Neljät arvokisat. Yksi mitali.
Siinä suomalaisen kilpauinnin saldo tämän vuoden arvokisoissa. Ainoasta mitalista vastasi Veera Kivirinta hopeatilallaan pitkän radan EM-kisojen 50 metrin rintauinnissa.
Sunnuntaina päättyneissä lyhyen radan MM-kisoissa nuoret Laura Lahtinen ja Tomas Koski herättivät finaalipaikoillaan lupauksia tulevasta, mutta matkaa maailman absoluuttiseen eliittiin riittää.
Menestyminen lyhyellä radallakin on hienoa, mutta tärkeämpiä ovat 50 metrin radalla (olympia-altaassa) uitavat kilpailut.
Pariisin olympialaisissa ilmeni karu tilanne.
Vain kaksi suomalaista kisoissa. Kumpikaan ei 16 parhaan joukossa.
Aliarvostettu olympiasuoritus
Lyhyen radan MM-kisojen aikaan saatiin pilkahdus suomalaisen uinnin vanhoista menestyshetkistä, kun vuoden 2003 maailmanmestari Hanna-Maria Hintsa täytti 40 vuotta.
Kun Suomen uinnin upeimpia hetkiä muistellaan, esiin nostetaan aina Jani Sievisen ja Antti Kasvion menestysvuodet 1990-luvulta. Suomalaisessa urheilukeskustelussa varjoon jäävät pyöreitä vuosia täyttäneen Hintsan saavutukset.
Keravalaistaustainen on 21 vuoden takaisella voitollaan yhä edelleen suomalaisen uinnin edellinen maailmanmestari lyhyen ja pitkän radan MM-kisat mukaan lukien. MM-kulta juuri 50 metrin radalla nostaa Hintsan kaikista kirkkaimpaan kastiin suomalaisessa uinnissa.
Mistään yksittäisestä huippuonnistumisesta ei ollut kyse, sillä vuosina 2003–2016 mitaleita ropisi yhteensä 17.
Hintsa oli uransa parhaimmassa kunnossa vuonna 2008, jolloin hän oli mitaleilla esimerkiksi kolmissa arvokisoissa. Päämatkansa 100 metrin vapaauinnin kymmenestä nopeimmasta noteerauksesta seitsemän on peräisin tuolta kaudelta.
Kyseiseltä vuodelta on yksi Hintsan uran kovimmista saavutuksista, Pekingin olympialaisten nelossija.
Kyseinen saavutus uinnin kaltaisessa globaalissa lajissa oli erittäin kova. Puhumattakaan siitä, että 100 metrin vapaauinti on lajin arvostetuimpia matkoja.
Suomessa vain mitalit kelpaavat, mutta esimerkiksi heikosti menneissä Pariisin olympialaisissa kyseinen tulos olisi ollut kirkkaasti Suomen parasta antia.
Hintsa itse osaa arvostaa olympiasuoritustaan.
– Itse arvotan olympialaisten nelossijan samalle viivalle maailmanmestaruuden kanssa. Olympialaiset ovat kuitenkin vain kerran neljässä vuodessa. On ollut hirveät paineet ja kovat kilpakumppanit vieressä, silti on päässyt jopa neljänneksi, Hintsa kommentoi vuosi sitten Yle Urheilulle.
Uran huippuhetki nuorena
Hintsan urassa on kaksi piirrettä, joita suomalaisessa huippu-urheilussa kannattaa miettiä.
Ensinnäkin hän heittäytyi täysillä huippu-urheiluun. Nuoren Hintsan tapauksessa se tarkoitti, että kaikki paukut olivat uinnissa. Opiskelu sai odottaa. Uintiuransa jälkeen hän on kouluttautunut lääkäriksi.
Tässä ei väitetä, etteivätkö nykyiset suomalaiset urheilijat panostaisi huippu-urheiluun kunnolla. Opiskelu tuo urheilun rinnalle hyvää vastapainoa. Aivan terävimmälle huipulle pääseminen vaatii silti usein kompromisseja. Urheilu-ura on lyhyt, joten siitä kannattaa ottaa kaikki mahdollinen irti, kun se on vielä mahdollista.
Suomalaisessa huippu-urheilussa on nykyään tyypillistä ajatella, että lajinsa ehdottoman huipun ehtii saavuttaa myöhemmälläkin iällä. Toki se on mahdollista, kuten juuri 30 vuotta täyttäneen ja ensimmäisen maailmancupin palkintokorokesijoituksensa saavuttaneen ampumahiihtäjä Suvi Minkkisen esimerkki osoittaa.
Kuitenkin monet ulkomaalaiset huippunimet ovat lajiensa huipulla hyvin nuoresta lähtien. Esimerkiksi yleisurheilijoista Norjan Jakob Ingebrigtsen ja Ruotsin Armand Duplantis saavuttivat aikuisten huipun 17–18-vuotiaina.
Hintsa osoitti 21 vuotta sitten MM-kultaa voittaessaan, että suomalainen voi olla myös erittäin nuorena lajinsa paras. Hintsa oli 18-vuotias.