Ylen puoluepäivät näkyivät luonnollisesti myös Yle Sápmin tuotannossa. Toimittajien grillattavaksi pääsi yhdeksän ehdokasta Lapin vaalipiiristä. Itse haastattelin yhtä ehdokasta ja kollegani kahdeksaa muuta. Ehdokkaat pääsivät vastaamaan koko Lappia koskeviin kysymyksiin, mutta Suomen ainoan saamenkielisen median näkökulmasta katsottuna mielenkiintoisimpia olivat erityisesti saamelaisia koskevat kysymykset.
Kuten kollegani omassa näkökulmassaan kirjoittaa, puuttuu ehdokkailta paljon tietämystä saamelaisista ja heidän asioistaan. Oliko tämä sitten yllättävää, sen joutuu jokainen itse päättämään.
Jo ennen Ylen puoluepäiviä Yle Sápmin toimittajat ovat haastatelleet monia poliitikoita saamen kieleen liittyvistä kysymyksistä. Varsinkin näin vaalien alla valtaosa heistä on yhdessä asiassa liikuttavan yksimielisiä – nimittäin kielipesien rahoituksen suhteen.
Muista puolustaa kielipesien rahoitusta!
Jos poliitikko on vähänkään seurannut saamen kielen elvyttämiseen liittyvää keskustelua ja uutisointia, niin hänelle syöpyy mieleen ainakin yksi lause, jonka jokainen poliittisella itsesuojeluvaistolla varustettu opettelee muistamaan. ”Muista puolustaa kielipesien rahoitusta!”.
Helpompaa keinoa poliitikko tuskin voi oman profiilinsa kohottamiseksi hädissään keksiä.
Mikäli haastatteluiden aikana ikävät ILO-sopimukseen liittyvät kysymykset tuottavat poliitikolle tuskaa, niin sentään ratsastaminen kielipesä-nimisellä keppihevosella saa rytmin tasaantumaan. Helpompaa keinoa poliitikko tuskin voi oman profiilinsa kohottamiseksi hädissään keksiä. Ei tarvita edes konkreettisia ehdotuksia. Riittää kun käsi sydämellä lupaa tekevänsä kaikkensa, jotta kielipesien rahoitus turvattaisiin tulevaisuudessa. Valveutunut äänestäjä ei kuitenkaan näitä puheita purematta niele.
Kielipesät ovat toki elintärkeitä saamen kielten selviämisen kannalta ja niiden rahoituksen suhteen on Saamenmaassa jo totuttu pidättämään hengitystä joka vuosi. Tätä jännitysnäytelmää seurasin pari vuotta Inarinsaamen kielen yhdistyksen hallituksen jäsenenä. Tässä kohtaa on hyvä muistuttaa, että valtion pussista kymmenelle kielipesälle tulee tällä hetkellä yhteensä noin 700 000 euroa vuodessa. Summa on hyvin pieni, eikä sitä puolustaessaan tee varmastikaan poliittista itsemurhaa.
Tärkeydestään huolimatta kielipesätkin tulisi kuitenkin ymmärtää osaksi laajempaa kokonaisuutta. Kokonaiskuvasta voi saada asiaan perehtymätönkin jonkinlaisen käsityksen tutustumalla toimenpideohjelmaan saamen kielten elvyttämiseksi.
Ohjelmassa on 21 kohtaa, joilla pyritään kielten tilannetta pyritään parantamaan. Tavoitteena on, että vuonna 2025 kaikkien Suomessa puhuttavien kolmen saamen kielen elpymisessä on tapahtunut selvää edistymistä. Tavoitteiden mukaan inarin- ja koltansaamen kielet eivät ole tuolloin enää vakavasti uhanalaisia. Erityisen kunnianhimoiseksi tavoitteet tekee se, että rahoitus niiden saavuttamiseksi on edelleen riittämätöntä.
Tällä vaalikaudella saamen kielen elvytysohjelma oli esillä, mutta valtion budjetissa siihen ei ole laitettu ollenkaan rahaa.
Tuomas Aslak Juuso
Haastatellessamme meneillään olevien eduskuntavaalien ehdokkaita emme kysyneet yhtään täsmäkysymystä toimenpideohjelmaan liittyen, vaan käsittelimme kieli- ja kulttuurikysymyksiä yleisemmällä tasolla. Haastatelluista ehdokkaista vain yksi mainitsi oma-aloitteisesti ohjelman ja sen kärsimän rahapulan.
– Tällä vaalikaudella saamen kielen elvytysohjelma oli esillä, mutta valtion budjetissa siihen ei ole laitettu ollenkaan rahaa, totesi rkp:n saamelainen ehdokas Tuomas Aslak Juuso.
Puhelimeen vastannut virkamies vahvistaa epäilykseni – ehdolla olevat poliitikot tai eivät ole olleet ministeriön ovea koputtelemassa jonoksi asti.
Toimenpideohjelmasta saamen kielten elvyttämiseksi ei ole kuulunut julkisuudessa käytännössä juuri mitään viime aikoina. Pari minuuttia kestävä puhelu opetus- ja kulttuuriministeriöön kuitenkin paljastaa, että ohjelma ei ole jäänyt unholaan. Puhelimeen vastannut virkamies vahvistaa epäilykseni – ehdolla olevat poliitikot eivät ole olleet ministeriön ovea koputtelemassa jonoksi asti.
Ministeriöstä vakuutetaan, että virkamieskoneisto kyllä tekee tehtävänsä asian suhteen, mutta heillä olisi käyttöä myös lahjakkaille poliitikoille.
Miksi juuri kukaan ehdokkaista ei ole ilmaissut huoltaan toimenpideohjelman tavoitteiden toteuttamisesta? Entä missä viipyvät konkreettiset ehdotukset, joilla edelleen voitaisiin turvata saamen kielten säilyminen? Haastattelemistamme ehdokkaista yksi ei äkkiseltään hoksannut mitään parannettavaa saamelaisten asioissa. Lieneekö kuullutkaan, että kielten tila on erittäin vakava. Toisen mielestä taas kielen ja kulttuurin asema on jo tarpeeksi vahva.
Moni ehdokas menetti tässä loistavan mahdollisuuden erottua edukseen saamelaisten silmissä. Suurempi huoli on kuitenkin se, että löytyykö läpi pääseviltä ehdokkailta aitoa tahtoa toimia saamen kielten pelastamiseksi seuraavan neljän vuoden aikana.