EU-komission ehdottamilla hiilitulleilla olisi Suomen taloudelle myönteisempi vaikutus kuin EU-maissa keskimäärin, selviää Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etlan ja Suomen ympäristökeskuksen tuoreesta tutkimuksesta.
Kokonaisvaikutukset kansantalouteen olisivat kuitenkin vähäiset.
Hiilitulleilla tarkoitetaan maksua, joka jatkossa pitäisi maksaa tiettyjen isoja päästöjä aiheuttavien tuotteiden tuonnista EU:n alueelle.
Tullimaksut iskisivät rauta- ja terästuotteisiin, alumiiniin, lannoitteisiin ja sementtiin sekä sähköön, joista viimeinen ei ollut mukana Etlan laskelmissa.
Tarkasteltujen tuotteiden tuonti EU:n ulkopuolelta Suomeen vähenisi yhteensä noin neljänneksellä, tutkimuksessa arvioidaan.
Suurimmat vaikutukset tulisivat raudan ja teräksen sekä lannoitteiden tuonnin vähentymisestä. Niissä Suomen tärkein yksittäinen tuontimaa on tähän asti ollut Venäjä.
Koko unionin tasolla vaikutukset olisivat suurempia, sillä koko EU-alueelle tuovat maat ovat keskimäärin saastuttavampia kuin Suomeen tuovat maat. Venäjä on myös muualla Euroopassa hiilitullin piirissä olevien tuotteiden tärkeä tuontimaa.
Teollisuudessa hyötyjiä ja kärsijöitä
Osaltaan Suomi myös hyötyisi hiilitulleista, sillä Suomi on itse merkittävä teräksen ja raudan valmistaja. Maa voisi parantaa asemiaan EU:n sisämarkkinoilla, sanoo Etlan tutkimusjohtaja Tero Kuusi.
– Kun EU:n ulkorajalle tulee tullimuuri, Suomi pystyisi meidän analyysimme mukaan saamaan teräsmarkkinoista isomman siivun, ja tämä näkyy positiivisesti, Kuusi sanoo.
Hyötyjiä olisivat ne teollisuuden sektorit, jotka itse valmistavat hiilitullin piirissä olevia tuotteita EU-markkinoille, Kuusi sanoo. Myös hyötyjien tarvitsemien välituotteiden valmistajat saisivat osansa positiivisista puolista.
Kärsijöiksi jäävät puolestaan ne, jotka tarvitsevat rautaa, terästä, alumiinia, lannoitteita tai sementtiä omassa tuotannossaan, sillä näiden tuotteiden hinnat Suomessa ja Euroopassa nousisivat hiilitullien myötä.
– Näistä suurimpia ja näkyvimpiä aloja ovat konepajateollisuus ja elektroniikkateollisuus, joissa erityisesti terästuotteet ovat tärkeitä, Kuusi sanoo.
Yksittäisille aloille hiilitullit voivat tarkoittaa jopa kymmenien prosenttien pudotusta tuonnissa, mutta talouden isoa kuvaa ne eivät yksin heilauta.
Kuusen mukaan tullit on määritelty niin rajalliselle määrälle tuontituotteita, että vaikutukset bruttokansantuotteeseen olisivat vain prosentin murto-osia.
Hiilitulli ei ole täysin aukoton muuri
Hiilitulleilla halutaan kannustaa kolmansia maita vihreämpään teollisuuteen, saavuttaa tasaisempi markkinatilanne EU-alueella ja estää niin sanottu hiilivuoto.
Hiilivuoto tarkoittaa sitä, että suuripäästöinen tuotanto siirtyy maihin, joissa ilmastopolitiikka on löysempää eikä päästöistä tarvitse maksaa – toisin kuin EU:ssa.
Hiilitullit käytännössä asettaisivat myös unionin ulkopuolisille päästöille hinnan silloin, kun hiilitullituotteita tuodaan EU-markkinoille. Näin yritykset olisivat tasaveroisemmassa kilpailutilanteessa EU-markkinoilla.
Etlan ja Syken tutkijat arvioivat, ettei tullien rajaus sementtiin, alumiiniin, rautaan ja teräkseen sekä lannoitteisiin kuitenkaan ole täysin ongelmaton.
Iso haaste on, etteivät hiilitullit yllä lopputuotteisiin asti.
Esimerkiksi alumiinia tai terästä hyödyntävä tuote voidaan valmistaa EU:n ulkopuolella ja tuoda sitten unionin alueelle ilman maksua, jolloin päästöistä ei käytännössä tarvitse maksaa.
Se voi luoda kilpailuedun saastuttavalle tuonnille EU:hun, Kuusi sanoo.
– Ratkaisuna tietysti on, että tullia jossain vaiheessa laajennetaan. Mutta monimutkaisemmat tuotteet myös vaikeuttavat prosessia aika paljon. Kestää pitkään, ennen kuin tämä järjestelmä saadaan kunnolla käyntiin.
Ilmastopuhtaat ja -likaiset markkinat?
Toinen hankaluus liittyy tutkijoiden mukaan EU:n vientiin ja ilmaisten päästöoikeuksien poistumiseen.
Hiilitullit poistaisivat asteittain niin sanotut ilmaiset päästöoikeudet. Niitä on jaettu siksi, että yritykset olisivat paremmassa asemassa käydessään kauppaa kansainvälisillä markkinoilla, joilla kaikki eivät maksa päästöistä.
Ilmaisjaon poistuminen voi synnyttää tilanteen, jossa vienti ei ole kilpailukykyistä suhteessa suurempipäästöiseen tuotantoon EU:n ulkopuolella, Kuusi sanoo.
– Tämä saattaa jakaa markkinoita niin, että suuripäästöinen tuotanto jakautuu enemmän EU:n ulkopuolelle ja puhdas tuotanto keskittyy EU:hun, ja se on tietysti globaalissa mielessä huono ratkaisu.
Kuusen mukaan ongelmaa voisi torjua esimerkiksi suuntaamalla tukia vihreän teknologian kehittämiseen EU:ssa. Paitsi että se helpottaisi siirtymää puhtaaseen tuotantoon unionin sisällä, Kuusi uskoo hyötyjen valuvan myös unionin ulkopuolelle.
Hiilitullit ovat osa EU:n valtavaa Fit for 55 -ilmastopakettia.
Tullimaksuja alettaisiin komission ehdotuksen mukaan kerätä vuonna 2026. Ennen sitä olisi kolmivuotinen siirtymäkausi, jonka aikana yrityksiltä kerättäisiin tietoja maksujen perusteena olevista päästöistä.
Lue myös:
Saastuttajan piti maksaa, mutta 40 prosenttia päästöoikeuksista jaetaan edelleen ilmaiseksi