Mäkihypystä väitöskirjan tehnyt liikuntatieteen tohtori Mikko Virmavirta ei ole yllättynyt Trondheimin MM-kisoissa ilmenneestä mäkihyppypukukohusta.
– Lähestulkoon kaikki hyppäävät sääntöjenvastaisella puvulla. Koko ajan on hylätty hyppääjiä. Nyt tuli taas hylkäys, joka oli vaan hiukan erilainen juttu. FIS:hän (Kansainvälinen hiihtoliitto) on katsonut näitä vähän läpi sormien ja hylkäillyt sieltä täältä, Virmavirta sanoo uskoen, että kaikilla puvut ovat isompia kuin säännöt sallivat.
Huono ei saa etua
Virmavirta ei ole täysin varma, miten norjalaisten hylkäykseen johtaneita MM-kisapukuja oli käytännössä muokattu. Tämänhetkinen tulkinta on, että saumaan olisi ommeltu jäykiste, joka automaattisesti pudottaa pukua hyppääjän lähtiessä lentoon. Se lisää lentopinta-alaa haarojen kohdalle.
Virmavirran mukaan on vaikea sanoa metrimääräisesti, kuinka paljon suurmäen MM-kisassa hylätyt norjalaiset Marius Lindvik ja Johann Andre Forfang hyötyivät suorituksissaan sääntöjenvastaisista hyppypuvuistaan. Hän pitää todennäköisenä, että he olisivat hypänneet saman ilman sauman vahvistusta.
– Tietysti hyppyjä seuraavat tietävät oman hyppääjänsä, että kuinka paljon he lentävät saadessaan ison puvun. Mutta ei yhdestä hypystä pysty sanomaan yhtään mitään, koska hypyn pituuteen vaikuttaa niin monta muutakin tekijää, Virmavirta selittää.
Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan tohtori on ollut mukana tekemässä tuulitunnelikokeita, joissa on verrattu eri kokoisten pukujen vaikutusta hypyn pituuteen. Simulaatioissa ei kuitenkaan ole kokeiltu, miten paljon roikkuva haaraosa muuttaa aerodynamiikkaa.
Virmavirta oli aikoinaan myös FIS:n varustekomitean jäsen noin 15 vuoden ajan.
Hänen mukaansa huonoa hyppääjää iso puku ei hyödytä.
– Suomalaisethan ovat johtaneet hylkäystilastoa. Eli suomalaiset ovat todennäköisesti hypänneet ihan yhtä isoilla ja isommilla puvuilla kuin muut, eivätkä ole hyötyneet siitä juurikaan.
Ei välttämättä havaita jälkikäteen
Trondheimissa pukumanipulaatio paljastui salakuvatusta videosta. Asiantuntija uskoo, että huijaus olisi ollut huonosti havaittavissa tavanomaisessa välinekontrollissa.
FIS on kertonut käyvänsä läpi norjalaisten mäkihyppääjien ja yhdistetyn urheilijoiden puvut tältä kaudelta.
Virmavirran mukaan vilpin havaitseminen jälkikäteen voi olla mahdotonta, mikäli esimerkiksi mahdolliset vahvikkeet on ollut mahdollista poistaa puvusta kilpailun jälkeen sirutuksesta huolimatta.
– Tuossa pitäisi varmasti kaikkien joukkueiden puvut katsoa. Aika rajustihan tietyt maat hyökkäsivät norjalaisia vastaan. Se on aika härskiä, jos itselläkin on sellaisia, mutta mistäs sitä tietää, Virmavirta pohtii.
Oman maan edut
Usein keskustelussa nousee esiin väite siitä, että sääntöjenvastaisiin hyppypukuihin liittyviä ongelmia ei haluttaisi korjata.
Virmavirran mukaan ongelmat eivät varsinaisesti johdu tahtotilan puutteesta.
– Se on sitä, että ei tehdä tarpeellisia selvityksiä, mikä vaikuttaa mihinkin. Ja sitten aina vedotaan siihen, että on MM-kisat tai olympialaiset tulossa, ja vasta niiden jälkeen voidaan miettiä.
Virmavirta näkee, että sääntömuutoksia ratkovassa varustekomiteassa maiden edustajat puhuvat vain omien joukkueidensa etujen puolesta.
– Aika harva siellä ajattelee sitä, mikä mäkihypylle olisi parasta. Ja sitten syntyy kauhea huuto aina kun tulee jotain, joka sotii jonkin joukkueen etuja vastaan.
Ulkopuolinen ompelija?
Virmavirta uskoo, että Trondheimin pukuskandaalin myötä FIS:n on pakko tehdä pukukikkailulle jotain. Hän toivoo, että jo ensi talven olympialaisiin mennessä puvut saataisiin paremmin kontrolliin.
Kikkailua saataisiin Virmavirran mukaan kitkettyä esimerkiksi sillä, että hyppääjien pitäisi käyttää ihonmyötäisiä pukuja. Virmavirta sanoo, että oli esittämässä asiaa jo 2000-luvun alussa.
– Pojat hyppäsivät Lahdessa Kalle Palanderin alppipuvulla, eikä mitään ongelmaa ollut hypätä. Hiukan joutui ottamaan lisää vauhtia, asiantuntija muistelee mutta lisää, että mäkihypyssä kankaan pitäisi olla paksumpi.
Virmavirta muistelee, että asia ei edennyt, koska lisävauhdin ottamisessa nähtiin turvallisuusriski alastulossa. Sittemmin hänen mukaansa on havaittu, ettei hyppyriltä irtoamisen nopeus korreloinut alastulon törmäysnopeuden kanssa.
– Harjoituksissa ja kesäolosuhteissa hypätään tosi pienillä puvuilla ja jotkut hyppäävät välillä hiihtopuvullakin, eli kyllä niillä hyppäämään pystyy.
Toiseksi ideaksi Virmavirta esittää hyppypukujen tekemisen ulkoistamisen.
– Ulkopuolinen ammattiompelija tekisi ne hyppääjän mittojen mukaan. Silloin kaikilla olisivat samanlaiset puvut. Puku annettaisiin hyppääjälle silloin, kun hän menee hyppäämään kilpaa, ja se otettaisiin pois kisan jälkeen, Virmavirta miettii.
Onko ihan mahdoton ajatus, että hyppypuvun kokoa ei olisi millään tavalla rajoitettu?
– Kyllä se menisi aika villiksi. Sitten tulisi kaikennäköisiä liitovarjoja kainaloihin, eikä kilpailun järjestäjä pystyisi pitämään mitään kontrollia siitä, miltä lavalta pitäisi hypätä.
Kilpailukieltoa ehdotettu
Julkisessa keskustelussa sääntöjenvastaisista puvuista on ehdotettu seuraukseksi jopa kilpailukieltoa, kuten dopingrikkomuksista seuraa.
– Jos siitä tulisi kieltoa, eihän siinä sitten kauheasti uskaltaisi rajamailla mennä pukukikkailuiden kanssa, Virmavirta arvelee.
Liian suuren puvun kohdalla vilppi tapahtuu yleensä jo silloin, kun hyppääjistä otetaan alkumitat, Virmavirta kertoo.
– Hyppääjä pystyy fuskaamaan mittatilanteessa niin, että saa itselleen lyhyet jalat. Puku tehdään sen mukaan. Kun ne testataan ennen hyppyä tornissa, riittää, että mittari vedetään haaran mittaan ja katsotaan paperista, missä alkumittaus on.
Hän ei kuitenkaan näe järkeväksi, että norjalaiset saisivat Trondheimin tapauksesta kilpailukieltoa, vaikka vilppi on tapahtunut kisatilanteessa.
– Mikä sitten olisi se hylkäyksen syy, jos saisi kilpailukiellon tuosta mutta ei siitä, jos on hylätty liian ison puvun takia?
Laajempana ongelmana on Virmavirran mielestä FIS:n kontrollin epämääräisyys.
– Ihan hyviä kavereita siellä on ja he tekevät paljon töitä, mutta eivät he vain pysty sitä ratkomaan. Kyllä he varmaan jonkinnäköistä ulkopuolista apua tarvitsisivat, mutta ilmeisesti ei tahdo oikein olla kauheasti kanttia pyytää apua tai se on aina vääränlaista.