Uhanalainen raakku eli jokihelmisimpukka on päässyt tänä vuonna pitkälle matkalle. Vuosi sitten Inarin Luttojoen pohjalta kerättiin raakun toukkia, jotka vietiin laboratorio-olosuhteisiin kasvamaan pieniksi poikasiksi.
Raakku ei ole lisääntynyt lainkaan viimeisen 60 vuoden aikana Luttojoessa, sillä isäntäkalaksi kelpaava lohi ei pääse enää jokeen Venäjän vesivoimaloiden estettyä lohennousun.
Nyt pienten vesiastioiden pohjalla lilluu raakunpoikasia, jotka ovat kasvaneet pieneen mittaansa Jyväskylän yliopiston Konneveden tutkimusasemalla. Tässä vaiheessa raakut eivät ole punkkia suurempia. Kasvaessaan ne saattavat elää jopa 300 vuotiaiksi joen pohjalla.
– Me istutamme takaisin nuoria, vajaan vuoden ikäisiä raakunpoikasia, jotka ovat viime talvena syntyneet ja kehittyneet Konneveden tutkimusasemalla ja kasvaneet siellä lohenpoikasten kiduksissa. Nämä ovat ensimmäisiä raakunpoikasia Luttojoella 60 vuoden jälkeen, ja tästä joen raakkukanta pitäisi lähteä elpymään, kertoo SALMUS-hankkeen projektipäällikkö Heikki Erkinaro.
Osa Luton raakuista on elänyt jopa 300 vuotta
Raakunpoikaset istutetaan jokeen aluksi astioissa, jotta niiden kasvua pystytään seuraamaan vielä vuoden verran. Kun ne kasvavat tarpeeksi isoiksi, pääsevät raakupoikaset elämään luonnollista elämää vanhojen raakkujen vierellä.
Raakkututkija Aune Veersalu kiinnittää astioita joen pohjalle sukeltaen. Veersalu uskoo, että tämä ympäristö on otollinen raakkukannan elpymiseen.
– Näissä vesistöissä on paljon raakkuja. Mutta koska täällä ei ole enää isäntäkala lohta, nämä raakut näyttävät kuolevan vanhuuteen, kertoo Veersalu keskellä Luttojokea ja nostaa joen pohjalta tyhjän raakkukuoren.
Veersalu on tutkinut Luttojoen vesistöä pitkään. Raakkuja on elänyt vesistöissä jopa 300–400 vuoden ajan. Hän uskoo, että juuri istutetut raakunpoikaset tulevat pärjäämään hyvin.
– Raakkuja on kauheasti alkanut kasvamaan näiden kivien päälle. Ne ovat hyvässä kunnossa, ja me toivomme että edes muutamat selviytyisivät, sanoo Veersalu.
Uhanalaisen raakun elinympäristö on herkkä ihmisten toimille
EU-rahoitteisen SALMUS-projektin tutkijat ovat positiivisin mielin siitä, että raakku tulee elpymään pohjoisen joissa.
Raakun elinolonsuhteisiin vaikuttaa kuitenkin ihmisten omat toimet ja tietenkin se, päätyykö isäntäkala lohi vielä nousemaan Luttojokeen.
Lohen nousun Luttojokeen on estänyt vuosikymmenien ajan Venäjän puolella Tuulomajoen padonta. Myös metsänhakkuut ja muut ihmisen rakennushankkeet ympäristössä uhkaavat uhanalaista raakkukantaa.
Projektipäällikkö Heikki Erkinaro kuitenkin uskoo, että vuosien päästä raakkujen tulevaisuus on paljon erilaisempi.
– Yhteiskunnat muuttuvat, ihmisten arvot muuttuvat. Minä olen ihan varma, että näin hienojen vesistöalueiden tulevaisuuteen kuuluu tavalla tai toisella seuraavien vuosikymmenten aikana myöskin se alkuperäinen lohi, sanoo Erkinaro.