Torniossa ja Haaparannalla on totuttu vuosikaudet siihen, että urheilua voi harrastaa valtakunnan rajan molemmin puolin. Varsinkin joukkuelajeissa pelataan siellä, missä on riittävästi pelaajia, ikäluokkien pienentyessä.
Suomalaisnuoret ovat hyvin usein hakeutuneet harrastamaan urheilua Ruotsin puolelle, mutta pelaajavaihtoa on ollut toisinkin päin.
Viime syksynä Tornion IHC:n tyttöjen joukkue lähti pelaamaan turnausta Haapajärvelle ja tarvitsi joukkueeseensa lisää pelaajia, koska omat pelaajat eivät riittäneet.
Ruotsin puolelta Haparanda Tornio Ungdomshockey Clubin muutama pelaaja lähti joukkueen mukana turnaukseen, mutta he eivät saaneet pelata sakon uhalla.
Syynä oli se, että Ruotsin puolelta lainalle tuleville pelaajille olisi pitänyt tehdä kansainvälinen siirto, josta olisi aiheutunut kustannuksia kaikkiaan noin 300 euroa pelaajaa kohden. Näin ei ollut tehty ja seurojen täytyy noudattaa liittojen sääntöjä.
Uusi käytäntö helpottaa lainasiirtojen teon
Suomen ja Ruotsin jääkiekkoliitot ovat sorvanneet uutta käytäntöä, että pelaajia voisi lainata tulevaisuudessa rajan yli nykyistä helpommin ja edullisemmin.
Suomen jääkiekkoliiton Lapin alueen aluepäällikkö Jari Lempisen mukaan liitot ovat neuvotelleet asiasta ennen joulua ja päässeet sopuun pelaajien määräaikaisesta lainaamisesta.
Lempinen kertoo, että vanha sopimus jouduttiin harmillisesti lopettamaan pari vuotta sitten, koska sopimusta käytettiin väärin. Sopimus tehtiin aikoinaan turvaamaan seurojen olemassaolo molemmin puolin rajaa. Pelaajamäärät kuitenkin vähenivät, kun samat pelaajat pelasivat kaikki pelit ja osa pelaajista lopetti harrastuksen vähäisen peliajan johdosta.
– Tämä ei ollut sopimuksen tarkoitus. Toivottavasti nyt ollaan viisaampia ja seuroissa huolehditaan kaikista harrastajista, myös niistä ei niin vikkelistä pelaajista.
– Tulevaisuudessa 10 euroa maksavalla lyhytaikaisella lainasiirrolla pelaajia voidaan lainata lyhyeksi määräajaksi, maksimissaan viikoksi myös rajanpinnassa, kertoo Lempinen.
Lempisen mukaan Suomen jääkiekkoliitolle on tärkeää pyrkiä turvaamaan seurojen hengissä pysyminen molemmin puolin rajaa. Täysin vapaata tällainen pelaajien vaihto ei voi kuitenkaan olla jo pelkästään kansainvälisten kilpailusääntöjen johdosta. Maiden välisiä rajoja kun tuppaa olemaan aika paljon muuallakin kuin täällä.
– Tässä seurat molemmin puolin rajaa rinnastetaan samanlaisiksi seuroiksi ja lainasiirron voi tehdä Jääkiekkoliiton järjestelmässä samaan tyyliin kuin kahden suomalaisseuran välillä. Näin säilyy tasavertaisuus myös muiden seurojen kanssa ja toiminta on reilua kaikin puolin.
Tärkeintä on, että lapset saavat pelata
Sopimus otetaan ilolla vastaan niin Suomen puolella Torniossa kuin myös Ruotsin puolella Haaparannalla.
– Tämä on elintärkeä lajille tässä rajalla, että pystyy liikuttamaan pelaajia kohtuusummalla, kertoo Tornion IHC:n tyttöjoukkueen valmentaja Tuomas Kallio.
Haparanda Tornio Ungdomshockey Clubin U14-joukkueen valmentaja Ari Juntto muistuttaa, että lapsista ja heidän edustaan tässä on kysymys.
– Lapsilla on nykyään paljon ruutuaikaa ja heidät pitäisi saada liikkumaan. Ehdottomasti tämmöinen rajasopimus on hieno juttu, että saadaan lapsille ja nuorille järjestettyä pelejä.
Joukkueurheilun harrastaminen on Ruotsin puolella edullisempaa, koska valtio ja kunnat tukevat sitä avokätisemmin kuin Suomessa.
Tämä myös näkyy rajan pinnassa. Esimerkiksi Ruotsin puolella toimivan Haparanda Tornio Ungdomshockey Clubin U15-joukkueen pelaajista noin 70 prosenttia tulee Suomesta, kertoo joukkueenjohtajana toimiva torniolainen Niko Nalli.
Länsirajalla on totuttu eri joukkuelajeissa siihen, että pelaajia etsitään naapurimaasta, jos niistä on pula. Esimerkiksi hiljattain jalkapalloseura Haparanda FF etsi somen voimalla 2008–09 syntyneitä poikia Suomesta joukkueensa riveihin.