Kun kuljetusyrittäjä Ahti Myllys näkee uutisen vakavasta liikenneonnettomuudesta, hän pitää silmällä puhelintaan. Siihen saattaa tulla soitto raskaan liikenteen kuljettajalta, joka tarvitsee vertaistukea.
– Pari kolme päivää onnettomuuden jälkeen kuljettaja tai hänen omaisensa ehkä soittaa, Myllys sanoo.
Joensuun Enossa viikonloppuna tapahtunut vakava liikenneonnettomuus oli Myllykselle pysäyttävä uutinen. Neljä kuolonuhria vaatineessa onnettomuudessa oli osallisena puutavara-auto. Sen kuljettaja selvisi onnettomuudesta ilman fyysisiä vammoja.
– Mutta ei varmasti ilman henkisiä vammoja. Sen uskallan sanoa.
Tarve kertoa kaikki, minkä muistaa
Myllys toi raskaan liikenteen vertaistukitoiminnan Suomeen runsaat kymmenen vuotta sitten toimiessaan Suomen kuljetusalan yritysten järjestön SKALin puheenjohtajana. Idea tuli alan järjestöltä Norjassa.
Nyt vertaistukipuhelinta pyörittävät SKALin ja ammattikuljettajien järjestön Rahtareitten vapaaehtoiset.
Moni ammattikuljettaja joutuu uransa aikana onnettomuuteen. Jos onnettomuus on erityisen vakava, on kuljettajalla usein tarve käydä tapahtumia läpi.
– Vertaistukipuhelussa kuljettaja kertoo usein tarkasti kaiken, minkä muistaa tapahtuneesta. Lähes jokainen miettii, olisiko voinut tehdä jotakin toisin, Myllys kuvailee.
Hänen mielestään kuljettaja jää usein liian yksin onnettomuuspaikalla. Kriisiapua on tarjolla vasta myöhemmin.
– Moni joutuu istumaan yksin kannonnokassa, kun pelastusviranomaiset tekevät työtään.
Valtaosa onnettomuuksista on nokkakolareita
Ammattilaisten tarjoama kriisiapu ja vertaistukitoiminta tukevat toinen toistaan. Vertainen ymmärtää, millaista kuljettajan arki on. Monilla vertaistuen vapaaehtoisilla on myös omakohtaisia kokemuksia onnettomuuksista.
Liikenneturvan tilastojen mukaan raskas ajoneuvo eli kuorma-auto tai linja-auto oli viime vuonna osallisena 54:ssä kuolemaan johtaneessa onnettomuudessa.
Yhdeksän kymmenestä kuolemaan johtavista raskaan liikenteen onnettomuuksista tapahtuu taajama-alueiden ulkopuolella eli käytännössä maanteillä. Uhreista 80 prosenttia menehtyy nokkakolareissa.
Itsetuhoiset kuskit jättävät syvät haavat
Ahti Myllyksen mukaan erityisen hankalia tilanteita kuljettajille ovat tahalliset itsemurhat. Silloin rekan nupissa saattaa alkaa vahtia jokaista vastaantulijaa.
– Eräälle kuljettajalle sattui vuoden sisällä kaksi tahallista nokkakolaria. Sellaisessa tilanteessa pohtii herkästi, voiko jatkaa työssään.
Vertaistukipuhelimessa Ahti Myllys lähinnä kuuntelee, mutta yhden neuvon hän antaa lähes joka kerta: auton rattiin kannattaa palata mahdollisimman pian, vaikka kaverin kanssa.
Toinen neuvo on puhua tapahtuneesta, vaikka ei huvittaisi. Myllys tietää kokemuksesta, että asian kanssa yksin jäämisellä voi olla traagiset seuraukset.
– Joskus vertaistukipuhelimeen on tullut soitto kymmenen vuotta onnettomuuden jälkeen. Se on liian pitkä aika pyörittää asiaa mielessään yksin.