If I don't fight in defense, I can't stay here. Eli: Jos et halua puolustaa, tämä ei ole sinun paikkasi.
Elettiin noin vuotta 2007 Kuortaneen urheiluopistolla, ja lentopallomaajoukkueen johtaja Jaana Laurila (nyk. Tulla) oli saanut päävalmentaja Mauro Berrutolta erikoisen tehtävän.
Piti hankkia runsaasti urheiluteippiä, johon pystyisi kirjoittamaan tussilla. Nyt teippi oli kiinnitetty heti harjoituskentän takarajan ulkopuolelle, treenejä varten verryttelevien pelaajien silmien eteen.
Nuori italialainen päävalmentaja näki joukkueessaan valtavan potentiaalin, mutta myös realiteetit. Suomi ei ollut silloinkaan isokokoisin tai fyysisin joukkue, joten kaiken piti lähteä puolustuspelin kautta.
Seurajoukkueiltaan ja perheiltään saamastaan vapaa-ajasta leijonanosan Kuortaneen harjoitusleireillä tai maaottelumatkoilla viettäneet pelaajat hyppäsivät fanaattisen, joukkueelleen kaikkensa antaneen Berruton kelkkaan. Miehen vaatimustasosta kerrotaan edelleen legendoja, joista valtaosa pitää myös paikkansa.
Yhdistävä tekijä
Neljäs sija Moskovan EM-kisoissa 2007 on Suomen joukkuepalloiluhistorian hienoimpia saavutuksia.
Vaatimustaso ei pudonnut, kun päävalmentajaksi pian aktiiviuransa jälkeen tuli Berrutolta valtavasti oppinut Tuomas Sammelvuo, nykyään lajimaailman tulikuuma koutsinimi. Tämän johdolla tuli MM-kisoissa 2014 komea 9. sija.
Yhdistävä tekijä oli joukkueenjohtaja, Lentopalloliitossa 2004–2019 työskennellyt Jaana Tulla, joka palveli sekä Berrutoa että Sammelvuota yli puoli vuosikymmentä äärimmäistä tarkkuutta ja ennakointikykyä vaatineessa tehtävässä.
Kun Olympiakomitea Pariisin historiallisten nollan mitalin olympiakisojen jälkeen ilmoitti, että sekä johtaja Matti Heikkinen että varajohtaja Leena Paavolainen laitetaan ulos huippu-urheiluyksiköstä, tilanne oli erittäin sekava.
Näissä tunnelmissa Olympiakomitean seura- ja jäsentoimintayksikön johtaja Jaana Tulla noin kuukausi sitten tapasi toimitusjohtaja Taina Susiluodon. Tapaamisen jälkeen Tullasta oli tullut historiallinen hahmo suomalaisessa urheilussa: Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön ensimmäinen naisjohtaja, joskin virkaa tekevänä.
Tehtävä jatkuu vähintään kevättalveen saakka, sillä vakituisesti pestin täyttää vasta Olympiakomitean uusi, 30. marraskuuta valittava hallitus.
– En tiedä, miksi Taina halusi juuri minut tähän työhön, en kysynyt. Arvelen, että lentopallokokemukseni kautta minua pidetään uskottavana huippu-urheiluihmisenä. Persoonana tiedän olevani riittävän neutraali ja helposti lähestyttävä, mutta osaan tehdä vaikeitakin päätöksiä, Jaana Tulla sanoo Yle Urheilulle Pitäjänmäellä sijaitsevassa urheilujärjestöjen päämajassa.
Tekee lähityötä
Siellä Sipoossa asuva Tulla on 2019 alkaneen Olympiakomitea-työnsä aikana käynyt lähes päivittäin, mikä oli tässä tilanteessa ehdoton vahvuus enimmäkseen etätyötä tehneen, Jyväskylässä asuvan Heikkisen jälkeen. Olympiakomitean johto puhui Heikkisen kanssa Pariisin jälkeen etätyön liiallisesta määrästä, mutta asiasta ei koskaan saavutettu kompromissia.
Tulla korostaa, että tapasi Susiluodon vasta sen jälkeen, kun Susiluoto, puheenjohtaja Jan Vapaavuori ja muu Olympiakomitean hallitus olivat tehneet omat operatiiviset peliliikkeensä. Hän ei etukäteen tiennyt, mitä Vierumäen syyskokouksessa päätettäisiin Heikkisen ja Paavolaisen osalta.
Ennen Jaana Tullaa huippu-urheiluyksikköä on johtanut kolme miestä, joista kaksi eli Mika Kojonkoski ja Heikkinen tulivat suksi- ja Mika Lehtimäki yleisurheilun parista. Jaana Tulla on joukkueurheilun parista tuleva nainen, joka tuntee pitkien Kuortaneen-leirien jäljiltä erittäin hyvin Olympiakomitean puheenjohtajapeliin etumatkalta lähtevän Tapio Korjuksen.
Lähtökohdat voisivat olla huonommatkin, jos työn vakituinen hoitaminen kiinnostaa. Vt. johtaja Tulla asettelee kuitenkin hyvin tarkasti sanansa jatkotoiveistaan:
– Ensinnäkin en suhtaudu tähän työhön minään vt-työnä, vaan laitan yksikön henkilöstön lailla kaiken likoon joka päivä. Toiseksi uuden huippu-urheilujohtajan valitsee vasta uusi hallitus, mikä on viisasta. Eli en voi hakea työpaikkaa, joka ei ole haettavissa. Tapoihini ei kuitenkaan kuulu sulkea elämässä vaihtoehtoja pois.
Hiihdon ex-päävalmentaja Reijo Jylhä ilmaisi tiistaina Yle Urheilulle kiinnostuksensa Heikkisen seuraajaksi. Jylhä pohti, ”onko huippu-urheilujohtajan työ mukavaa”. Tulla tietää vastauksen omalta osaltaan:
– On se, mutta voi se olla myös melkoinen grilli.
”Rikkinäisiä ihmisiä”
Kun Heikkisen ja Paavolaisen lähdöistä on kulunut pian puolitoista kuukautta, Jaana Tulla haluaa ennen kaikkea puhua siitä, miltä suomalainen urheilujohtamisen kulttuuri alkaa näyttää, jos ei jo näytä, kyvykkäiden ihmisten silmissä ja alan vetovoiman näkökulmasta.
Lentopalloliitosta hallintopäällikkö Tulla irtisanoutui 2019 arvovalintasyistä, koettuaan useiden kollegoidensa kohtelun järjestössä epäoikeudenmukaiseksi.
– Toimialan kulttuuri tuottaa aivan liikaa pois lähteneitä rikkinäisiä ihmisiä, joiden osaaminen on pysyvästi menetetty. Tämä on valtava ongelma. Luottamustoimista, joista ei siis makseta edes korvausta, puhutaan kusitolppina. Valmentajia vaihdetaan kuin paitaa. Suomalaisen urheilumaailman on pystyttävä kasvamaan ja aikuistumaan näissä asioissa, vaikka toimimmekin erittäin tuloskeskeisellä alalla.
Yksikkö ei halvaantunut
Vaasan Vasamassa kaksi lentopallon SM-kultaa saavuttanut, Kauhajoelta kotoisin oleva Tulla tuntee mielikuvat, joiden mukaan huippu-urheiluyksikön toiminta on kahden johtajan lähdön jäljiltä täysin lamaantunut.
Hän itse hoitaa sekä seurapalvelu- että huippu-urheiluyksikön johtajuuksia, mikä tarkoittaa, että Tulla on esihenkilö lähes 50 prosentille Olympiakomitean työntekijöistä. Työmäärä on raju.
– Haluan ehdottomasti korjata sellaiset halvaantumismielikuvat. Yksikkö on koko ajan täysin toimintakykyinen, valmistautuminen Milanon olympiakisoihin 2026 on täydessä käynnissä ja seuraavien apuraha- ja tehostamistukipäätösten valmistelut täydessä käynnissä.
Tulla myöntää, että tällainen tilanne vaatii paljon delegointia ja omien rajoitteiden myöntämistä.
– En ala väitellä Olli Ohtosen (liikuntatieteiden tohtori, huippu-urheiluyksikön teknologia- ja suksiasiantuntija, Iivo Niskasen valmentaja) kanssa siitä, miten suksista fluorivoiteita paljastava laite toimii. En siis usko mihinkään urheilun messiasjohtajuuteen.
Kun Tulla suostui vt. johtajaksi, hän asetti Susiluodolle kaksi ehtoa. Seura- ja jäsentoimintayksikköön oli tehtävä hänen esittämänsä sijaisjärjestelyt, ja varotoimiin ryhdyttiin myös huippu-urheiluyksikössä. Tullan vaatimus vt. johtajan sijaiseksi huippu-urheiluyksikön sisältä oli jääkiekkovalmentaja Jukka Rautakorpi. Hän on myös kotoisin Kauhajoelta, mutta Tulla toteaa nauraen, ettei se ollut valintaperuste.
”En ole tyhmä”
Olympiakomitealla on aiempaa kokemusta siitä, että Rautakorven tasoiset meritoituneet joukkuelajivalmentajat ovat parkkeeranneet itsensä huippu-urheiluyksikköön lähinnä odotellakseen seuraavaa, kovapalkkaista seurapestiä.
– Tästä on puhuttu Jukan kanssa, en ole tyhmä, Tulla nauraa.
Vaikka Mauro Berruton johtama ihmislaboratorio näytti lentopallomaajoukkueen matkassa 100 päivää vuodessa viettäneestä joukkueenjohtajasta ajoittain hämmentävältäkin, johtopäätös oli kristallinkirkas ja se pätee edelleen.
– Ensin pitävät perustelut resurssien tarpeesta ja sitoutuneet urheilijat. Leirivuorokausien määrä dramaattiseen nousuun, kaikki detaljitason toiminta joukkueen ympärillä jiiriin, selkeät simppelit säännöt. Jatkuva pelaaminen parempia vastaan, tulostason nopea nousu. Ei se ollut mitään avaruustiedettä, kova huippu-urheiluprosessi kyllä.
Suomessa miesten maajoukkueen naisjohtaja ei ollut enää vajaa 20 vuotta sitten kummastelun aihe, mutta esimerkiksi Egyptissä Tullalle tarjottiin turvamiehiä.
– Sanoin, että toin mukanani Suomesta 20 isokokoista turvamiestä.
Maajoukkueen tasa-arvotekoa Tulla muistelee yhä lämmöllä: miehet tinkivät Kuortaneella majoitustasostaan radikaalisti, jotta naisten maajoukkue saisi lisää leiripäiviä.
Ja vaikka nykyään Italian parlamentissa huippu-urheilun edunvalvonnassa työskentelevä Berruto oli monesti jopa pelottava hahmo, Tulla laittoi hänetkin joukkueen edessä useita kertoja ojennukseen. Erityisripityksen Berruto sai joukkueenjohtajalta paiskattuaan ravintolassa ylikeitetyksi katsomansa pasta-annoksen lattialle.