Sirpa Kiukas, 79, viettää pyörätuolipäivää. Välillä riittää rollaattori. Lähihoitajaopiskelija Karen Grageda koputtaa oveen ja hakee Kiukkaan asukkaiden yhteislaulutuokioon. Matkalla Kiukas nappaa savukeaskin syliinsä.
– Tämä on aivan ihana paikka. Saa olla omissa oloissaan, mutta heti oven ulkopuolella seuraa, kun sitä haluaa, Kiukas hehkuttaa.
Hän asuu yhdessä Suomen uusimmista ikäihmisten palvelukodeista Juvan Pappilanrannassa. Jokaisella asukkaalla on oma koti, mutta oven takana avautuu yhteinen olohuone.
Pappilanrannan palvelukoti on esimerkki uudesta tavasta järjestää vanhusten hoito: eriasteiset hoivamuodot ovat hyvin lähellä toisiaan. Hoivaa saa juuri sen verran kuin tarvitsee ja hoivamuodosta toiseen siirtyminen on tavallista helpompaa.
Samasta korttelista löytyy vuokra-asuntoja, joihin asukas saa kotipalveluita tarvitsemansa määrän. Vieressä on yhteisöllisen asumisen yksikkö, josta lähtee yhdyskäytävä ympärivuorokautisen hoivan osastolle. Yhteisöllinen asuminen on asukkaille, jotka eivät tarvitse yöaikaista hoivaa.
Terveyspalvelut ovat tarjolla kadun toisella puolella sijaitsevassa terveyskeskuksessa.
Juva on vajaan 6 000 asukkaan maalaiskunta keskellä Etelä-Savoa. Kunnan asukkaista neljä kymmenestä on eläkkeellä. Alue on onnistunut monilla mittareilla yllättävän hyvin järjestämään ikäihmisen palvelut, kun samaan aikaan muualla hoitoon pääsyssä on vaikeuksia. Tässä jutussa kerromme, miksi Etelä-Savo erottuu.
Suomen ikääntynein maakunta
Etelä-Savo on Suomen ikääntynein maakunta. Asukkaista lähes 22 000 on yli 75-vuotiaita, ja heistä yli puolet on erilaisten ikäihmisten palveluiden piirissä.
Silti ympärivuorokautista hoivapaikkaa joutui Etelä-Savossa viime vuonna jonottamaan keskimäärin 30 päivää, mikä on toiseksi vähiten Suomen hyvinvointialueista. MOT:n hyvinvointialueilta ja Helsingistä saamien tietojen mukaan ympärivuorokautiseen hoivaan jonotti viime vuoden lopulla yhteensä yli 2 200 vanhusta.
Tämän vuoden puolella tilanne on kohentunut edelleen: helmikuun puolivälissä jonossa ympärivuorokautiseen hoivaan oli vain kuusi asiakasta. Yhteisölliseen asumiseen jonotti 12 ikäihmistä, reilusti edellisvuotta vähemmän.
Muutos ei ole sattumaa. Ikäihmisten kotiin vietäviä palveluja on lisätty, samoin perhekotipaikkoja ja alueelle on rakennettu lisää yhteisöllistä asumista.
Seuraava hoivamuotoja yhdistävä kohde on rakenteilla Mikkeliin keskustaan. Kerrostaloon tulee tavallisia vuokra-asuntoja, yhteisöllistä asumista ja ympärivuorokautisia hoivapaikkoja. Työntekijät ja asukkaat liikkuvat tarvittaessa sujuvasti kerrosten välillä.
Yhdessä paikassa olevat eri hoivamuodot tukevat toisiaan, luovat jatkuvuutta ja siten näkyvät osaltaan myös lyhyempinä hoitojonoina.
Etelä-Savon hyvinvointialueen vanhuspalveluiden johtaja Niina Kaukonen sanoo, että palveluiden monipuolistumisesta hyötyvät myös asiakkaat.
– Kun vaihtoehtoja on enemmän, asiakas saa juuri itselleen sopivaa palvelua. Saa olla sellaisessa ympäristössä, mikä kulloiseenkin elämäntilanteeseen parhaiten sopii.
Toisaalta ikäihmisten yhteisöllisen asumisen lisäämistä on myös kritisoitu, eikä sen toimivuudesta ole juurikaan tutkimustietoa. Asiantuntijat ovat huolissaan muun muassa yhteisöllisen asumisen turvallisuudesta ilta- ja yöaikaan.
Etelä-Savon hyvinvointialue tuottaa palveluja itse ja ostaa niitä yksityisiltä. Niina Kaukosen mukaan kevyempiin palveluihin siirtymistä ei tehdä laadun kustannuksella.
Kaikille ikääntyneille omalääkäri
Sirpa Kiukkaan viihtymistä ja jaksamista helpottaa myös oma nimetty lääkäri. Omalääkäri on kaikilla ikäihmisten palveluiden piirissä olevilla 12 000 asukkaalla.
Eloisan ikäihmisen palveluissa kaikki 22 lääkärin virkaa ovat täynnä. Vielä kaksi vuotta sitten virkalääkäreitä oli vain yksi, loput lääkärit ostettiin.
Omalääkärijärjestelmä parantaa tutkitusti hoidon jatkuvuutta ja vähentää esimerkiksi päivystyskäyntejä ja ambulanssikyytejä.
Helsingin yliopiston geriatrian professori Esa Jämsen yllättyy kuullessaan Etelä-Savon ikäihmisten lääkäritilanteesta.
– Miten se on saatu aikaiseksi ja miksi siitä ei ole pidetty enemmän meteliä, Jämsen sanoo.
Eloisan johtaja Santeri Seppälän mukaan lääkäreitä on saatu joustavuuden, hyvän johtamisen ja palkkauksen ansiosta. Eloisa on myös mainostanut näyttävästi ja ollut henkilökohtaisesti yhteydessä hakijoihin ja paikoista kiinnostuneihin.
– Hyvä maine on tuonut vetovoimaa. Tullaan sen takia, kun tiedetään, että on kollegoilta tukea.
Lisää keveämpää hoivaa
Etelä-Savoon on syntynyt nopeaan tahtiin uusia perhekoteja. Ne tarjoavat asumispalveluja, päivätoimintaa ja hoivaa asiakkaan kotona.
Sellainen löytyy jo lähes jokaisesta kunnasta. Niiden palveluvalikoimaan kuuluu myös päivätoimintaa ja kotiin vietäviä palveluita.
Ikäihmisten palvelut muodostavat lähes neljänneksen Etelä-Savon hyvinvointialueen budjetista. Osuus tulee kasvamaan 2040-luvun puoliväliin asti.
Jos ympärivuorokautiseen hoivaan päätyisi yhtä suuri osuus ikäluokista kuin nyt, uusia hoitopaikkoja tarvittaisiin useita tuhansia.
Etelä-Savo kohtaa ikääntymisen tuomat haasteet hyvinvointialueista ensimmäisenä. Pelkästään viime vuonna säännöllisiin palveluihin tuli tuhat uutta asiakasta. Jatkossa vauhti vain kiihtyy.
Niina Kaukosella on selkeä vinkki muille hyvinvointialueille, joissa sama kehitys on vasta alkamassa.
– Kaikki lähtee tarpeesta. Kannattaa katsoa mitä väestö tarvitsee ja monipuolistaa palvelurakennetta rohkeasti. Palvelut kannattaa järjestää viivytyksettä.
Raskas hoiva säästetään muistisairaille
Professori Esa Jämsen sanoo, että vanhuspalvelujen tulevaisuudella on kaksi suurta linjaa.
Kun ikäihmisten määrä kasvaa voimakkaasti, ympärivuorokautinen hoiva tarvitaan ensi sijassa muistisairaille.
Toinen linja on se, miten kotona asuvien toimintakyky ja elämänlaatu säilyvät mahdollisimman pitkään keskimääräisen eliniän noustessa.
– Myös heillä on paljon pitkäaikaissairauksia, joten kotihoitoon tarvitaan lääketieteellistä tukea. Voi myös miettiä miten hoitoa viedään akuutissa tilanteessa kotiin sairaalareissun sijasta, Esa Jämsen sanoo.
Jämsen arvioi, että Etelä-Savossa on tehty asioita oikein palvelurakenneuudistuksen kanssa. Viesti hyvinvointialueille on selkeä.
– On viimeinen hetki ymmärtää, että iäkkäitä ja monisairaita ihmisiä on paljon. Välillä törmää ajatukseen, etteivät iäkkäät kuulu sairaaloihin tai päivystykseen, vaikka he nimenomaan palveluja tarvitsevat
”Tykkään olla omissa oloissani”
Sirpa Kiukas kurvaa pyörätuolilla ovestaan ulos. Heti oven takana on yhteinen olohuone. Menossa on yhteislauluhetki. Asukkaiden enemmistö muistaa vanhojen iskelmien ja kansanlaulujen sanat ulkoa, vaikka muistisairaus on monien tuttu seuralainen.
Tupakkatauko on ohi ja lounas edessä. Sen jälkeen on päivälevon aikana.
– Keväällä tytär hakee minut heille kylään pariksi viikoksi. Siellä on meille uusi kimppahevonen.