Ihmiset hämmästyvät joka kerta, kun Ivalo.com:n vastuullisuusjohtaja Outi Pyy jakaa yhden kuvan vuodelta 2001. Syy on kuvan yksinkertainen ja vapauttava viesti; tämän kokoisia suomalaiset naiset oikeasti ovat.
Kuva perustuu Suomen tekstiili- ja muoti ry:n mittataulukkoon. Se puolestaan perustuu vuosina 1999–2000 tehtyyn selvitykseen siitä, minkä kokoisia ja muotoisia suomalaiset naiset ovat.
Pyyn mukaan 25 vuotta vanha kuva on edelleen ajankohtainen. Naiset eivät ole niin kauheasti muuttuneet, että keskimääräisen suomalaisen naisen koko olisi heilahtanut suuntaan tai toiseen. Joka viides suomalainen nainen on kokoa 40.
Kun mittataulukkoa tehtiin, jäi mediakuvaston ja todellisuuden väliin vielä nykyistäkin useampi vaatekoko. Ylivoimainen enemmistö suomalaisista naisista ei nimittäin ollut vuosituhannen vaihteessakaan muodin maailmassa ihannoitua, suorastaan maagista kokoa nolla.
Pyyn mukaan erinomainen esimerkki 2000-luvun alun toksisisesta kehopuheesta ja -kuvastosta on ikoninen tv-ohjelma America’s Next Top Model, josta tehtiin myös suomalaisversio Huippumalli haussa. Jenkkiversiossa kilpailijoiden ulkonäköä arvosteltiin rajusti, heidät pakotettiin muokkaamaan ulkonäköään ja itketettiin kuvauksissa hyvien katsojalukujen toivossa.
– 2000-luvun alkupuolella oli suurta viihdettä haukkua ihmisten kehoja. Vasta noin kymmenen vuotta sitten puheista alkoi joutua vastuuseen, sanoo Pyy.
Julkisuuden henkilöistä puhuttiin avoimen julmasti, mutta myös tavalliset naiset ja tytöt saivat tuntea nahoissaan sen, jos eivät sopineet ihanteeseen.
– Jos olisin ollut tämän kokoinen 2000-luvun alussa, en tiedä, mistä olisin vaatteeni ostanut. Nuorena omaa paikkaa maailmassa viestitään ulkonäöllä. Joukkoon kuuluminen oli tärkeää ja kehon koko oli osa sitä, nykyisin noin kokoa 50 edustava Pyy muistelee.
”Olin se firman läski nainen”
Vuosituhannen vaihteessa parikymppinen Outi Pyy oli kokoa 40–42. Hän työskenteli erityisesti nuorille suunnatulle vaatemerkille Dieselille ja koki olevansa ulkopuolinen.
Hänelle oli selvää, ettei hän edustanut merkin tavoittelemaa kohderyhmää.
– Vuosina 2000–2013 koin jatkuvaa tyytymättömyyttä. Dieselillä kokoni oli XL. Olin se meidän firman läski nainen.
Kerran hän näki, miten kaksi henkilökunnan jäsentä luki Seiskasta henkilöhaastattelua ja nauroi sille, että artikkelin nainen oli ”antanut itsensä levähtää”.
– Kävelin ohi ja näin, että se nainen oli minun kokoiseni. Sanoin heille, että tuo ihminen on samankokoinen kuin minä.
Pluskoko oli ja on normaali
Hyväksyttävien kehojen kirjo alkoi monipuolistua Instagramin myötä viime vuosikymmenellä. Outi Pyyn mukaan pienten vaatekokojen eli Suomessa kokojen 32–36 edustajat näkyvät silti edelleen suhteettoman paljon mediassa. Pyyn mukaan vääristynyt kuva pysyy, koska se on kaupallisesti hyödyllinen.
– Naiset pitää saada uskomaan, että he ovat viallisia, jotta heille voidaan myydä ratkaisuja. Ihminen, jolla on huono itsetunto, ostaa enemmän.
Tämä korostunut edustus luo myös vääristynyttä kuvaa normaalista. Jos isokokoinen nainen jakaa kehostaan kuvia ja videoita ja puhuu itsestään hyväksyvästi, kommenttikentässä todennäköisesti lukee: Miksi normalisoit lihavuutta?
– Tietyn kokoisen naisen pitäisi ymmärtää hävetä kokoaan, Pyy summaa vallitsevaa asennetta.
Monelle saattaa tulla yllätyksenä se, että suomalaisten naisten joukossa on enemmän koon 50 edustajia kuin koon 32 tai 34. Kokoa 50 käyttävä Pyy kuitekin koki itsensä ensimmäistä kertaa normaaliksi vasta, kun hän siirtyi katselemaan tavallisten naisten somefiidejä muotilehtien ja -näytösten sijaan.
– Oli voimaannuttavaa nähdä vatsamakkaroita ja D-kupin tissejä ensimmäistä kertaa. Olen somessa aktiivisesti piilottanut laihojen ihmisten kuvia fiidistäni, koska nykyisin algoritmi suosii niitä ja koska haluan nähdä siellä enemmän itseni näköisiä ihmisiä. Se tekee hyvää itsetunnolle.
Pyyn mukaan koko vaatealan luksubrändeistä työvaatevalmistajiin tulisi nopeammin siirtyä lähemmäs totuutta, koska kaupaksi menee se, mihin kuluttajat oikeasti mahtuvat.
– Sitä ihmistyyppiä, jota näkyy ja palvellaan eniten, on 10 prosenttia väestöstä. Ne brändit, jotka kasvavat ja voivat hyvin, palvelevat pluskokoja.
Uutta mittataulukkoa ei ole luvassa
STJM:n asiantuntija Katri Pylkkänen muistuttaa, että vaikka valmistajille suunnattu mittataulukko perustuu todellisille kehoille, taulukko on suuntaa antava. Silti se antaa kattavampaa kuvaa juuri suomalaisten naisten muodoista kuin kansainväliset standardit. Hän tuntee nykyisen taulukon hyvin, sillä oli itse sitä varten mitattujen naisten joukossa.
Jos uusia standardeja joskus tehdään, ne tulevat Pylkkäsen mukaan olemaan Euroopan laajuiset. Lopulta vaatevalmistajat mitoittavat vaatteitaan juuri sillä tavalla kuin tykkäävät.
– Joku kokostandardi on valmistajilla hyvä olla. Taulukon tekeminen on aikanaan ollut iso työ eikä uutta kansallista taulukkoa ole suunnitteilla, Pylkkänen sanoo.
Outi Pyy muistuttaa, että vaatekoko on lopulta täysin keksitty ja sopimuksenvarainen konsepti. Lisäksi brändi voi nimetä kokonsa teoriassa ihan miten tykkää: siksi saatat olla yhdessä kaupassa kokoa S ja toisessa 42. XL ei ole leima ihmisen otsassa, vaan vaatekoolle annettu nimi.
– Sen sijaan, että ihmiset toivoisivat brändeiltä jotain tiettyä kokoa, pitäisi heidän alkaa lähettää mittojaan valmistajille ja jälleenmyyjille. Vain sentit kertovat totuuden, Pyy sanoo.