Keskiviikkona julkisuuteen tullut rytmisen voimistelun maajoukkueen ex-päävalmentajaa Laura Ahosta koskeva kurinpitotapaus on puhuttanut yli lajirajojen ja järjestökentän. Ahosen ja toisen valmentajan epäillään toimineen epäasiallisesti nuoria, jopa alaikäisiä maajoukkuevoimistelijoita kohtaan vuosien ajan.
Yle Urheilun haastattelemat urheilijat kertovat nöyryyttämisestä, kiusaamisesta ja laihduttamaan painostamisesta. Moni entinen maajoukkuevoimistelija kertoo valmentajien toiminnan aiheuttaneen heille pitkäaikaisia ja vakavia terveysongelmia, muun muassa syömishäiriöitä.
Syömishäiriöliiton asiantuntija Katri Mikkilä kertoo, että Syömishäiriöliitto ja Voimisteluliitto tekivät vielä muutama vuosi sitten aktiivista yhteistyötä, joka kuitenkin hiipui koronapandemian alettua.
– Usein yhteydenotot liittyivät johonkin vastaavanlaiseen syömishäiriökohuun. He ovat halunneet osoittaa pitävänsä asiaa tärkeänä ja me tietenkin arvostamme tällaisia yhteydenottoja. Olemme tuottaneet yhdessä materiaalia, jota seurat voivat hyödyntää esimerkiksi valmentajien koulutuksessa.
– Nyt heiltä ei ole pitkään aikaan tullut pyyntöjä meille päin, Mikkilä harmittelee.
Katri Mikkilä pohtii, kuinka monta tapausta pitää nousta esiin, jotta lajikulttuuri muuttuu.
– On surullista, että tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun urheilumaailmasta ja varsinkin voimistelusta nousee näitä syömishäiriötapauksia, aika rankkojakin sellaisia, esiin. Mietityttää, kuinka paljon lievempiä tapauksia tapahtuu, jotka eivät koskaan nouse otsikoihin.
Fokus enemmän suoritukseen kuin painoon
Katri Mikkilä haluaisi ohjata fokusta enemmän itse suoritukseen kehon koon ja painon sijaan.
– Olisi syytä pohtia, kuinka iso merkitys painolla oikeasti on ja kuinka paljon kyse on pölyttyneistä käsityksistä siitä, minkälainen on voimistelijan keho tai urheilullinen keho. Jos lajin vaatimukset ovat ristiriidassa ihmisen luontaisen painon kanssa, silloin ei ehkä ole suorituskykyä eikä terveyttä edistävää, eikä myöskään kestävää pyrkiä jatkuvasti alhaisempaan painoon, Mikkilä sanoo.
Ylen haastattelemat voimistelijat kertoivat, että viikoittaiset tai jopa useamminkin tehtävät punnitukset aiheuttivat heille pakonomaista tarvetta laihduttaa. Voimistelijoiden ajatukset pyörivät pelkästään painon tarkkailun, laihduttamisen ja syömisen ympärillä. Haastateltavat kokivat, että laihuus ja painon pudottaminen oli ehto joukkueen kokoonpanoon pääsemiselle.
Maajoukkueen päävalmentajana tammikuuhun 2022 toiminut Ahonen myöntää punnitukset ja puuttumisen joidenkin urheilijoiden painon nousuun, mutta kiistää kommentoineensa valmennettaviensa painoa epäasiallisesti.
Voimisteluliiton ilmoituksen mukaan osalle voimistelijoista suositeltiin 1400 kilokalorin tai 1600 kilokalorin ruokavaliota, vaikka harjoitustunteja kertyi nuorille urheilijoille viikossa noin 30. Katri Mikkilä ihmettelee tiuhaan tehtyjä punnituksia ja vähäenergiaista ruokavaliota.
– Nämä kalorimäärät kuulostavat hyvin vähäisiltä ja riittämättömiltä. Kaipaisin lisää ymmärrystä painon luontaisille muutoksille esimerkiksi vuorokauden, viikon ja kuukauden sisään erityisesti menstruoivilla urheilijoilla. Kuukautiset vaikuttavat painoon ja saavatkin vaikuttaa. Painon kurinalainen kyttääminen tuskin on perusteltua missään lajissa, Mikkilä sanoo.
Onko hoikkuus kauneutta?
Rytmisen voimistelun sääntöjen mukaan ulkonäöllä ei ole vaikutusta urheilulliseen menestykseen. Laura Ahonen perusteli punnituksia lajin vaatimuksilla huipputasolla. Suomen urheilun eettisen keskuksen (Suek) selvityksen perusteella Ahonen on silti kokenut, että joukkueen yhdenmukaisuudella ja urheilijoiden fyysisillä ominaisuuksilla on käytännössä vaikutusta tuloksiin.
Ahonen totesi Yle Urheilulle lähettämässä sähköpostivastauksessaan, että Kansainvälisen voimisteluliiton säännöstössä lukee, että joukkueen jäsenten tulee edustaa ”yhtäläistä kauneutta”.
Syömishäiriöliiton Katri Mikkilä toivoo, että voimistelupiireissä keskusteltaisiin ulkoisen olemuksen ja kehon koon arvottamisesta.
– Minua huolettaa eniten se, että tietynlaista kehoa arvotetaan korkeammalle kuin toista, ja miten valmentajat ovat viitanneet lajissa oleviin arvostelukriteereihin. On varmasti niin, että kaikkeen ei pystytä vaikuttamaan, Mikkilä sanoo.
Mikkilä kyseenalaistaa Ahosen tulkinnan joukkueen ”yhtäläisestä kauneudesta”.
– Onko vuonna 2022 kriittisesti tarkastellen kestäviä perusteluita sille, miten kauneutta liitetään hoikkuuteen? Mikkilä kysyy.
Ylilääkäri vaatii päivitystä painopuheeseen
Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen (Kihu) ja Olympiakomitean ylilääkäri Maarit Valtonen vaatii blogikirjoituksessaan kulttuurinmuutosta rytmiseen voimisteluun.
Valtosen mukaan rytmisen voimistelun haasteena painopuheen kannalta on, että urheilu-uran huippuvaihe saavutetaan hyvin nuorena ja se, että laji on erittäin ulkonäkökeskeinen. Siksi aikuisten vastuu on suurempi kuin sellaisissa lajeissa, joissa urheilijat ovat huipulla 25–30-vuotiaina.
– Sallittu paino- ja ruokapuhe 2022 on erilaista kuin menneinä vuosikymmeninä ja siihen on vahvat perustelut. Perustelut löytyvät inhimillisyydestä, suorituskyvystä ja terveydestä, mutta ennen kaikkea siitä, että nuorella tulee olla rauha kasvaa ja kehittyä ilman aikuisten kantamia vääristyneitä ja vanhentuneita käsityksiä painosta, Valtonen totesi blogissaan.
Urheilu on aina riski syömishäiriöille
Valtonen kirjoittaa blogissaan tutkimusten osoittavan, että 25 prosenttia suomalaisista naisurheilijoista rajoittaa syömistään ja 7–15 prosentilla naisurheilijoista on syömishäiriö.
Mikkilän mukaan syömishäiriöiden yleisyysluvut ovat parhaimmillaankin vain hyviä arvioita totuudesta.
– Uskallan väittää, että lukema voimistelussa on varmasti isompi kuin 7–15 prosenttia. Tiedetään, että urheilu on aina riski syömishäiriöille. Esteettiset lajit, kuten voimistelu, ovat erityisesti riskilajeja, Mikkilä sanoo.
Katri Mikkilän mukaan Syömishäiriöliitto pitää Valtosen kannanottoa tärkeänä. Monella syömishäiriön takia hoitoon hakeutuvalla on urheilutaustaa. Esteettiset lajit, kestävyyslajit ja painoluokkalajit ovat korostetusti edustettuna, mutta Mikkilän mukaan mikään laji ei suojaa syömishäiriöltä.
Ihmisoikeusliiton Älä riko urheilua -kampanja on puuttunut urheilun ihmisoikeusasioihin ja pyrkinyt kitkemään esimerkiksi rasismia, kiusaamista ja syrjintää urheilusta. Mikkilä toivoo, että vartaloon ja ulkonäköön liittyvään kommentointiin puututtaisiin hanakammin.
– Keho- ja painokommentointi voi olla yhtä lailla rikkovaa kuin moni muukin epäasiallinen käyttäytyminen urheilussa, mitä on upeasti nostettu esiin. Monella lajilla on peiliin katsomisen paikka, ja haluan uskoa, että näin tapahtuu.