Kun Suomen eliittiampumahiihtäjät paraikaa valmistautuvat maailmancupin avaukseen Kontiolahdella, heidän kovimmat kotimaiset haastajansa kilpailevat torstaista sunnuntaihin alemman kategorian eli IBU-cupin osakilpailuissa Ruotsin Idressä.
Idreen valituista urheilijoista A-maajoukkueen ulkopuolella eli Ampumahiihtoliiton leiritysresursseja kuluttamatta valmistautuivat kauteen muun muassa Suomea aiemmin maailmancupissa ja arvokisoissa edustaneet Tuomas Harjula, Heikki Laitinen ja Erika Jänkä.
Heistä Harjula ja Laitinen kuuluvat yksityisrahoitteisen Team Electrofit -tiimin vahvuuteen.
Merkittävä osa Suomen maajoukkueurheilijoista kilpailee kauden aikana sekä IBU-cupissa että maailmancupissa, joten Idressä aloittavat saanevat vielä mahdollisuutensa myös pääkiertueella.
Alkavan kilpailukauden alla mainitun kolmikon ja Ampumahiihtoliiton välejä hiertää kuitenkin liiton hallituksen syyskuussa tekemä päätös, josta kerrottiin urheilijoille vasta marraskuun alussa. A-maajoukkueen ulkopuolella harjoitelleilta päätettiin periä kilpailukauden ajalta lisäomavastuiksi kutsuttuja summia.
Alun perin summat olivat lajipäällikkö Teemu Vesalan esityksessä 500 euroa niin sanotulta trimesteriltä eli kolmen maailmancupin mittaiselta osakilpailurupeamalta tai 170 euroa yhden maailmancupin osalta.
Sittemmin Vesala sai liiton hallitukselta valtuudet pudottaa summat 450:een ja 150 euroon. Tämän lisäksi peritään 400 euroa edustusvaatepaketista.
Ei saa millään nollille
Lisäomavastuiden päälle A-maajoukkueen ulkopuolella harjoitelleet maksavat niin sanottua tulosperusteista kilpailukauden omavastuuta, joka on 300 euroa kisaviikolta.
Summan pystyy puolittamaan sijoittumalla maailmancupin osakilpailussa 60:n joukkoon ja nollaamaan ampumalla ja hiihtämällä pisteille eli 40:n joukkoon.
– Sen sijaan näitä A-maajoukkueen ulkopuolella treenanneiden lisäomavastuita ei saa nollattua minkäänlaisella tuloksella, Tuomas Harjula sanoo Yle Urheilulle.
Hän myöntää logiikantajunsa ja tasa-arvokäsityksensä olevan kovilla. Ampumahiihtoliitto palkittiin taannoin IBU:n kongressissa juuri korkealuokkaisesta tasa-arvotyöstään.
– Jos urheilija ei ole ollut kuluttamassa harjoituskaudella ollenkaan liiton leiritysresursseja, miten tämä voi olla tasa-arvoista, että häneltä peritään lisäomavastuita, joilla katetaan leirityskauden kuluja? Harjula hämmästelee.
Leirityksiin osallistuneilta A-maajoukkueen urheilijoilta perittiin kevään ja syksyn väliseltä harjoituskaudelta 4 500 euron omavastuumaksu, B-maajoukkuetasolla 2 700 euroa.
Kyse periaatteesta
Kyse ei urheilijoiden mukaan ole sinänsä summista, vaan periaatteesta. Lisäomavastuukertymän fiskaalinen merkitys viime tilikaudellaan noin 207 000 euroa tappiota tehneelle liitolle ja sen maajoukkuetoiminnalle on olematon.
– Liiton ryhmien omavastuita on jouduttu nostamaan, koska on lisätty esimerkiksi korkean paikan harjoittelua, johon emme siis osallistuneet. Liiton mukaan on oikeudenmukaista ja tasa-arvoista, että kun maajoukkueissa treenanneiden kulut ovat kasvaneet, niin meidänkin tulee nyt osallistua niihin kuluihin, Harjula sanoo.
Hänen, Laitisen ja Jängän käsityksen mukaan asiaan löytyisi helppo ratkaisu eli liitto laatisi kullekin kaudelle kaksi eri urheilijasopimusta: toisen harjoitus-, toisen kilpailukautta varten.
Lajipäällikkö Teemu Vesala pitää vastauksessaan urheilijoille asiaa pohdinnan arvoisena, samoin sanoo Yle Urheilulle 14. joulukuuta liiton puheenjohtajan tehtävässä lopettava Kalle Lähdesmäki.
Yleisellä tasolla lajiliitot perivät urheilijoilta omavastuita kattaakseen maajoukkuetoiminnasta syntyviä kuluja, jotka ampumahiihdon kaltaisessa lajissa liittyvät tyypillisesti henkilöstöön, matkustamiseen, majoituksiin ja suksihuoltoon.
Panostus korkealla
Ampumahiihtoliitto päätti viime kauden jälkeen panostaa vahvasti maajoukkueen korkean paikan harjoitteluun, sillä kahdet seuraavat arvokisat – Lenzerheiden MM-kisat 2025 ja Milanon olympiakisat 2026 eli ampumahiihdon osalta Anterselva – kilpaillaan korkealla.
Liiton taloustilannetta taas kohentaa selvästi se, että Kontiolahti palaa nyt vuoden tauon jälkeen maailmancupin kartalle.
– Totta kai pyrkimys on, ettei omavastuita jouduttaisi perimään, mutta elämme realiteettien kanssa. Nyt on pyritty taloudellisesti yhteismitalliseen maajoukkuetoimintaan. Lajipäällikkö Vesala toimitti esityksen, jonka hallitus hyväksyi. Jokainen kehitysesitys on erittäin tervetullut, ja mitä aiemmin niitä saadaan, sen paremmin jää aikaa valmistella niitä seuraavia kausia varten, puheenjohtaja Lähdesmäki sanoo.
Tuomas Harjula myöntää, että lisäomavastuista tiedottamisen ajankohta aivan kisakauden alla ärsytti urheilijoita kovasti. Lajipäällikkö Vesala onkin pahoitellut tätä urheilijoille.
– Varsinkin, kun meille valkeni, että asiasta oli liiton hallituksessa päätetty jo syyskuun alussa. Siitä syntyi tunne kuin asiaa olisi pimitetty. Tällainen tieto oli muutenkin mahdollisimman inhottavaa saada juuri kauden alla. Läpinäkyvyyden puute ja huono kommunikointi on liian usein urheilijan kokemus liiton toiminnasta, Harjula toteaa.
Urheilijaedustaja hallitukseen?
Urheilijoiden mukaan yksi nopea tapa kohentaa tilannetta tältä osalta olisi valita liiton hallitukseen urheilijajäsen tuloksentekijöiden omaksi edustajaksi ja sanansaattajaksi.
Ampumahiihtoliitto nosti harjoitus- eli leirityskauden omavastuutaan viime kauden 2 500 eurosta peräti 2 000 eurolla, mitä kuitenkin kompensoidaan antamalla urheilijoille lisää omaa edustusasun mainostilaa myytäväksi.
Lajipäällikkö Vesalan urheilijoille antaman kirjallisen vastauksen mukaan ei olisi tasa-arvoista ja yhdenvertaista, jos A-maajoukkuetoiminnan ulkopuolelta tulevat saisivat nämä näkyvyydet vastikkeetta.
Jos urheilija onnistuu kaupparatsuna oman mainospinta-alansa kanssa, hän jää parhaimmillaan yhtälössä plussan puolelle omavastuista huolimatta.