Kauas on tultu vuodenvaihteesta 2006–2007.
Siinä kiteytettynä ensimmäinen ajatus, kun kuulin tämänvuotisesta Tour de Skistä.
19 vuotta sitten hiihtopomot markkinoivat debyyttikiertuetta Tšekin, Saksan, Sveitsin ja Italian yhteisenä kymmenen päivän ponnistuksena. Nykypäivänä alkuperäisestä brändistä on jäljellä enää rippeet.
Kun Tour de Ski mainittiin ensi kerran, siitä puhuttiin hiihdon Tour de Francena. Tour de France eli suomalaisittain Ranskan ympäriajo on vuodesta 1903 järjestetty ikoninen pyöräilykilpailu, joka kattoi tuoreimmassa versiossaan 21 etappia. Niistä 20:ssa maali oli eri kaupungissa kuin lähtö.
Paidat, joissa kunkin vuoden kiertuepaikkakunnat on viritelty kartalle, ovat lajiväen keskuudessa haluttua tavaraa. Jo pelkästään t-paitaa katsomalla on mahdollista hahmottaa, että kiertuepaikkojen välillä kilpailureittiä kuvaava katkoviiva vastaa tosielämässä tuhansia kilometrejä. Niitä vuoden 2024 kisassa kertyi kaikkiaan 3 498.
Vuodenvaihteessa käydyn Tour de Skin kiertuepaidasta ei karttahittiä saisi. Tämänvuotisessa tapahtumassa kisattiin ensin neljästi Toblachissa, josta joukkueet matkasivat autokyyditse 140 kilometriä loput kolme etappia järjestäneeseen Val di Fiemmeen.
Muutos viime vuosiin on suuri, sillä vielä toissa kaudella Tour vieraili Sveitsissä, Saksassa ja Italiassa. Viime kaudella Saksa löi hanskat tiskiin, ja täksi vuodeksi Sveitsi seurasi perässä.
Jokainen hiihtoa seuraava voi tässä vaiheessa varmasti todeta käsi sydämellä, että tämänvuotinen Tour oli kaikkea muuta kuin mitä hiihtopomot laji-ihmisille taannoin maalailivat.
Siitä on jäljellä enää nimi, jolle tämänkertainen kokonaisuus oli jo sanalla sanoen häpeäksi.
Kakkostason kisa
Tour de Skin ongelma on ollut alusta saakka sen ajankohta ja arvo.
Arvokisavuosina etenkin naisissa useat kärkihiihtäjät ovat jättäytyneet kokonaan Tourilta tai keskeyttäneet sen suunnitelmallisesti.
Tourin olemassaolon aikana on käyty neljät talviolympialaiset, joissa on jaettu 16 henkilökohtaista kultamitalia. Naisissa vain Puolan Justyna Kowalczyk on pystynyt saavuttamaan henkilökohtaisen olympiakullan kavuttuaan muutamaa viikkoa aiemmin Tourin päättävän Alpe Cermisin loppunousun huipulle.
Tour de Ski on kirkkaimpien tähtien papereissa jokavuotinen tapahtuma, jonka väliin jättämistä ei tarvitse miettiä hetkeäkään, mikäli osallistuminen voisi uhata valmistautumista arvokisoihin. Sitä Tour de France ei ole pyöräilijöille.
Tour de Skin uskottavuutta nakertaa myös vuosi toisensa jälkeen yleisökato. Osakilpailut ovat yleisömäärältään lilliputtitasoa verrattuna vaikkapa Pohjoismaissa järjestettäviin maailmancupeihin, vaikka katsojan ei ole tarvinnut Tourin historiassa pulittaa euroakaan päästäkseen seuraamaan Toblachin kisoja radan varteen missä päin maalialuetta tahansa.
Italiassa hiihtolystin maksavat matkailuyritykset, joille Tourin osakilpailut ovat bisneksen koko huomioiden halpa tapa mainostaa kuvankauniita luonnonmaisemia – oli yleisöä tai ei.
Hyvät kisat
Vaikka tämänvuotinen Tour de Ski oli irvikuva alkuperäisestä luomuksesta, niin naisissa kuin miehissä jännitys säilyi kiitettävästi tapahtuman loppuun saakka.
Naisissa Therese Johaug ratkaisi pelin vasta viimeistä edellisellä etapilla, ja vaikka miehissä Johannes Hösloft Kläbo dominoi kokonaiskisaa miten tahtoi, hänen takanaan palkintosijoista käytiin kova vääntö Alpe Cermisin rinteessä.
Etenkin arvokisavuosina osa huipuista on karttanut Touria tai hiihtänyt siitä vain osan. Taustalla on ollut halu välttää kovassa rasituksessa tapahtuvaa matkustamista, joka nostaa sairastumisen riskiä.
Kahdelle paikkakunnalle jämähtäminen ei tuonut merkittävää muutosta aiempiin vuosiin mitä tulee keskeyttämisiin. 64:stä Toblachin avausetapilla startanneesta naisesta 31 kiipesi turneen päättäneen loppunousun päälle, mikä on määränä kolmanneksi pienin Tourin historiassa.
Kansainvälinen hiihtoliitto FIS on runtannut nykyistä mallia lajiväelle pian 20 vuotta vailla minkäänlaisia kasvun merkkejä suhteessa lähtötasoon. Olisiko siis jo aika kokeilla jotain uutta, hiihtopäättäjät?