AKAA.
Akaa on pikkukaupunki joka sijaitsee Pirkanmaalla, noin 20 minuutin ajomatkan päässä Tampereelta. Seisomme kuvaajan kanssa illalla Viialan taajamassa Akaa Areenan parkkipaikalla ja kysymme paikalliselta nuorisolta, mistä löytyisi joku huoltoasema, josta saisi ruokaa. Sellaista ei kuulemma ihan nurkan takana ollut.
– Tämä on sellainen ”tuppukylä”, kuuluu naseva vastaus tyttöjoukosta.
”Tuppukylästä” löytyy kuitenkin auki oleva pizzeria, josta saa ruokaa.
Viialan keskustassa sijaitsee myös Akaa Areena, uudehko, upea palloiluhalli, joka on lentopallojoukkue Akaa-Volleyn kotikenttä.
Viime vuonna joukkue taisteli SM-finaalissa, mutta jäi Hurrikaanin rutistuksessa hopealle. Akaa on nyt voittanut kolmella peräkkäisellä kaudella kaksi SM-hopeaa ja yhden SM-pronssin. Se on melko hyvin ”tuppukylän” joukkueelta.
Seuran nettisivuilla lukee lause: ”Unelma elää 2027”.
Mitä se oikein tarkoittaa?
– Se on jossain vaiheessa ollut tavoite, että silloin kulta pitäisi viimeistään ottaa, mutta en usko, että kukaan laittaa pahakseen, jos se tulee pikkaisen aikaisemmin, toteaa seuraa neljättä kautta valmentava entinen huippupelaaja Olli Kunnari 251 A-maaottelun kokemuksella.
Hopeajoukkue uusiutui
Viime kauden Mestaruusliigan hopeajoukkue Akaa meni lähestulkoon kokonaan uusiksi.
Päävalmentaja Kunnari henkilöstöineen metsästi uusia miehiä tämän kauden joukkueeseensa ja haaviin osui kaksi kovan luokan suomalaisvahvistusta, ulkomailta kotiutuneet Niklas Seppänen, 31 ja Sakari Mäkinen, 29.
Molemmat ovat pelanneet MM-kisoissa sekä EM-kisoissa. He ovat myös Akaan joukkueen kokeneimmat pelaajat.
– Luontaisestikin heille tulee vastuuta nuorten ohjaamisessa, ja se tulee heiltä luonnostaan. Pelillisetkin ansiot ovat sellaiset, että heihin voi luottaa, kertoo Kunnari.
Molemmat miehet ovat Kunnarille entuudestaan tuttuja ja kokemuksellaan he uskovat pystyvänsä auttamaan seuraa kultahaaveissa.
– Kokisin, että olemme Seppäsen kanssa siihen kokeneimpien rooliin ihan loistavat valinnat, täräyttää Mäkinen kysyttäessä.
Myös Seppänen on samoilla linjoilla. Häneltä puuttuu vielä henkilökohtainen SM-kulta.
– Totta kai me siihen itse kovasti uskomme. Mutta ei se tietenkään ole pelkästään meidän harteilla, vaikka olemme kokeneimmat ja vanhimmat.
– Olen erittäin iloinen näistä nuorista miehistä, joita meillä täällä on. He tekevät tosi kovasti hommia ja muutenkin täällä on laadukas joukkue sekä laaja rinki, jatkaa Seppänen.
Rauhallinen pohjalainen päävalmentaja Kunnari hieman toppuuttelee kovimpia haaveita kultakamppailusta.
– Sinne on vielä tosi pitkä matka ja paljon pitää pelin kehittyä, että olemme valmiita. Mennään hetki kerrallaan.
Ei liene yllätys, että yleispelaajana itse pelannut Kunnari hankki seuraan juuri kaksi kovan luokan yleispelaajaa.
– Kun aloitin VaLePassa juniorina ja pääsin mukaan joukkueeseen, Kunnarin Olli oli juuri palannut Suomeen. Kyllähän siinä oli itselleni täydellinen mentori, jota seurata, kertoo Mäkinen.
Lentopallon Mestaruusliiga alkoi torstaina. Sarjassa pelaa yhdeksän joukkuetta. Alustavasti tämän kauden kovimmat mestaruusehdokkaat ovat Akaan lisäksi Hurrikaani, VaLePa ja Savo-Volley.
Akaa kohtaa ensimmäisessä pelissään Raision Loimun tulevana keskiviikkona.
Toisen polven maajoukkuepelaaja
Yleispelaaja Sakari Mäkinen on VaLePan kasvatti ja entisen maajoukkuepassari Arto Mäkisen poika. Lentopallo on ollut hänen ykköslajinsa jo pienestä pitäen.
– 8-vuotiaana mentiin isän kanssa treeneihin, mutta isän oma ura oli ohi, kun itse rupesin pelaamaan. Muilta sitten kuulin, kuinka hyvä hän oli ollut.
Mäkinen on pelannut ammattilaisena Belgiassa, Valko-Venäjällä ja Hollannissa.
– Kyllähän se on ihan erilainen maailma olla ulkomailla ammattilaisena kuin Suomessa. Ulkomaalaisvahvistuksilta odotetaan paljon. Se on kasvattanut ihmisenäkin.
Samuli Kaislasalo oli ollut hollantilaisseura Orion Starsissa jo vuoden, kun hän laittoi viestiä Mäkiselle.
– Hän kysyi, tulenko Hollantiin pelaamaan, siellä tarvittaisiin mestaruutta. Minähän lähdin sinne, ja toimme Samulin kanssa cup-voiton sekä mestaruuden, hehkuttaa Mäkinen.
Menestyksestä huolimatta Mäkinen päätti palata Suomeen ja Akaan riveihin. Liekö yksi syy paluuseen ollut äidin maistuvat nakkikastike ja perunamuusi.
– Niitä tuli ulkomailla mietittyä vähintään joka toinen ilta, tunnustaa Mäkinen.
Muitakin syitä Suomeen paluuseen löytyi.
– Minulla on aina ollut positiivinen fiilis Akaa-Volleystä. Täällä halutaan kehittää toimintaa ja menestyä. Hienoa päästä Kunnarin valmennukseen, ja kun kuulin, että Seppäsen Niklas on tulossa tänne, se vaikutti myös.
Mäkiselle on kertynyt 64 maaottelua. Hän ei ole hetkeen pelannut maajoukkueessa, mutta ensi vuoden MM-kisat Filippiineillä ja 2026 EM-kotikisat Tampereella sytyttävät konkarin silmät loistamaan.
– Maajoukkueen realiteetit ovat aika kovat. Yleispelaajan tontilla meillä on kovia kavereita tuolla Euroopassa. Katsotaan, miten peli alkaa kulkea, jos saisi Kunnaria voideltua tässä kauden aikana.
Akaan päävalmentaja Kunnari on tämän vuoden helmikuusta lähtien toiminut myös miesten lentopallomaajoukkueen päävalmentajana.
Hän kertoo soittaneensa Mäkiselle ja Seppäselle maajoukkuetta koskien, mutta vielä silloin herrat eivät näyttäneet vihreää valoa.
Lentopallon ohessa Mäkinen opiskelee Tampereen yliopistossa tietojohtamista. Nyt hän on lopputyötä vaille valmis ja löysi työpaikan, joka toimii myös lentopallon kanssa.
– Aukesi paikka Innofactor-nimiseen IT-alan firmaan ja saatiin sovittua, että pystyn käymään päivätöissä ja treenaamaan ammattimaisella tasolla.
Seppänen jo 17-vuotiaana maajoukkueringissä
Myös Niklas Seppänen on harrastanut lentopalloa isänsä ja isoveljensä jalanjäljissä.
– Olin mukana isoveljeni treeneissä 4-vuotiaana. Sieltä asti olen pyörinyt hallilla.
Seppänen pääsi miesten maajoukkuerinkiin aikana, jolloin italialainen Mauro Berruto toimi päävalmentajana ja Suomella oli kasassa huippumiehistö.
– Oli paljon esikuvia joukkueessa ja se oli tosi jännittävä paikka nuorelle pojalle. Kyllä se ruokki hyvin ja antoi uskoa tekemiseen.
Maajoukkuepelejä ei silloin vielä tullut, mutta leiritys näytti suunnan tulevaisuuteen. Myöhemmin maaotteluita on kertynyt 101 kappaletta.
Ensi vuonna Suomi on mukana MM-kisoissa ja kahden vuoden päästä ovat koti-EM-kisat Tampereella. Seppänen väistelee kysymystä, kiinnostaako maajoukkue vielä.
– Ei ole lopullista päätöstä suuntaan tai toiseen tehty. Totta kai maajoukkue on aina kunnia-asia, mutta keskitytään nyt Akaaseen.
Seppänen on pelannut paljon ulkomailla. Kolme viimeistä kautta menivät ammattilaisena Tšekissä, josta viime kaudella oli tuliaisina pronssimitali.
– Siellä olivat ehkä urani parhaimmat vuodet. Peli kulki hyvin ja sain olla terveenä oikeastaan koko ajan. Paljon tuli erittäin läheisiä ystäviä sieltä.
Seppäsen ulkomaankiertue on ainakin toistaiseksi pysähtynyt.
– Suomeen paluu oli pitkän pohdinnan tulos. Siihen vaikuttivat muutkin syyt kuin lentopallo. Halusin olla lähellä vaimoani, perhettäni ja ystäviäni, kertoo Seppänen ja lisää, että myös Akaan menestys sekä luottamus päävalmentajan olivat tärkeitä tekijöitä.
Seppäsen päivät kuluvat kuten urheilijalla kuuluukin. Samalla hän opiskelee ammattikorkeakoulussa tradenomiksi.
”Mestaruusliiga on pelaajakasvattamo”
Akaan päävalmentaja Kunnari on siis myös maajoukkueen päävalmentaja. Suomi selvisi rankingin kautta lentopallon MM-kisoihin, jotka pelataan ensi vuonna Filippiineillä.
Kunnari kokee, että seurajoukkueen ja maajoukkueen valmennus yhdessä tukevat toisiaan.
– Tänä vuonna se onnistui hyvin. Ei tullut päällekkäisyyksiä juuri nimeksikään. Tässä Akaan toiminnassa pystyy hyvin seuraaman kotimaista liigaa ja pysyy kartalla, jos löytyy pelaajia, joita voi maajoukkueeseen nostaa.
Poikkeuksellisen monet maajoukkuepelaajat pelaavat ulkomailla. Miten se vaikuttaa Mestaruusliigaan?
– Totta kai se vaikuttaa tasoon, jos parhaat ovat Mestaruusliigan ulkopuolella, mutta mielestäni maajoukkuepelaajien täytyykin olla siellä, missä parasta lentopalloa pelataan.
– Se on selvää, ettei Mestaruusliiga pysty kamppailemaan huippuseurojen tilipusseista ja pelin tasosta. Kyllä tämä liiga pitää nähdä pelaajakasvattamona, jotta nuoret pelaajat pääsevät esittämään kykynsä, ja kun ovat valmiit, lähtevät ulkomaille.
Akaan treeneissä on hyvä syke. Paikalla on motivoitunut joukkue. Treenipelit ovat sujuneet hyvin ja joukkueen taso on kova.
– Meillä on melkein joka pelipaikalle kilpailutilanne, kertoo Mäkinen.
Treeneissä viuhuvat kovat lyönnit, uhrautuvat puolustussukellukset, hyvät passit sekä vahva taistelutahto. Tärkeää on myös joukkueen sisäinen henki ja hyvä huumori.
Treeneihin kuuluu leikkimielinen hihapeli. Siinä lyödään palloa verkon yli hihalyönneillä. Miehet vaihtuvat joka lyönnillä, ja vastakkain ovat vanhemmat ja nuoremmat pelaajat.
Kisaan tuli lisää potkua, kun Mäkinen toi ulkomailta mukanaan ”belgialaisen menetelmän”, jossa voittaja ”palkitaan” ja häviäjää ”rangaistaan”.
– Häviäjät joutuvat riviin ja siitä saa ”muikkarin”.
Käytännössä homma menee niin, että häviäjäjoukkue menee pelin jälkeen riviin ja pyllistää. Jokainen voittajajoukkueen jäsen saa muutaman metrin päästä ladata lentopallon potkaisemalla kohti vastustajien takapuolia. Huudosta päätellen ainakin yksi ”muikkari” osuu kohdalleen.
Joukkuehenki kohenee siis näinkin.
– Hyvässä hengessä pystytään nauramaan yhdessä, mutta samalla kaikki ovat valmiita tekemään töitä tosissaan, tietää Seppänen.
Mikäli joukkueen pelaajat pysyvät terveinä, ”tuppukyän” miehistö on vahva suosikki jopa mestariksi.