Inarissa Karhunpesäkiven, eli suositun luonnonnähtävyyden ympäristössä käy kesäpäivänä kuhina.
Kiven luo vieviä portaita kiivetään ylös ja alas, parkkipaikalla on rivi autoja ja osa kävijöistä pysähtyy Karhunpesäkiven kahvilaan viettämään taukoa. Kahvilan työntekijä kantaa keittiöstä lettuannoksen Tuukka Karjalaisen eteen.
Karjalainen on viikon lomalla vanhempiensa, Kaisa ja Jorma Karjalaisen, sekä tätinsä Eeva Erkkilän kanssa. Karjalaiset ovat lähteneet Inariin Vantaalta asti, Erkkilä Rovaniemeltä. He kertovat majoittuvansa Saariselällä. Karhunpesäkiven jälkeen matka jatkuu saamelaismuseo Siidaan.
– Hyvin olemme viihtyneet. Tämä on niin toinen maailma. Pystyy rauhoittumaan, ja luonto on kaunis, kehuu Kaisa Karjalainen.
Karhunpesäkiven matkailuyrityksen toimitusjohtaja Sammeli Salonen kertoo, että yrityksen kesäkuu oli hieman aiempia vuosia hiljaisempi. Syitä muutokselle hän arvelee olevan monia.
Hintatason nousu Suomessa pakottaa matkailijat ja matkanjärjestäjät säästämään jostakin. Salonen arvioi, että Karhunpesäkivellä on käynyt tänä kesänä yhtä paljon ihmisiä kuin edellisvuosina, mutta vierailijat saattavat olla säästölinjalla. Tällöin he eivät välttämättä jää kahvilaan tai osta matkamuistoa.
Muiden valuuttojen kurssit vaikuttavat Salosen mukaan matkakohteiden valintaan. Se, missä hintataso on nyt hyvä, voi olla ratkaiseva tekijä siinä, lähdetäänkö kotimaanmatkalle vai etelänlomalle – tai mennäänkö Pohjois-Suomen sijaan Ruotsin tai Norjan Lappiin. Heikko Ruotsin kruunu houkuttelee nyt monia Ruotsin puolelle.
Korona-aika näytti pohjoisen matkailun hyvät puolet
Sammeli Salonen uskoo, että korona-ajan tuoma kotimaanmatkailun suosio jatkuu.
– Ne, jotka lähtivät 90-luvulla halpalentoyhtiöiden kautta ulkomaille, eivät silloin enää palanneet pohjoiseen. Kun korona-aikana ei päässyt halpalentoyhtiöiden kohteisiin, niin ihmiset tulivatkin tänne, hän sanoo.
– Silloin he ovat varmasti huomanneet, että täällä ovat palvelut kehittyneet 90-luvulta aika paljonkin. Jos on ollut sellainen mielikuva, että täällä ei pysty harrastamaan mitään, se käsitys on viimeistään siinä vaiheessa unohtunut. Ei ole enää pelkästään metsää ja hiekkatietä.
Nuorgamin lomakeskuksen yrittäjä Marjatta Holmberg näkee, että pohjoisen matkailun vetovoima on pysynyt hyvin hengissä.
– Kyllä pohjoisen lumo vetää aina väkeä.
Nuorgamin lomakeskuksella kesäkuu on kuitenkin ollut hieman viime vuotta hiljaisempi.
– Varmaankin monen tekijän yhteissumma. Oletettavasti yleinen taloustilanne vaikuttaa jonkin verran. Myös tietyö Kaamanen–Kevo-välillä on vaikuttanut hieman karavaanarimatkailun osalta, Holmberg arvioi.
Hän toteaa, että kotimaanmatkailua on hänen neljän vuosikymmenen kokemuksellaankin vaikea ennustaa. Usein elo–syyskuu on ollut kesäkuuta vilkkaampi.
Norjan läheisyys vetää Enontekiölle
Kesä 2024 on ollut mukavan vilkas, kertoo Suvi Mansikkasalo Kilpisjärven retkeilykeskuksen vastaanotosta.
– Majoituskapasiteettimme on ollut täynnä lähes päivittäin huoneiden ja mökkien osalta, kuten aiempinakin kesinä.
Retkeilykeskuksen leirintäalueella kesä on ollut jopa hieman kiireisempi kuin viime vuonna. Mansikkasalo arvioi, että viime kesänä polttoaineen kova hinta vähensi matkailuautoilla ja -vaunuilla liikkumista pohjoiseen asti.
– Toki osaltaan Kilpisjärven suosiota selittää myös naapurimme Norjan vetovoima, joka ei tunnu laantuvan – päinvastoin.
Hetan Majatalon yrittäjä Tiina Vuontisjärvi arvioi Norjan läheisyyden vetävän väkeä myös Hettaan. Heillä majoittujia on ollut kesäkuussa jonkin verran viime vuotta enemmän, ja heinäkuukin on ollut vilkas.
Ulkomaalaisia pyöräilijöitä ja korona-aikana vaeltajiksi ryhtyneitä
Inarissa Kielajoen varrella sijaitsevan Giellajohka-matkailuyrityksen yrittäjä Anita Järvelin kertoo, että heillä kesäkuu oli normaalia vilkkaampi. Heinäkuun alku taas oli hieman tavallista hiljaisempi.
– Ehkä hieman suurempi itikkamäärä ja huonot kesäkuun alun kelit karkottivat ihmisiä, hän arvelee.
Järvelinin mukaan lähivuosien ilmiönä on näkynyt, että saksalaisten ja alankomaalaisten asiakkaiden määrä kasvaa. Myös pyöräily on noussut trendinä. Etenkin ulkomaalaiset pyöräilijät matkustavat usein Giellajohkan kautta Nordkappiin.
Korona-aikana kasvanut innostus vaeltamiseen on Järvelinin mukaan jäänyt monella päälle. Monet tuolloin harrastuksen aloittaneet suuntaavat nyt jo haastavammille vaelluksille erämaahan.