Kuuntele Yle Urheilun viikottaisen Ikan änäri -podcastin uusin jakso alta.
NHL:n palkkakattomaailmassa jokainen taala ratkaisee.
Vaikka maailman kovin jääkiekkoliiga on miljardibisnes, missä raha haisee joka puolella, menestyäkseen seuran kirstunvartijalla on oltava homma näpeissä. Rahan heitteleminen sinne tänne vääriin kohteisiin ajaa toiminnan nopealla tahdilla syöksykierteeseen, josta ylös pääseminen ottaa usein vuosia.
Kaikki alkaa valmentajapalkkauksista. Huonolla valmentajarekrytoinnilla seurajohto pystyy ajamaan potentiaalisenkin joukkueen menestyshaaveet tärviölle.
Pelaajasopimukset ovat kokonaan oma lukunsa. Hyviin sopimuksiin ei riitä vain hyvä GM, siis urheilupuolen pomo. On oltava osaava pelaajatarkkailijoiden henkilökunta ja miksei valmennuskin. Kun joukkue sitoutuu pelaajaan vaikka kahdeksaksi vuodeksi tähän sata miljoonaa dollaria sijoittaen, pohjatyöt täytyy tehdä tarkkaan.
Vaikka tulevina vuosina palkkakaton on ounasteltu nousevan jopa sadan miljoonan dollarin päälle, jokaisella dollarilla on jatkossakin merkitystä. Mitä halvemmalla seura saa sisään laatua, sitä parempaan tasapainoon kokonaisuuden pystyy rakentamaan. Ei ole sattumaa, että toiset onnistuvat tässä useammin kuin toiset.
Juuri nyt NHL:n palkkakatto on 88 miljoonaa dollaria.
Dallas osaa
Katsokaa hallitsevaa mestaria Floridaa. Yksi 10 miljoonan pelaaja, yksi yhdeksän sekä yksi kahdeksan miljoonan pelaaja ja loput seitsemästä miljoonasta dollarista alaspäin. Samaan aikaan Torontossa neljä kärkihyökkääjää vievät palkkakatosta noin 46 miljoonaa, siis yli puolet. Kun mukaan liitetään ykköspakki Morgan Rielly, ollaan reilusti yli 50 miljoonassa viiden pelaajan jälkeen.
Yhtä paljon kun NHL on kovaa peliä, se on kovaa bisnesosaamista. Joko osaat rakentaa joukkuetta tai et osaa.
Niin hyviä ja täysin poikkeuksellisia pelaajia kun Connor McDavid ja Leon Draisaitl Edmontonissa ovatkin, näiden toivo lepää seurajohdon varassa. Jos joukkueen GM Stan Bowman ei saa rakennettua kaksikon ympärille vaadittua tasapainoa, mitään toivoa mestaruuden voittamisesta ei ole – kuten tilanne näyttäisi tällä(kin) kaudella olevan.
Sitten voimme katsoa Dallasia. Tähtipaidoista ei löydy absoluuttisia megatähtiä, mutta kokonaisuus on rakennettu pitkälti omien varauksien kautta ja ennen muuta halvalla. Kuluvalla kaudella joukkueessa ei ole yhtäkään kymmenen miljoonan pelaajaa. Tulevalla kaudella Mikko Rantanen tienaa 12 miljoonaa, mutta muutoin palkkarakenne on todella kohtuullinen suhteessa laatuun.
Dallasin on siksikin helppo ennustaa pysyvän huipulla vielä pitkään.
Sitten on seuroja, jotka heittelevät rahaa sinne tänne. Etenkin nuorille pelaajille pelkästä potentiaalista maksaminen on käsittämätön uuden ajan trendi NHL:ssä.
Mitä oli Seattlen Matty Beniers tehnyt, kun seura päätti lyödä tälle seitsemän vuoden sopimuksella käteen 50 miljoonaa? Pelannut yhden 57 (24+33) tehopisteen kauden. No, tällä kaudella Seattle on saanut Beniersin 7,142 miljoonan dollarin sopimuksella tältä 0,53 pistettä ottelua kohden. Kalliita pisteitä.
Käytännössä samanlaisen 50 miljoonan lapun sai eteensä yhden 30 maalin kauden jälkeen Buffalossa Dylan Cozens. Sittemmin Ottawaan kaupattu kanadalaishyökkääjä on tehnyt uuden sopimuksen saatuaan 157 ottelussa 88 (32+56) tehopistettä. Aivan karmea hinta-laatu-suhde tässäkin.
Kuluvan kauden karmeimmat sopimukset löytyy silti Länsi-Kanadasta.
Jonathan Huberdeaun Calgaryn kanssa kesällä 2022 tekemä kahdeksanvuotinen ja 84 miljoonan tulot pelaajalle takaava sopimus on yksi NHL-historian karmeimmista pommeista. Calgary on saanut kahden kauden aikana reilulla 20 miljoonalla aiemmin Floridassa 115 yhdellä kaudella tehneeltä kanukilta tehot 40+71=111.
Vancouverissa Elias Pettersson, 27, oli ison sopimuksensa menneenä kesänä ansainnut, mutta kahdeksanvuotisen ja arvoltaan 92,8 miljoonan taalan arvoinen sopimus lienee kuluvan kauden kamalin yksittäinen diili. Vastineeksi Canucks on saanut yläkoulutason kiukuttelua ja kokonaiset 45 (15+30) tehopistettä.
Ja onhan näitä.
Darnell Nurse Edmontonissa, Timo Meier New Jerseyssä, Bo Horvat, Steven Stamkos, Elias Lindholm, Andrei Svetshnikov ja niin edelleen. Takuupalkka juoksee, mutta tehot laahaavat mistä syystä kenelläkin.
Ei Patrik Laineen 8,7 miljoonakaan mikään kelpo sijoitus Montrealille ole. Laine on tehnyt sinänsä näyttävän paluun ylivoimamaalien kautta, mutta vajaa yhdeksän miljoonaa pelaajasta, jota valmentaja ei juurikaan uskalla viidellä viittä vastaan peluuttaa, on todella paljon rahaa.
Toiset sijoittavat dollarinsa paremmin.
Columbus sai halvalla paljon
Esimerkiksi New Jerseyn kapteeni ja tärkein sielupelaaja Nico Hischier operoi hyvinkin vaatimattomalla 7,25 miljoonan lapulla. Hischierin sopimus on tosin jo muutaman vuoden vanha. Sveitsiläisen vierellä vikkelä ruotsalaislaituri Jesper Bratt hakkaa pisteen ottelua kohden 7,87 miljoonan diilillä.
Columbus on tehnyt niin ikään hyvää työtä. GM Don Waddell nappasi kesällä nimet sopimukseen Sean Monahanilta 5,5 miljoonalla, Kirill Martsenkolta 3,85 miljoonalla ja Kent Johnsonilta 1,8 miljoonalla. Reilulla kymmenellä miljoonalla seura sai tehopisteitä vajaat pari sataa: 71+104=175.
Ja mikä tärkeintä: nuorille ei makseta potentiaalista, vaan näytöistä.
Sama oli linjaus Washingtonissa. Kauden sensaatiopelaajiin kuuluva Aliaksei Protas, 24, teki seuran kanssa viisivuotisen ja vajaan 17 miljoonan arvoisen sopimuksen ja on takonut 3,375 vuosipalkalla tiskiin tehot 30+36! Ja tällä rahalla Protas takoo tehoja myös seuraavat neljä vuotta. Loistava sopimus.
Ei potentiaalista, vaan näytöistä.
Colorado on kaapannut niin ikään riveihinsä osaamista halvalla pelaajiston tasapainoa parantaakseen. Mikko Rantasen kauppaaminen nostatti tunteita, mutta tilalle hankittu Martin Necas operoi merkittävästi halvemmalla 6,5 miljoonan paperilla vielä tulevankin kauden. Jo aiemmin hankittu ja hyvin tehoja tehnyt Johathan Drouin tienaa vain 2,5 miljoonaa. Hyvää seurajohtotyötä.
Summa summarum: raha näyttelee NHL-jääkiekossa valtavaa roolia. Koska kaikilla on käytössään sama kasa taalareita, paremmin pärjää pitkässä juoksussa ne, jotka rahansa parhaiten investoi. Yksittäisiä onnistumisia voi osua kohdalle kenelle tahansa, mutta pitkään huipulla pysyneet loistavat ensin toimistolla ja sitten kaukalossa. Lisätietoja saa vaikka Tampasta.
Eikä tunteille ole tässä leikissä sijaa. Pelaajat saavat pelaamisesta valtavan korvauksen, mutta kolikolla on myös toinen puolensa. Hyvin johdetut seurat osaavat luopua kalliista, parhaat juoksunsa juosseista hevosista ajoissa. Näin toimi muun muassa menneenä kesänä Tampa Bay Steven Stamkosin ja Vegas Jonathan Marchessaultin kohdalla.
Raha ratkaisee, sanoi aikoinaan Irwin Goodmankin.