Hanna-Maria Seppälän kansainvälinen kilpaura on ollut yhdistelmä suuria voittoja, mutta myös raskaita hetkiä. Tytärtään alusta saakka valmentanut Mirjami Seppälä muistaa vuodet tarkasti.
– Parhaimpia hetkiä olivat maailmanmestaruus sekä Pekingin neljäs sija. Myös lyhyen radan kisoista tuli useampia voittoja ja muita mitaleita. Alku kävi aika nopeasti, kun ensimmäinen maailmanmestaruus tuli jo 18-vuotiaana. Silloin mentiin koko ajan vain eteenpäin, muistelee Mirjami Seppälä.
– Vaikeita aikojakin on ollut. Emme osanneet hoitaa maailmanmestaruusvuotta kunnolla. Se meni vähän sekavassa mielentilassa, ja sitten tuli selkäongelmia. Vuonna 2008 hän oli taas hyvässä kunnossa ja ongelmat oli saatu selätettyä. Aikaa myöten kremppoja on tullut lisää, milloin mitäkin.
Viime vuosien menestys olisi voinut olla valmentajan näkökulmasta parempaa, sillä kaksikko teki töitä tosissaan. Viime vuosien arvokisamitalit ovat tulleet viesteistä.
– Koko ajan oli jonkinlaista vastusta, eikä vuodet menneet niin hyvin kuin toivottiiin. Rion olympialaisiin lähdettiin sillä mielellä, että sieltä olisi tullut enemmän. Nyt hän ei päässyt edes uimaan omia lajejaan. Viimeiset vuodet meni vähän penkin alle.
Äiti-Seppälän näkökulmasta tyttären uran lopettaminen on muutos koko perheelle.
– Tämä on kestänyt lähes koko elämän. Hän ei ollut kovin vanha kun aloitettiin ja tämä on ollut osa koko meidän elämää. Tämä on muutos koko perheelle. Nyt hän voi keskittyä täysipainoisesti muuhun elämään. Hän ei lopeta kokonaan kilpailemista, ja saattaa osallistua kansallisiin kisoihin.
Hanna-Maria Seppälästä on tullut vuosien aikana suomalaisen naisurheilun ja uinnin esikuva. Minkälaisia ajatuksia se herättää valmentaja-äidissä?
– Toki olen hänestä ylpeä. Olen oikein tyytyväinen tähän, Mirjami Seppälä päättää.