Ammattikorkeakouluopiskelijoille ei riitä harjoittelupaikkoja.
Tämä on ongelma, koska iso osa osaamisesta hankitaan harjoittelujaksoilla. Sote-alalla harjoittelua voi olla jopa 80 viikkoa eli puolet opiskeluista.
Ammattikorkeakoulussa opiskelevien etujärjestö Samokin puheenjohtaja Lauri Kujala opiskelee sairaanhoitajaksi. Hänen mukaansa ei ole poikkeuksellista, että sote-alan opiskelija tekee ensin harjoittelupäivän, vaihtaa sen jälkeen nimikyltin ja jatkaa samassa työpaikassa palkalliseen työvuoroonsa.
Harjoittelujen palkallisuus on alakohtaista. Sote-alan yleinen käytäntö on, ettei harjoittelusta makseta palkkaa. Opiskelija on kuitenkin oikeutettu opintososiaalisiin etuuksiin, kuten opintotukeen, harjoittelun aikana.
Kujalan mukaan syynä palkattomuuteen ovat muun muassa alan huonot käytännöt. Iso osa harjoitteluista myös tehdään julkisella puolella.
Samok ajaa sitä, että opiskelija saisi kohtuullisen korvauksen harjoittelusta. Kun yritys maksaa harjoittelijalle palkkaa, se myös sitoutuu harjoittelijan opastamiseen paremmin, liitto perustelee.
Harjoittelupaikkoja kytätään kuin konserttilippuja
Terveydenhoitajaopiskelija Emmi Tiitinen, 20, on toista kesää töissä Mikkelin keskussairaalan yleislääketieteen vastaanotossa. Kaksi harjoitteluaan hän on suorittanut Mikkelin sairaalassa.
Tiitisellä on aikaisempi lähihoitajan pätevyys, jonka ansiosta hän teki toisen viiden viikon harjoitteluistaan opinnollistaen eli palkallisena. Toinen harjoittelu oli sisätautien harjoittelu, jonka Tiitinen teki opiskelijan roolissa eli palkattomana.
Tiitinen ja muut sote-alan opiskelijat hakevat suurimman osan harjoittelupaikoista Jobiili-sivuston kautta.
Sivustolle on koottu suurin osa sote-alan työpaikoista ja haku harjoittelupaikkoihin aukeaa yhtä aikaa kaikille. Tämä ruuhkauttaa sivuston, ja halutut paikat varataan jopa sekunneissa.
– Riittävyys on tosi huonoa, Tiitinen sanoo.
Tiitinen ei aluksi saanut haluamaansa harjoittelupaikkaa ja suunnitteli jo harjoittelua toisessa kunnassa. Hän kuitenkin onnekkaasti huomasi, että Mikkelissä oli tullut tarjolle toinen kiinnostava paikka.
Harjoitteluun meneminen toiselle paikkakunnalle on yleistä, ja myös kallista. Opiskelijan on usein itse kustannettava asumisensa ja matkansa.
Palkattomistakin harjoittelupaikoista on pulaa
Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arenen tekemän selvityksen mukaan 10 prosenttia sairaanhoitajaopiskelijoista ei löydä harjoittelupaikkaa. Sopivien harjoittelupaikkojen puute vaikuttaa myös koulutuksen laatuun, kun opiskelijat eivät pääse harjoittelemaan riittävän monipuolisissa ja vaativissa tehtävissä.
Erityisen paljon laadukkaiden harjoittelupaikkojen puute näkyy erityisosaamista vaativilla aloilla, kuten ensihoitajan, röntgenhoitajan ja kätilön koulutuksissa. Myös sairaanhoitajan koulutukseen kuuluvien vaativampien osaamisen kohdalla harjoittelupaikkoja on vaikeaa löytää.
Moni harjoittelija myös kokee selvityksen mukaan jäävänsä harjoittelussa ilman laadukasta ohjausta.
Samaan aikaan hallitus haluaa lisätä ammattikorkeakoulujen opiskelupaikkoja.
Arenen toiminnanjohtaja Ida Mielityisen mukaan opiskelupaikkoja ei voida lisätä, koska harjoittelupaikat eivät riitä. Sote-alan opiskelupaikkojen lisääminen johtaisi siihen, että opiskelijat eivät valmistu, koska harjoittelupaikkoja ei ole.
Työnantajille vastuuta harjoittelupaikoista
Harjoittelun määrästä osana tutkintoa säädetään EU:n ammattipätevyysdirektiivillä.
Loppuvaiheen opiskeluiden harjoittelupaikkoja on vaikea löytää kaikilla opiskelualoilla. Esimerkiksi restonomiopiskelijat tarvitsevat opintojen loppuvaiheessa johtamisen ja esimiestason tehtäviä, joita on vaikea saada.
Rehtorit sysäävätkin vastuuta esimerkiksi hyvinvointialueiden suuntaan: jos tulevaisuudessa halutaan riittävän työntekijöitä, on opiskelijoille oltava hyviä harjoittelupaikkoja.
Esimerkiksi Keski-Suomen hyvinvointialueella suoritetaan noin 8 000 harjoitteluviikkoa vuosittain. Yleisin harjoittelujakson pituus on 4–5 viikkoa. Hyvinvointialueen mukaan harjoittelupaikkoja tarjotaan sen verran kuin on mahdollista ilman, että ohjauksen taso kärsii.
Sote-alalle valmistuu vuosittain kymmenkunta tuhatta AMK-ammattilaista. He kaikki ovat olleet harjoittelussa liki parin työvuoden verran. Alalla on siis järjestettävä kymmenien tuhansien vuosien edestä harjoitteluja joka vuosi.
Harjoittelu avasi ovet toiseen harjoitteluun
Pinja Pitkänen, 24, on toisen vuoden rakennusinsinööriopiskelija. Hän teki vuosi sitten ”haalariharjoittelunsa”, eli rakennustyömaan kenttätyön harjoittelun Rakennus-Kasevalla ja pääsi nyt työnjohtajaharjoitteluun.
Käytännössä Pitkänen on viiden kerrostalon rakennustyömaalla kesätöissä. Hän saa rakennusalan työehtosopimuksen mukaista palkkaa, runsaat 2 000 euroa kuukaudessa.
Myös Pitkäsen ensimmäinen harjoittelu oli palkallinen.
Kaikilla insinööriopiskelijoilla ei mene yhtä hyvin kuin Pitkäsellä. Harjoittelupaikkoja on ollut vaikea saada. Rakennusalan tilanne on huono eikä harjoittelupaikkoja ole paljoa tarjolla.
Pitkänen tietää, että osa hänen opiskelukavereistaan pääsee vasta nyt suorittamaan ”haalariharjoittelua” ja työnjohtoharjoittelu siirtyy kolmannelle vuodelle. Tämä synnyttää kierteen, jossa toisen vuoden opiskelijat vievät ensimmäisen vuoden opiskelijoiden harjoittelupaikat.
Kasevan vastaava työnjohtaja Antti Kynnäs kertoo, että yhtiö on ottanut harjoittelijoita kesätöihin aina kuin se on ollut mahdollista. Noin puolet yrityksen työnjohtajista onkin tullut yrityksen palvelukseen harjoitteluiden kautta.
Juttuun on lisäksi haastateltu Jyväskylän ammattikorkeakoulun lehtori Marika Puttosta.
Korjattu 9.7. klo 15.28: Samok on liitto, ei yhdistys.