenttia. Keskiarvollisesti on menty kahteen tai kolmeen prosenttiin, Mursu kertoo.
Tutkimukset ovat hänen mukaansa tehty kuitenkin yleensä muilla kuin huippu-urheilijoilla.
– Ovatko huippu-urheilijoilla prosentit pienempiä? Todennäköisesti kyllä, Mursu sanoo.
Hän kuvailee, että puhutaan yhä yksittäisistä prosenteista hyötyä.
– Voidaan toki ynnäillä, kuinka monta sekuntia se tekee, ja teoriassa vaikutus on merkittävä.
Haittavaikutuksena vatsavaivoja, ei järkeä kuntoilijalle
Laillistetun ravitsemusterapeutin mukaan isolla osalla ihmisistä tavallisen ruokasoodan hyödyt vesittyvät siksi, koska se aiheuttaa niin voimakasta pahoinvointia.
Pari vuotta sitten markkinoille tuli kuitenkin uusi ruokasoodaa sisältävä geeli.
Mursu ei ole itse päässyt kokeilemaan sitä, mutta hän on kuullut sen aiheuttavan selvästi vähemmän vatsavaivoja. Sen takia ruokasoodan käyttö on myös yleistynyt.
– Suurin käyttöä rajoittava tekijä on, että ruokasooda aiheuttaa vatsavaivoja. Se vetää mahan sekaisin, aiheuttaa pahoinvointia, janontunnetta, ulostamisen tarvetta ja sen sellaista, Mursu kertoo.
Kun puhutaan sitten muutaman prosentin hyödyistä, niin seuraavaksi herääkin kysymys: Tarvitseeko normaali kuntoilija arjessaan ruokasoodaa? Laillistetun ravitsemusterapeutin vastaus on ”ei”.
– Jos urheilijalla harjoittelu on kuvaillun tyyppistä, niin miksipä ei kokeile. Mutta en näe hirveästi järkeä tavallisella kuntoilijalla hakea muutaman prosentin suorituskyvyllistä etua. Yleisesti sanoisin, että ei, Jaakko Mursu linjaa.
Tyrmäys puheille ”harmaasta alueesta”
Ruokasoodan käyttöä suomalaisessa hiihdossa penkonut Sanoman urheilutoimitus on julkaisemiensa juttujen mukaan törmännyt aiheen herkkyyteen.
Sanoman mukaan osa urheilijoista on ollut silminnähden kiusaantunut ruokasoodakysymyksistä. Sanoma kuvaili tuoreessa jutussaan, että aine on leimattu osaksi huippu-urheilun ”harmaata aluetta”.
Urheiluravitsemukseen perehtynyt laillistettu ravitsemusterapeutti tyrmää tällaisen puhetavan ja spekulaatiot dopingaineesta.
Jaakko Mursun mielestä ruokasoodaan ei pitäisi iskeä dopingleimaa, koska sitä ei ole. Hän muistuttaa, että dopingaineesta puhuttaessa aineen pitäisi aiheuttaa vakavia terveydellisiä haittoja ja vääristää kilpailua.
Sitä ruokasooda ei tee.
– Haluaisin alleviivata, että tämä ei ole mikään harmaalle alueelle sijoittuva yhdistelmä. Tämä on sallittu yhdistelmä. Siihen pitäisi suhtautua myös sillä tavalla.
– Ei tarvitse pimitellä sen käyttöä tai muuta vastaavaa. Ehkä tästä halutaan väkisin vääntää jotain sen tyyppistä, että ”tämä on salainen ase”, Mursu sanoo.