Kun aloin selvitellä juttuvinkkiä voimistelusta ja tieto tapauksesta lisääntyi, täytyy myöntää, etten yllättynyt. Olen seurannut voimistelua pelkästään työni kautta yli kymmenen vuotta. Kulissien takaa on kuulunut tarinoita jo useamman vuoden ajan ja joidenkin voimistelijoiden silminnähden kuihtunut olemus on huolestuttanut. Todellisuus oli vielä karumpi, kuten keskiviikkona julkaistusta jutustamme selviää.
Pelon ja vaikenemisen ilmapiiri lajin ympärillä on ollut vahva. Moni on ollut ”voimistelukuplassa”, jossa toleranssi nousee ja vaarana on sokeutua. Pientä lajia on haluttu suojella, eikä kukaan ole halunnut leimautua häiriköksi tai silmätikuksi. Riskiä siitä, että vaikeista asioista avautuminen vaikuttaisi uraan tai kohteluun, ei ole haluttu ottaa.
Rytmisen voimistelun MM-kisoissa Bakussa vuonna 2019 Suomen joukkue seisoi haastattelussa suorituksensa jälkeen. Muistan miettineeni, miksi kauniit, nuoret naiset, huippu-urheilijat, ovat niin ilottomia ja elottomia uransa huippuhetkellä arvokisoissa. Nyt tiedän syyn. Osa heistä kertoo olleensa lähes syömättä ja juomatta pari viikkoa ennen kisoja. Arvokisoihin valmistautuessa päässä ei pyörinyt kisasuoritus vaan se, putoaako paino tarpeeksi.
Voimistelijoiden mukaan tärkeintä oli se, että joukkue oli tarpeeksi laiha. Osa tytöistä voi huonosti, mutta silti joukkue haki tosissaan paikkaa olympiakisoihin.
Miten kukaan voi lähteä kisoihin ja odottaa pärjäämistä, jos taustatilanne on tällainen? Miten joukkue voisi yltää huippusuorituksiin, jos energiatasot ovat alhaalla, keho on rikki ja ajatukset jossain muualla kuin urheilusuorituksessa?
Suomen kaltainen sivistynyt maa tuskin haluaa, että siniristilippua edustusasussaan kantavassa maajoukkueessa on urheilijoita, jotka eivät ole terveitä.
Pettymys on se, miten vähän liittotasolla on opittu viime vuosien häirintätapauksista. Rytmisen maajoukkueen tapahtumista on ollut liitossa tieto jo vuodesta 2018, mutta silti tilanteen on annettu jatkua. Tätä kritisoi voimakkaasti opetus- ja kulttuuriministeriön nuoriso- ja liikuntapolitiikan osaston ylijohtaja Esko Ranto torstaina Yle Urheilun haastattelussa.
– Voimisteluliitollahan on aivan erinomaiset dokumentit. Asiakirjojen tasolla vastuullisuuskysymykset on hoidettu hyvin. Vastaavatko asiakirjat ja käytännön toimenpiteet toisiaan? Sitä haluamme selvittää, Ranto sanoi kerrottuaan, että ministeriö tekee asiasta liitolle selvityspyynnön.
Jälleen kerran näyttää olevan tärkeää hoitaa asia sisäpiirissä, piilossa muilta. Liiton vastuulla on pitää huolta, että lajin sisällä työskentelevät vastuulliset ihmiset ja ympäristö on urheilijoille turvallinen. On helppo pitää puheita, tehdä selvityksiä ja järjestää koulutuksia, mutta tärkeintä olisi toimia urheilija ja terveys edellä.
Voimisteluliitto on kommentoinut tapausta hyvin niukasti ja vedonnut kurinpitotapauksen keskeneräisyyteen. Toiminnanjohtaja Maria Laakso ja puheenjohtaja Kaisa Vikkula ovat olleet tietoisia ainakin yhden maajoukkuevoimistelijan kokemuksista helmikuusta 2018 lähtien. Silloin uransa lopettaneen voimistelijan vanhemmat kertoivat tyttärensä kokemuksista ja maajoukkueen tapahtumista Voimisteluliitolle.
Vanhemmat lähestyivät asiassa myös ministeriötä ja Olympiakomiteaa. Ylijohtaja Ranto kertoo, että ministeriö piti silloin palaverin Voimisteluliiton kanssa.
– He lupasivat, että asia pannaan kuntoon. Siitä on kulunut neljä-viisi vuotta. Meillä on ollut tiedossa, että kurinpitoasia on vireillä. Liitoissa pitää olla toimivat menettelyt. Voimisteluliitossa on kestänyt kohtuuttoman kauan, Ranto sanoo.
Yle Urheilun tietojen mukaan Voimisteluliitto palkkasi Laura Ahosen jatkamaan rytmisen maajoukkueen päävalmentajana kesällä 2021, vaikka prosessi Suekissa oli jo alkanut.
Syksyllä 2021 Voimisteluliitto haki Ahoselle opetus- ja kulttuuriministeriön kultaista ansioristiä, vaikka Suekin selvitys oli jo käynnissä. Ahonen sai suomalaisen liikuntakulttuurin ja urheilun parissa ansioituneille henkilöille myönnettävän ansiomerkin keväällä 2022. Maalis-huhtikuussa Ahosen tapaus oli ollut jo kuukausia Voimisteluliiton kurinpitovaliokunnassa.
Tapausta väistelee myös Laura Ahosen työnantaja, helsinkiläinen voimisteluseura Elise Gymnastics, jossa hän toimii valmennuspäällikkönä. Myös Ahosen apuna maajoukkueessa toiminut toinen valmentaja toimii Elisessä.
Seuran toiminnanjohtaja ja puheenjohtaja eivät ole vastanneet Yle Urheilun haastattelupyyntöihin. Torstaina seura lähetti jäsenilleen hallituksen allekirjoittaman tiedotteen, jonka mukaan epäasiallisesta toiminnasta epäillyt valmentajat saavat jatkaa valmentamista seurassa.
Seura toteaa, ettei heillä ole ollut syytä asettaa Ahosta tai valmentajaa väliaikaiseen toimintakieltoon, koska Voimisteluliiton kurinpitovaliokuntakaan ei ole siihen päätynyt. Elisen mukaan heille ei ole tullut yhteydenottoja Ahosen tai toisen valmentajan käytöksestä.
Rytminen voimistelu on kurinalaisuutta ja kovaa harjoittelua vaativa laji. Lajikultturissa on vahvoja kaikuja sen suurmaasta, Venäjältä. Osa suomalaisvalmentajista on saanut oppinsa venäläisvalmennuksessa, mikä heijastelee heidän toimintaansa. Vuonna 2022 tiedetään jo paremmin.
Urheilijoiden nöyryyttäminen ja epäasiallinen käytös eivät ole oikein missään lajissa, missään tilanteessa. Yle Urheilun haastattelemien voimistelijoiden mukaan Ahosen metodit olivat vanhoilliset ja ankarat. Moni hänen opissaan ollut voimistelija kertoo henkisistä ja fyysisistä ongelmista.
Nyt kun vahinko on tapahtunut, on liiton aika ottaa vastuu ja myöntää virheensä. Näin vakavaa tapausta ei voi kukaan kaunistella, vähätellä tai painaa villaisella. Kaltoin kohdelluille urheilijoille pitää tarjota konkreettista apua ja tukitoimia. Heistä osa pohtii, mihin työhön pystyy tulevaisuudessa, kun keho on edelleen rikki ja mieli sirpaleina.
Lajin toimintakulttuuri on käytävä perusteellisesti läpi ja mietittävä, millä lailla rytmistä voimistelua voi Suomessa harrastaa turvallisesti ja tavoitteellisesti. Nyt ei tarvita selvityksiä vaan konkreettisia toimenpiteitä. Urheilun pitäisi antaa enemmän kuin ottaa.
Tämän tarinan sankareita ovat rohkeat voimistelijat, jotka halusivat kertoa kokemuksensa. Urheilijat toivovat, että kukaan pieni voimistelija ei joutuisi urallaan kokemaan samaa kuin he. He haluavat, että rytmistä voimistelua voisi harrastaa korkealla tasolla terveenä, ilman ahdistusta ja loppuelämän arpia. Rakkaus lajiin ei katoa helposti.