Joulupukki tulee, mutta onko se oikea joulupukki?
Samalla kun joissain perheissä joulupukkimyytti on totisinta totta, toisille se on pelkkää yhteistä leikkiä. Mutta saako lapsille puhua palturia joulupukista, kun rehellisyys muutoin on vaikeina aikoina arvossaan?
Asiantuntijoiden mukaan lujastakaan uskosta joulupukkiin on varsin harvoin harmia.
Helsingin yliopiston varhaiskasvatuksen professorin Arniika Kuusiston mukaan kyse on pitkälti arvoista ja perinteistä, jotka vanhemmat haluavat lapsilleen siirtää.
– Jos aikuiset ovat omassa lapsuudessa ajatelleet, että on ihana uskoa joulupukkiin, on helppo ymmärtää, että silloin sitä arvoa ja perinnettä haluaa siirtää omillekin lapsilleen.
Liian tosissaan joulupukkimyyttiä ei Kuusiston mukaan silti kannata ottaa. Hänen omassa tutkimusaineistossaan lapset itse totesivat, että ”leikissä kaikki on totta”.
– Itse ajattelen, että ehkä se voisi riittää. Samalla tavoin omassa lapsuuden kodissani sanottiin aina, että joulupukki on leikki, jota leikitään joulunaikaan.
Pitkän uran lastenpsykiatrian erikoislääkärinä tehnyt, lasten ja nuorten psyykkisen kehityksen ja mielenterveyden asiantuntija Jari Sinkkonen on samoilla linjoilla.
– Tarina joulupukista on sellainen hyvässä mielessä jaettu fantasia, en millään oikein jaksa uskoa, että siitä olisi hirveästi haittaa.
Kun totuus paljastuu, saattaa lapsen luottamus vanhempiin romuttua
Joulupukkipuijausta ja sen vaikutusta lapsiin on tutkittu akateemisissa tutkimuksissa muun muassa Yhdysvalloissa ja Australiassa.
Tutkimusten mukaan monelle lapselle voi olla jopa traumaattinen kokemus menettää usko joulupukkiin ja ylipäänsä saada selville, että aikuiset ovat huijanneet asiasta. Syksyllä julkaistun amerikkalaistutkimuksen mukaan lapsen luottamus vanhempiin romahti usein myös muissa asioissa sen jälkeen kun lapselle selvisi totuus joulupukista.
Tutkimuksen mukaan pahinta oli, jos vanhemmat vain möläyttivät totuuden lapsille.
– Jos lapsi uskoo joulupukkiin, fiksuinta olisi paljastaa totuus hieman vaivihkaa. Ikään kuin kylvämällä epäilyksen siemen lapselle itselleen.
Mielekkäintä Kuusiston mukaan olisi, jos lapsille sanottaisi alun perinkin joulupukin olevan koko perheen yhteinen jouluajan leikki.
– Eihän muidenkaan satuhahmojen uskotella lapsille olevan todellisia, eikä se vaikkapa Frozenin tai Harry Potterin taikalumoa ole lasten leikeissä vähentänyt.
Toisaalta se, että uskottelu paljastuu valheeksi, voi olla tutkimusten mukaan myös hyödyllinen oppitunti lapsille.
– Nurja puoli on se, että vanhemmat ovat se pahis. Luottamus vanhempien sanaan voi mennä hetkeksi myös muissa asioissa, Kuusisto sanoo.
Pahinta on olla viimeinen, joka saa tietää totuuden
Lapsen kannalta hankalinta on olla se vertaisryhmän viimeinen, joka saa tietää totuuden.
– Jos totuus paljastuu vaikkapa kavereilta tai kodin ulkopuolelta, se voi aiheuttaa vahvoja epäreiluuden kokemuksia, että miksi minulle on valehdeltu, Kuusisto sanoo.
Hän heittäisi jouluasioissa silti liiallisen järkiperäisyyden romukoppaan.
– Olisihan se nyt aivan kauheaa, jos edes lapsena tai jouluna ei saisi nauttia taiasta ja tavanomaisuudesta, joka joulusta kumpuaa.
Koko lähisuvun heittäytymisessä joulupukkileikkiin on Kuusiston mukaan myös myönteisiä mahdollisuuksia.
Joulun taikaan heittäytyminen ei kuitenkaan edellytä, että lapsille valehdellaan pukin olemassaolosta.
– Elämyksellisyys ja yhteinen aika ovat tärkeitä irtiottoja arjesta kaiken ikäisille, ei vain lapsille vaan koko perheen hyvinvoinnille. Se toimii vastapainona arjen puurtamiselle ja myös monelle huolelle, joita elämässä muuten kohtaamme. Siihen tarkoitukseen riittää, että leikissä taika on totta.