Yleisurheilun EM-kisat Ylen kanavilla 7.6.–12.6. Katso aikataulut ja lähetystiedot tästä linkistä.
KUORTANE. Rälläkkä pärähtää käyntiin keihäänheiton lajivalmentajan Petteri Piirosen käsissä Kuortaneen urheiluhallin kupeessa. Hallin kuuluisalla heittopaikalla on tehty vuosikymmenien aikana runsaasti lajiin liittyvää tutkimustyötä.
– Ei kylläkään muistaakseni tällaista, naurahtaa Piironen alkaessaan leikata katki ambulanssinkeltaiseksi maalattua keihästä, jota kiertää spiraalimainen liila nauha.
Pian rälläkän akku tyhjenee. Piironen hakee hallin kiinteistöhuoltajalta rautasahan, jolla hänen valmennettavansa, nuorten maailmanmestari Janne Läspä alkaa sahata Nordic Sportin valmistamaa Valhalla Medium -keihästä paloiksi.
Kuortaneen GP-kisoissa aikanaan käytetty, joskus noin 1 000 euroa maksanut yksilö on sittemmin hajonnut heittokelvottomaksi, ja Piironen urheilijoineen tekee sille Yle Urheilun pyynnöstä ruumiinavauksen.
Tätä keihäsmallia on syytä tutkia tarkemmin, koska sillä on tehty ylivertaisesti eniten huipputuloksia maailmassa.
Valmistajien kilpavarustelua
Keihäänheiton historia on myös suuresti lajissa käytettyjen välineiden ja niihin liittyvän salatieteen ja tuotekehityksen historiaa.
Bud Held keksi aikanaan niin kutsutun liitokeihään. Sen tuotekehitys saavutti päätepisteensä, kun Uwe Hohn heitti 1984 Itä-Berliinissä 104,80 ja keihäs laskeutui lähes korkeushyppypaikalle. Nyttemmin niin kutsuttua golfpalloefektiä eli pieniä ilmataskuja hyödyntäneet liitokeihäät on kielletty.
Ruotsalaisen, nykyään Nordic Sportina tunnetun Sandvikenin teräskeihäät hallitsivat markkinoita ja arvokisoja pitkään 1960–80-luvuilla.
Unkarilaisen olympiavoittajan Miklos Nemethin nimikkomerkki oli vielä viime vuosina saksalaisten ja tšekkiläisten huippuheittäjien suosiossa.
Jan Zelezny taas heitti 1996 voimassaolevan ME:n 98,48 amerikkalaisella OTE Tailwind -keihäällä. Puolasta löytyy Polanik-niminen valmistaja, jonka tuotteet ovat suosittuja etenkin harjoituskäytössä.
Suomalaisella, sittemmin konkurssin teheellä Onewayllä oli oma, lupaava keihäsprojektinsa 2010-luvulla, mutta tuotantoon väline ei ehtinyt. Amerikkalainen liitokeihäsaikakauden ME-mies Tom Petranoff valmistaa nimissään keihäitä.
Tero Pitkämäki heitti parhaat tuloksensa Nordic Champion -malliston hiilikuituyksilöllä, jonka perään kisapaikoilla kuolasi joukko muitakin hyviä heittäjiä. Pitkämäen monivuotinen päävastustaja Andreas Thorkildsen taas valitsi telineestä lähes aina Nordic Air Gliderin.
– Andreas ei halunnut heittää samalla mallilla kuin Tero, kertoo Dennis Österberg, jonka Yle Urheilu tapaa Helsingissä.
Ruotsalainen on Nordic Sportin pääomistaja ja toimitusjohtaja. Hän tietää kaiken keihäästä, jota Piironen ja Läspä pätkivät Kuortaneella. Keihäät, kuten muutkin yleisurheilun heittovälineet, ovat tarkoin säänneltyjä tuotteita. Miesten keihään tulee painaa vähintään 800, naisten 600 grammaa. Miesten keihään mitta on 260–270 senttiä, naisten 220–230 senttiä.
Miesten keihään painopisteen tulee sijaita 90–106 sentin etäisyydellä välineen metallikärjestä, naisten 80–92 sentin. Keihäät lähtevät aina tuotantolinjalta 5–7 grammaa ”ylipainoisina”, koska mekaaninen kulutus harjoituksissa ja kisoissa keventää niitä aavistuksen. Pinnan tulee olla täysin sileä.
Yllä oleva taulukko kertoo, että vaikka heittovälineitä koskevat tiukat säännöt, mittaukset ja standardit, niidenkin kilpajuoksussa joku valmistaja on aina askeleen edellä.
Erityisesti Max Dehningin ja Timothy Hermanin suoritukset olivat aivan häkellyttäviä oman tason ylityksiä. Kumpikin nakkasi haamuheittonsa Valhallan Medium-mallilla, kun saman tuoteperheen täyshiilikuituinen Hard-malli oli osoittautunut varsinkin Dehningin epävarmalle tekniikalle liian ankaraksi välineeksi.
Vertaus uima-asuihin
Tero Pitkämäki ei ehtinyt 2018–2019 markkinoille tulleilla Nordic Valhalla -malleilla kilpailla, mutta on testannut niitä aktiiviuransa jälkeen. Hän korostaa, ettei ole Nordic Sportiin minkäänlaisessa liiketoimintasuhteessa, kuten ei ole lajivalmentaja Piironenkaan.
– Valhalla antaa irrotusvaiheessa keihään huonoa asentoa anteeksi. Se ikään kuin korjaa lentoradan itsestään hyvin nopeasti, mikä taas pitää keihään pidemmän aikaa lakipisteessä ennen kuin se alkaa pudota.
Keihään veto- ja irrotusvaihe ei ihmisen tekemänä koskaan ole täysin symmetrinen, ja siksi sekä Piironen että Pitkämäki suhtautuvat skeptisesti keihästykillä saatuihin tutkimustuloksiin.
– Valhalla on sille epäsymmetrialle armollinen. Vanhat hiilikuitukeihäät eivät todellakaan olleet, Pitkämäki kertoo kokemuksesta.
Kilpailijat ajavat kiinni
Hän arvelee, että ruotsalaisyhtiön etumatka ei ole ikuinen.
– Tuollainen dominanssi on välineissä tyypillisesti noin vuosikymmen. Sitten kilpailija keksii jotain vielä fiksumpaa.
Pitkämäki sanoo, ettei absoluuttisen tarkasti tiedä, mihin ruotsalaiskeihään huippuominaisuudet teknisesti liittyvät, mutta hän arvelee niiden perustuvan keihään jäykkyyden onnistuneeseen säätelyyn massajakauman avulla sekä lukemattomien testien tuomaan tietopankkiin, josta yhtiö ei halua puhua julkisesti.
Dennis Österberg vahvistaa Ilmajoen keihäsketun arvailut.
– Emme laske ulkopuolisia seuraamaan tuotantoprosessia. Kamerat on tehtaalla kielletty, jotta kukaan ei näe, millaisia koneita ja materiaaleja käytämme. Pelaamme pienillä toleransseilla, eikä tuotteemme kopiointi ole onnistunut.
Yleisellä tasolla Österberg kertoo, että huippumallit Valhalla Medium ja Valhalla Hard perustuvat paitsi insinöörityöhön myös kenttäkokeisiin, joissa on käytetty apuna urheilijoita ja keihästykkiä. Palautteen avulla yhtiön hiilikuitulankaa aihioputken päälle ompeleviin koneisiin on syötetty käskyt jakaa välineen painoa optimaalisesti keihään eri alueille.
”Keihästykki voittaisi Pariisissa”
– Tykki voittaisi olympiakultaa Pariisissa. Se on lingonnut Hardia 125 metriä. Lähtönopeus oli noin 35 metriä sekunnissa 40 asteen kulmaan, Österberg nauraa.
Hyvin tärkeää kenttätason informaatiota Österberg ja yhtiön tuotekehittäjät saivat 2010-luvun puolivälin jälkeen Etelä-Afrikan Potchefstroomissa perinteisen yleisurheilijoiden talvileirin aikana.
Nordicin ryhmä vei kentälle suuren määrän erilaisia keihäitä, jotka oli maalattu samannäköisiksi.
– Sen jälkeen pyysimme suomalaisia ja saksalaisia heittäjiä arvostelemaan niitä ja arvaamaan, millä he olivat heittäneet. Yllättävän moni arvasi jatkuvasti pieleen. Esimerkiksi Oliver Helander heitti silloin ensimmäisen kerran Valhallaa tietämättä siitä ja onnistui erittäin hyvin.
Helanderin kädessä oli Valhalla Medium NXS -keihäs myös Turun PNG:ssä 2022, kun syntyi oma ennätys 89,83.
Suomesta ruotsalaisyhtiö sai soveltavan matematiikan professorin Lauri Kettusen mukaan myös muuta apua. Sittemmin konkurssiin ajautuneen Onewayn suunnittelema, prototyypiksi ehtinyt hiilikuitukeihäs ei koskaan päätynyt tuotantoon, mutta lupaavan tuotteen mittausraportit menivät Nordic Sportinkin tietoon.
Huippuheittäjä Teemu Wirkkala oli suomalaisprojektin koekaniini. Hän heitti Onewayn keihästä pisimmillään noin 82 metriä.
Välineen erikoisuus oli avattava keula, jonka takana oli nokkaruuvi. Sitä säätämällä massajakaumaa saattoi säätää välineen keskelle tai päihin.
– Uskon, että he ovat Ruotsissa osanneet käyttää informaatiota hyödykseen, Oneway-projektin aivoina toiminut Kettunen arvelee.
Teho ja tekniikka
Nordicin lippulaivamallit poikkeavat toisistaan melkoisesti. Esimerkiksi Johannes Vetter heitti 2020 kaikkien aikojen kakkostuloksen 97,76 Medium-mallilla. Sen valmistuksessa on hiilikuidun lisäksi käytetty pehmeää ja joustavaa lasikuitua, sillä saksalainen on enemmän teho- kuin tekniikkaheittäjä.
– Vastaavasti Neeraj Chopra ja Arshad Nadeem, joilla on erittäin puhdas tekniikka vedossa ja irrotuksessa, voivat hyvin käyttää kokonaan hiilikuidusta tehtyä Hardia, vaikka se on äärimmäisen jäykkä. Sitä kannattaa käyttää vain niiden huippuheittäjien, joilla on erittäin hyvä tekniikka. Malli vastaa keihäänheitossa aika tavalla samaa kuin Armand Duplantisin jäykimmät seipäät, Österberg toteaa.
Harjoituskeihääksi tämä malli on varsin riskaabeli rajun kyynär- ja olkapääkuormituksen takia.
– Ylipäätään suosittelemme urheilijoille, että Valhallan malleilla treenattaisiin hyvin maltillisesti. Ne ovat kuormittavia keihäitä ja ennen kaikkea kilpailuvälineitä, Österberg sanoo.
Österberg korostaa, että keihäiden taloudellinen merkitys kaikkia heittovälineitä valmistavalle Nordic Sportille on pieni, viitisen prosenttia noin 17 miljoonan euron liikevaihdosta. Petteri Piirosen mukaan kalleimpia eli käytännössä käsityönä tehtyjä, 1 100–1 200 euroa maksavia Valhalla-keihäitä myydään Suomeen vuodessa 10–12.
Nordic Sportin päätuote on yleisurheilukenttien infrastruktuuri, kuten moukarihäkit, korkeus- ja seiväshyppytelineet sekä -patjat ja aidat.
– Emme maksa rahaa tuotteisiimme sitoutuneille heittäjille. He saavat sen sijaan keihäitä, Österberg sanoo.
Rooman EM-kisoissa telineestä löytyy miehille järjestäjien puolesta heittopaikalta kaksi Valhalla Medium -mallia ja kaksi Nemethin alumiinikeihäsmallia. Heittäjät saavat tuoda paikalle myös omia, Kansainvälisen yleisurheiluliiton hyväksymiä keihäitään, mutta niitä saavat käyttää siinä tapauksessa kaikki muutkin kilpailijat.
Dennis Österberg harmittelee, ettei yhtiö ole keksinyt naisten keihäänheittoon viisastenkiveä, vaan kilpailijamerkit pärjäävät paremmin.
– Jos naisheittäjien joukossa olisi yhä niin fyysisiä tyyppejä kuin Tiina Lillak, Petra Felke tai Maria Abakumova, jäykkä hiilikuitukeihäämme sopisi heille hyvin.
Läspä voitti keihäällä nuorten MM-kultaa
Palataan Kuortaneen urheiluhallin edustalle, jossa Läspä pätkii rautasahalla keihästä. Kun parhaimmillaan 79,07 heittänyt keskipohjalainen 2021 voitti nuorten MM-kultaa, hän käytti karsinnassa Nemethin alumiinikeihästä ja finaalissa Valhalla Mediumia. Tällainen on keihäänheitossa tyypillistä, sillä harvalla heittäjällä on sitova valmistajasopimus.
Myös sahaussessioon osallistuva vuoden 2022 EM-viitonen Toni Kuusela kertoo käyttävänsä eri merkkejä ja malleja tilanteen ja kunnon mukaan:
– Nemethin keihäät tottelevat parhaiten minun vetoani, joka kauniisti sanoen on löysä ja likainen. Jos käytän Valhallaa, haarukka on 63–83 metriä, ruotsalaisvälineen parhaimmillaan 84,37 metrin päähän heittoviivasta paiskannut Kuusela vitsailee.
Lassi Etelätalon käteen tarttui keihästelineestä Münchenin olympiastadionilla 2022 Nemethin alumiininen Classic 95m -malli 5. kierroksen yritykseen. Tulos oli oma ennätys 86,44 ja pronssimitali. Saksan Andreas Hofmann on heittänyt tätä mallia peräti 92,06.
Piirosta pätkittävän keihään rakenne ei yllätä.
– Tyypillinen hybridi eli usemmasta kuin yhdestä materiaalista valmistettu. Etuosa on valkoista lasikuitua, perä jäykkyydestä päätellen pelkkää mustaa hiilikuitua. Mitä lähemmäs painopistettä mennään, sitä enemmän massaa on pyritty sinne puristamaan. Lasikuitu on vedossa pehmeää ja joustavaa materiaalia, mutta jäykkä hiilikuituperä minimoi keihään värinän ja vakauttaa ilmalennon. Ihan looginen rakenne.
Tykkimaaottelu Suomen nimiin
Tämänkin mallin kilpailijat ovat verstaillaan tietenkin avanneet ja tutkineet, mutta kopiointi ei ole niin helppoa kuin luulisi.
– No siihenhän se täysi vierailukielto Nordicin tehtaalla perustuu. Prosessia ei haluta näyttää, Piironen arvioi.
Dennis Österberg vahvistaa näkemyksen:
– Kopiointia yrittävän kilpailijan täytyisi tarkasti tietää, millaista hiilikuitua tai muuta komposiittia käytämme ja miten tarkalleen kudomme sen. Sitä ei kukaan ulkopuolinen tiedä. Mutta jossain vaiheessa tietää ja tulee rinnalle.
Jääkiekkomaila, tennismaila, pingismaila, kilpapyörä, sukset, biljardikeppi, urheiluase, jalkapallokengät ja niin edelleen. Huippu-urheilijat suhtautuvat tärkeimpiin työvälineisiinsä yleensä erittäin vakavasti.
Lajivalmentaja Piirosen mukaan keihäänheittäjät eivät tapaa olla tästä katsannosta ihan ”uskovaisimmasta” päästä.
– Siinä on aika paljon psykologiaa mukana, mistä se suosikkimalli lopulta tulee.
– Se, mikä parhaiten lentää. Ei siinä muu oikeastaan kiinnosta, Janne Läspä komppaa valmentajaansa.
Kun Piironen kuulee, että Skellefteåssa toimivan Nordic Sportin oma keihästykki on lingonnut Valhalla Hardia 125 metriä, hän toteaa, ettei Ruotsin käteen jää tässä maaottelussa hopeaa kirkkaampaa metallia.
– Kihun testeissä Jyväskylässä pojat laittoivat aikanaan tykkiin vähän väärät säädöt. Keppi lensi 200 metriä, ja se jouduttiin irrottamaan puusta.