Norjalaiset kärähtivät MM-kotikisoissaan Trondheimissa viime viikonloppuna mäkihypyn pukuhuijauksesta.
Kaksinkertainen maailmanmestari, kaksinkertainen maailmancupin kokonaiskisan voittaja ja viisinkertainen Keski-Euroopan mäkiviikon ykkönen tietää kaiken mäkihyppypuvuista.
Hyppyuransa lisäksi Janne Ahonen on valmistanut mäkihyppypukuja niin itselleen kuin muillekin hyppääjille.
Ahonen sanoo, että yleisimmät kikkailumetodit – eli silloin, kun harmaita alueita koetellaan ja rajoja etsitään – liittyvät puvun kokoon.
– Eli laitetaan sentti sinne, toinen tänne ja tehdään puvusta vähän isompi. Siten saadaan paremmin ilmaa puvun ja vartalon väliin. Pukuun ei laiteta mitään ylimääräistä materiaalia tai muuta.
Puvun pitää läpäistä vaaditun määrän ilmaa
Toinen hämäräkeino on puvun läpäisevyys. Kun tehtaalta tulee uusia kankaita, kaikilla joukkueilla on läpäisevyysmittarit olemassa.
– Joskus kankaat ovat turhan tiukkoja, eivätkä ne läpäise vaadittavaa määrää ilmaa.
– Siitäkin huolimatta tämmöisestä kankaasta saatetaan tehdä puku ja toivoa, että sillä puvulla hypätään jossain kilpailussa – ja juuri sillä kertaa ei mitattaisi sitä läpäisyä.
Ahosen mukaan läpäisevyyteen pystyy myös itse vaikuttamaan.
– Jos olisi puku, joka olisi jo mennyt läpi testeistä, niin sinne voi heittää vaikka hiuslakkaa selkään puvun sisälle. Silloin siitä tuleekin tiukempi.
– Tietysti hiuslakka usein tuoksuu jollekin. Se voi olla hälyttävä merkki, jos mäkihyppääjä tuoksuu tornissa liian hyvälle. Silloin voi olla jotain ylimääräistä matskua kankaassa, veistelee Ahonen.
Ahosen tekniikkavinkit ompeluun
Asiantuntijan mukaan ompelutekniikoita on erilaisia.
– Kun ommellaan mäkihyppypuvun taka- ja etupalaa yhteen, oleellista on, syötetäänkö se suoraan siten, että antaa koneen imeä molemmat kankaat.
Toisena vaihtoehtona ompelussa voidaan jarrutella päällyskangasta ja samanaikaisesti helpottaa alakankaan syöttöä.
– Silloin pukuun tulee jo valmiita muotoja. Kun tiedetään, miten puvun halutaan kääntyvän mistäkin kohtaa, niin pelkästään näillä ompelutekniikoilla pystytään siihen vaikuttamaan.
Jälkimmäinen on samankokoinen kuin ”vapaasti ommeltu” puku.
– Molemmat menevät säännöistä läpi, mutta toinen on vain muodoltaan edullisempi, tähdentää Ahonen.