LAHTI. Lauri Vuorisen uran ensimmäinen maailmancupin palkintosija ei olisi voinut olla ikimuistoisempi.
Kolmossija niukalla venytyksellä. Hetkeä aiemmin elämänkumppani Johanna Matintalo oli tuonut Suomen naiset kakkoseksi. Tämän päivän Vuorinen muistaa varmasti vielä pitkään.
Myös Matintalo eli vahvasti mukana tapahtumissa kihlattunsa kisan aikana. Entinen 800 metrin juoksija kirmasi onnittelemaan ensimmäisenä Vuorista.
Pariviesteissä yleensä se ensimmäinen onnittelija on parivaljakon toinen osapuoli.
– En tiedä, oliko oikein, että olin ennen Iivoa. Kun ei näkynyt Iivoa, käytin tilaisuuden hyväksi, Matintalo naureskeli.
Iivo Niskaselle kävi pieni kömmähdys.
– Olin painamassa verkkoaitojen läpi, kun ei löytynyt reikää, mistä tulla. Oli haastavia reitin valintoja. Ei Jukolaan näillä suorituksilla. Yleisö hurraa, mutta itse ei löydä rastille, hyväntuulinen Niskanen heitti.
Matintalo ei osannut sanoa, maistuuko hänen vai miesten podiumi paremmalta.
– Laurille se on uran ensimmäinen, joten se on tosi iso juttu. Lämmittää yhtä paljon kuin omakin podium. Olen nähnyt hänen matkaansa kuitenkin niin pitkään.
Ääni käheänä
Matintalolle kyseessä oli vasta uran toinen parisprintti. Heti toisessa hän pääsi maistamaan menestystä.
Hänelle sekä Krista Pärmäkoskelle talvi on ollut hankala.
– Meillä kummallakaan ei ole ollut helpoin kausi. Maistuu makealta onnistua yhdessä, kun molemmilla on ollut vaikeaa.
Vuorinen oli kisan jälkeen helpottuneen oloinen. Canmoren sprintissä hän oli palkintokorokesijataistossa mukana, mutta oli neljäs.
Se on hänen uransa paras sijoitus henkilökohtaisessa kisassa.
– On ollut monta kertaa sellainen fiilis, että voi riittää podiumiin jollain matkalla. Oli hienoa, että se tuli nyt. Helpottaa.
Vuorisen ääni oli haastattelualueella käheänä. Ensimmäinen palkintokorokesija sai hänet karjumaan.
Kannustus oli molempien kisojen ratkaisuhetkillä korvia huumaavaa.
– En huomannut sen loppusuoran aikana, kuinka paljon yleisö huusi. Kun makasin maalissa maassa, tajusin yleisön reaktion, Vuorinen kertoi.