STARA PAZOVA.
Déjà-vu. Tämä on koettu joskus ennenkin.
Suomen naisten jalkapallomaajoukkueella oli Stara Pazovan perjantai-illassa vaikeaa, ja lopulta Sveitsin EM-kisoihin valmistautuva Helmarit avasi suuren jalkapallovuotensa jättimäisellä pettymyksellä.
Fifa-rankingista kahdeksan sijaa Suomen alapuolelta löytyvä Serbia juhli liiton jalkapallokeskuksessa pelatulla kotikentällään ansaittua 1–0-voittoa Suomesta.
Noin sataviisikymmentä paikalle saapunutta katsojaa saivat ajalleen vastinetta – rahasta ei voi puhua, kun noin kolmen vartin päässä pääkaupunki Belgradista peltojen keskellä sijaitsevassa harjoituskeskuksessa pelattuun otteluun pääsi ilmaiseksi sisään.
Tappio oli päävalmentaja Marko Salorannan valmennuskaudella ensimmäinen, jonka Suomi kokee maailmanrankingissa heikompaa maata vastaan.
Valmistautuminen mahdolliseen tappioon aloitettiin toki välittömästi lohkoarvonnan jälkeen, kun rummutus Serbian vaarallisuudesta alkoi.
Serbialla on kotikentällään hyviä tuloksia, kuten viime vuonna tasapelit Skotlantia ja Islantia vastaan. Niin on Suomellakin: voitto Italiasta ja Skotlannista sekä tasapelit Norjaa ja Hollantia vastaan.
Lopulta kotijoukkue teki sen, mitä pelättiinkin. Suomen heikkojen vierasotteiden sarja sai jatkoa, vaikka puitteista se ei jäänyt kiinni.
Helmarit majoittui pitäjän kenties komeimmassa hotellissa, jossa vapaa-aikaa saattoi viettää minkkiturkkeja shoppaillen tai aulaan rakennetun tropiikin karppeja ihastellen.
Uskallan väittää, että Serbian naisten maajoukkue ei nauti maajoukkueleireillään samanlaisista olosuhteista. Balkanilla naisten pelaama jalkapallo on Suomeen verrattuna lapsenkengissä.
Stara Pazovan stadion ehkä muistutti Eerikkilän Jari Litmanen Areenaa, mutta nurmi oli hyvässä kunnossa.
Alustan taakse ei voi mennä, ei edes tuomaritoiminnan. Kaikki eivät olisi viheltäneet voittomaaliin johtaneesta tilanteesta rangaistuspotkua, mutta Oona Sirenin kontakti Tijana Filipoviciin antoi siihen mahdollisuuden.
Suomella oli yli 45 minuuttia aikaa tehdä tasoitus- ja johtomaali, mutta maalia kohden se sai koko ottelussa yhden ainoan laukauksen, vaarallisia maalipaikkoja ei yhden ainutta.
Viime vuonna Suomi voitti vieraskentällä vain Montenegron, mutta kohtasi muuten itseään parempia joukkueita.
Sen sijaan vaikeaa vieraskentällä oli jo syksyllä 2023, naisten historian ensimmäisessä Kansojen liigassa, jonka Suomi aloitti B-liigasta.
Noissa vieraspeleissä umpisurkea Kroatia kaatui 2–0, Slovakia taisteli Trnavassa tasapelin ja Romaniaa vastaan tuloksena oli nihkeä 1–0-voitto. Ilman Anna Tammisen huipputorjuntaa Suomi olisi päätynyt Bukarestissa tasapeliin.
Perjantaina Stara Pazovassa Helmarit hakkasi jälleen päätään seinään: näennäisestä pallonhallinnasta ei ole hyötyä, jos suunta on lopulta aina alaspäin.
Serbia tukki keskustan hyvin, ja Suomen yrittäessä puskea laidoilta Serbia tilkitsi etenemisyritykset tuplaamalla.
Päävalmentaja ja pelaajat olivat tulokseen luonnollisesti pettyneitä.
Siinä, missä Saloranta näki paljon hyviä asioita ja laittoi tappion kehnon viimeistelyn piikkiin, oli Linda Sällström vastauksessaan raivorehellinen. Maalintekopaikoille ei päästy, koska sinne ei edes yritetty.
– Ei sitä maalia tehdä palloa siirtelemällä, pitää yrittää luoda uhkaa. Ei meillä ollut edes yhtään kulmaa pelissä, mikä kertoo, että painetta ei hirveästi eteenpäin ollut, turhautunut Sällström tiivisti ottelun jälkeisessä haastattelussa.
Linjan taakse juoksuun heitettävistä palloista elävä Sällström ei juuri ruokaa saanut.
Edellinen päävalmentaja Anna Signeul ei tullut tunnetuksi modernina jalkapalloprofessorina: hänen aikakaudellaan linjojen taakse heitettävät pitkät pallot olivat Suomen ainoa ase hyökätä.
Signeulin peluuttamaa jalkapalloa oli paikoitellen äärimmäisen turhauttavaa katsella, mutta perjantaina pitkille palloille olisi ollut tilausta.
Signeulin Helmareista muistutti kuitenkin vain vaihtojen vähyys: ensimmäisen vaihtonsa Suomi teki 67. minuutilla, kun hyökkäyspään Adelina Engman korvasi puolustaja Joanna Tynnilän. Kymmentä minuuttia myöhemmin Oona Sevenius juoksi avauspuolikkaalla kelvosti pelanneen Sanni Franssin tilalle.
Mitään merkittävää muutosta tai loppukiriä ei kuitenkaan nähty. Serbian 2–0-maali oli lähempänä kuin Helmarien tasoitus.
Tiistaina muutoksia lienee luvassa pakostikin, sillä surkean illan ”kruunasi” luottotoppari Natalia Kuikan loukkaantuminen.
Kuikan polvi vääntyi ikävästi harmittoman näköisessä tilanteessa ja bussiin hän linkkasi keppien kanssa.
Kuikka ei ollut ainoa loukkaantunut, sillä myös perjantain ottelua penkiltä seuranneelta maalivahdilta Anna Tammiselta oli bussiin astuessa pari sormea paketissa. Molempien tilasta tullee viikonloppuna lisätietoa.
Jo entuudestaan Suomen loukkaantumislista on ollut murheellisen pitkä: ykköshyökkääjä Jutta Rantala ja puolustaja Elli Pikkujämsä ovat pitkäaikaispotilaat, keskikentän moottori Eveliina Summanen kuntouttaa reisivammaansa ainakin tämän maajoukkueikkunan, ja lähes koko viime kauden nilkkavammasta kärsinyt Katariina Kosola toipui ainakin Serbia-ottelun flunssasta.
Perjantai osoitti, miten kuumeisesti Suomi Rantalaa takaisin kaipaa.
Summasen poissaolo on iso takaisku, mutta hän toipunee jo seuraavaan maajoukkueikkunaan.
Suomen parhaan pelaajan, Natalia Kuikan puuttuminen kevään ja kesän peleistä olisi joukkueelle valtava takaisku, suorastaan katastrofi.
Kesän päätavoitteeseen, Sveitsissä pelattaviin EM-kisoihin, on vielä kuukausia aikaa. Kansojen liigaa on takana vasta yksi ottelu.
Vielä syytä paniikkinappulaan ei ole, mutta Suomen on kyettävä reagoimaan paremmin pelien sisällä.
Muuten kesällä on aivan turha haaveilla jatkopaikasta, tai edellisten Englannissa 2022 pelattujen kisojen tavoin edes pisteestä – puhumattakaan Kansojen liigan lohkovoitosta.
Aina vaarallinen Serbia tulee nimittäin vastaan toistamiseenkin.