Vaikuttaa siltä, että hallitus on tuudittautunut hyvän olon tunteeseen, jonka mukaan Suomi on edelleenkin houkutteleva maa ulkomailta tuleville työntekijöille ja kansainvälisille osaajille.
Näin arvioi Helsingin yliopiston vanhempi yliopistolehtori Markku Sippola. Hänen mielestään edellä mainittu ei kuitenkaan välttämättä pidä paikkaansa.
Työperäisen maahanmuuton määrät ovat viime vuosina olleet historiallisen korkeita, mutta parin vuoden takaisiin huippulukemiin ei enää päästä.
Vuoden 2022 piikkiäkin selittävät pääasiassa Ukrainan sodan seurauksena lisääntyneet venäläisten hakemukset ja se, että korona-ajan patoutunut kysyntä purkautui rajoitusten hellittäessä.
Toistaiseksi Suomi on Sippolan mukaan kyllä saanut paikattua kotimaisten työmarkkinoiden tarvetta ulkomailta saapuvilla tekijöillä. Olemme käytännössä jo nyt tilanteessa, jossa Suomi ei pyörisi ilman ulkomailta tullutta työvoimaa.
Kilpailu osaavasta työvoimasta tulee kuitenkin tulevaisuudessa vain koventumaan.
Työvoimapula ja väestön ikääntyminen piinaavat valtaosaa EU-maita, mutta myös muita vauraita teollisuusmaita Yhdysvalloista Aasian maihin.
– Kohta huomataan, että Japani ja Kiina, jotka eivät ole ikinä ottaneet juurikaan maahanmuuttajia, kilpailevat näistä samoista vietnamilaisista ja filippiiniläisistä hoitajista.
Työperäinen maahanmuutto on monella tapaa Suomessa vasta lapsenkengissä, ja me lähdemme tähän kilpaan asiantuntijoiden mukaan pitkältä takamatkalta.
”Kuulostaa karmivalta”
Työperäinen maahanmuutto on puhuttanut viime viikkoina myös hallituksen sisällä.
Hallitus kokoontuu huomenna tiistaina jokavuotiseen budjettiriiheen käsittelemään valtion talousarvioesitystä. RKP on vaatinut, että samassa yhteydessä tulisi päättää lisätoimista työperäisen maahanmuuton edistämiseksi.
Perussuomalaiset torppaa ajatuksen.
Kokoomuslainen työministeri Arto Satonen rauhoitteli tilannetta viime viikolla vakuuttamalla, että Suomi kiinnostaa kansainvälisesti ja ulkomailta tulevia työntekijöitä on vaikka millä mitalla.
Hallitus edistää hänen mukaansa kansainvälistä rekrytointia sen mukaan, mitä työmarkkinoilla tarvitaan. Ministeri uskoo, että tulijoiden määrä lisääntyy taas etenkin rakennusalan elpyessä.
Maahanmuuttoon erikoistunut tutkija Pasi Saukkonen Helsingin kaupunkitietopalvelusta ihmettelee työministerin tulokulmaa. Hallituksen ei pitäisi lakata työskentelemästä työperusteisen maahanmuuton edistämiseksi, vaikka työvoiman tarve tietyillä aloilla on väliaikaisesti laskenut.
– Kuulostaa karmivalta, ettei meillä olisi tarve tehdä töitä sen eteen, koska on laskusuhdanne. Se ei poista väestörakenteen ongelmaa. Pitäisi jaksaa tehdä määrätietoista työtä myös heikkoina aikoina, jotta ei jouduta taas aloittamaan nollapisteestä, Saukkonen sanoo.
Moni ala kaipaa työvoimaa ulkomailta
Työvoimapulaa on Suomessa taantumasta ja työllisyyden heikentymisestä huolimatta edelleen useilla aloilla autonasentajista kokkeihin.
Opetus- ja varhaiskasvatuksen puolella tulee olemaan ja on jo tällä hetkellä valtava tarve työntekijöille, sosiaali- ja terveysalan sektorilla hoitajapula on kroonistunut.
Juuri nämä alat kaipaisivat asiantuntijoiden mukaan nykyistä enemmän osaajia ulkomailta.
Ulkomaisen työvoiman hyödyntämistä vaikeuttaa kuitenkin se, että monella työvoimapulasta kärsivällä alalla on tiukkoja pätevyys- ja kielitaitovaatimuksia. Ulkomailta tulleet työllistyvätkin useimmiten matalapalkka-aloille ja tehtäviin, joille pääsy on matalan kynnyksen takana.
Kriteereissä olisikin Sippolan mukaan muuttamisen varaa.
– Oleellista on se, kuinka hyväksymme vähän huonompaa suomea puhuvat työntekijät vaikkapa palvelu- tai sote-alalla.
Saukkosen mukaan ongelmana on myös se, että suuri osa muuttotappiollisille paikkakunnille saapuvista maahanmuuttajista päätynee kohtuullisen lyhyen ajan sisällä etelän suurempiin kaupunkeihin.
Samoin hän uskoo lopulta käyvän myös monille filippiiniläisille hoitajille.
– Haasteena onkin saada ihmisiä maailmalta sekä muuttamaan tuntemattomaan maahan että pysymään paikkakunnalla, jolla ei välttämättä ole kovinkaan paljon tarjottavaa heille.
Erityisosaajien houkuttelu on kohtalonkysymys
Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) työvoima- ja maahanmuuttopolitiikan asiantuntijan Mikko Räsäsen mukaan suurimpia kohtalonkysymyksiä Suomelle on kuitenkin korkeakoulutettujen osaajien ja erityisasiantuntijoiden houkuttelu.
Se on myös yksi hallituksen painopisteistä.
Näitä osaajia saapuu kuitenkin Suomeen vain keskimäärin alle pari tuhatta vuositasolla ja hakemusmäärät ovat laskeneet jo parin vuoden ajan.
– Käymme kilpailua investoinneista muiden maiden kanssa ja kansainvälisten yritysten sisällä. Ne edellyttävät, että meillä on osaajia ja että Suomi on paikka, jonne halutaan rekrytoitua.
Hallituksen toimissa positiivista on Räsäsen mukaan ollut lähinnä se, että oleskelulupien käsittelyajat ovat viime aikoina lyhentyneet.
– Kun tarve tulee ja joudutaan rekrytoimaan EU:n ulkopuolelta, täytyy prosessien olla nopeita ja ennakoitavia.
Suomi on muutaman kortin varassa
Kaikkiaan Suomi on monella tapaa jäljessä muita kilpailijamaita, mitä tulee työperäisen maahanmuuton houkuttelemiseen, asiantuntijat arvioivat.
Vuoteen 2015 asti työperusteisten oleskelulupien määrä oli melko tasainen ja vaihteli voimakkaasti kysynnän mukaan.
– Viro oli ainoa EU-maa, joka tarjosi pysyvämmin Suomelle tarvittaessa työntekijöitä etenkin rakennussektorille, Räsänen sanoo.
Virolaisten kiinnostus Suomea kohtaan on kuitenkin ollut laskussa jo kymmenen vuoden ajan.
Myös EU- ja ETA-maiden ulkopuolinen työperäinen maahanmuutto on Saukkosen mukaan maantieteellisesti kapealla pohjalla.
Suomi kohdentaa kansainvälistä rekrytointia ennen kaikkea kumppanuusmaihinsa Intiaan, Vietnamiin, Filippiineihin ja Brasiliaan. Näiden maiden osuus onkin neljännes kaikista työperusteisen luvan hakijoista.
Saukkosen mukaan Suomen ei kannattaisi kuitenkaan laittaa liikaa painoa vain muutaman kortin varaan.
Hän muistuttaa, että kymmenen vuotta sitten Suomeen työn perässä tulleista intialaistaustaisista vain puolet on enää maassa. Tanskaan ja Norjaan taas saapui vuosituhannen alussa paljon filippiiniläisiä, mutta tulijoiden määrät kääntyivät lopulta selvään laskuun.
– Viime vuosien mittavassa työperäisessä maahanmuutossa on potentiaalia. Mutta on vaikea nähdä, kuinka kestävällä pohjalla kehitys on sen suhteen, että ihmisiä jatkossakin tulee ja kuinka moni heistä oikeasti jää tänne.